Icefields Parkwayn 7 upeinta nähtävyyttä

Aina ei tarvitse punnertaa jyrkkiä vuorenrinteitä tai kävellä tuntitolkulla nähdäkseen hengästyttävän upeita maisemia: maailman hienoimmaksi autoväyläksi nimetty tie, tänä vuonna 75 vuotta täyttävä Icefields Parkway alkaa Lake Louisesta ja päättyy Jasperiin. Kun 230 kilometrin matkaan varaa koko päivän, voi rauhassa pysähtyä jokaiselle levähdyspaikalle valokuvaamaan. Muutama vesiputous ja turkoosi järvi vaatii tosin noin varttitunnin kävelyn. Ohessa lista mielestäni upeimmista näkymistä Icefields Parkwayn varrella. Lista on numeroitu etelästä alkaen.

1. Moraine Lake

ice_1
Moraine Lakea ympäröi huikaiseva jono vuorenhuippuja, ja niiden väliin muodostuneen laakson nimi onkin kuvaavasti Valley of Ten Peaks.

Tämä kenties koko Kalliovuorten kaunein järvinäkymä ei teknisesti ottaen ole Icefields Parkwayn varrella, vaan sinne johtaa 14 km mittainen pikkutie Lake Louisesta. Tätä järveä ei kuitenkaan pidä jättää näkemättä! Kenties vieläkin tunnetumpi Lake Louise -järvi kalpenee sen rinnalla: turkoosin sävy on niin intensiivinen, että sitä voi tuskin uskoa todeksi.

Moraine Lake on suosittu turistikohde, ja massiivinen parkkialue ylikuormittuu kesäaikaan päivittäin: autoja on parkkeerattu kilometritolkulla myös tien varteen. Suositeltava ajankohta on joko aikaisin aamulla (harva matkailija saapuu paikalle ennen kello yhdeksää) tai myöhemmin illalla (klo 20 jälkeen). Tällä kertaa päätimme käydä järvellä tihkusateisena iltana ennen yhdeksää. Ilta alkaa pimetä vasta kymmenen jälkeen, joten valoa riittää myöhään. Iloksemme paikalla oli vain kolme muuta turistia – saimme koko järven itsellemme! Matalalla roikkuvat pilvet ja sade tekivät tunnelmasta entistäkin viehättävämmän. Järvellä voi myös meloa vuokrakanootilla.

ice_5
Lahdenpoukamaan ajautuu koko ajan lisää metsästä kaatuneita tukkeja.
ice_2
Moraine Lake nimettiin alunperin nakoda-kielen mukaan Heejee Lakeksi vuonna 1893. Sen nimi vaihdettiin ”Moreenijärveksi” muutamaa vuotta myöhemmin, kun arveltiin, että irtonainen kiviaines on jäätikkömoreenia, mutta nykyään tiedetään, että se on suurimmaksi osaksi vuoresta irronnutta soraa.

ice_3 ice_4

2. Bow Lake

ice_7
Bow Lake

Noin 40 km Lake Louisesta pohjoiseen siintää jälleen turkoosi, läpikuultava järvi: Bow Lake. Se on iso, ja tiellä onkin peräti kolme ihailupaikkaa. Ensimmäiseltä näkyy myös Crowfoot Glacier, variksenjalkaa muistuttava jäätikkömuodostelma, josta alin ”varvas” tosin on jo lähes sulanut pois. Seuraavalla levähdyspaikalla pääsee parkkialueelta kävelemään jyrkkää pengertä pitkin aivan vedenrajaan asti. On jännittävää nähdä läheltä, kuinka läpinäkyvä vesi muuttuu heti syvennyttyään turkoosiksi. Kolmas, laajin levähdyspaikka on järven toisessa päässä, hiukan elähtäneen Num-Ti-Jah -hotellin pihassa. Rantaviivaa pääsee kävelemään pitkiä matkoja, ja paikasta lähtee myös vaellusreitti Bow Glacier Falls -vesiputouksille sekä Bow Hut -kiipeilymajalle.

ice_6
Crowfoot Glacier
ice_7a
Matkailija vilvoittelee jalkoja Bow-järvessä aurinkoisena elokuun päivänä. (Kuva vuodelta 2014)

ice_8 ice_9

3. Peyto Lake

ice_10
Kuuluisaa Peyto Lakea voi ihailla pieneltä näköalatasanteelta.

Tämän järven kuvan on varmasti lähes jokainen nähnyt! Ikonista Kalliovuorten symbolia pääsee ihailemaan ainoastaan vartavasten tehdyltä näköalatasanteelta, jonne johtaa reilun kilometrin mittainen asfaltoitu polku. Näköalatasanne on suhteellisen pieni, eikä tarvita kuin muutama bussilastillinen matkailijoita tukkimaan näkymät. Tasanteen alapuolelle onkin tallautunut laaja alue, jonne ihmiset tunkevat välittämättä eroosiosta saadakseen parempia valokuvia. Näkymä on kuitenkin ikimuistoinen.

Vähemmän tungosta olisi muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla Bow Peak -kukkulalla, mutta meidän vieraillessamme polku oli vielä suljettu lumen vuoksi. Yritimme etsiä myös kartassa näkyvää pientä polkua järven toisesta päästä, mutta emme koskaan löytäneet sitä – ehkä se oli poistettu käytöstä (huomasimme muutaman muunkin haamupolun kartassa).

ice_11

4. Mistaya Canyon

Hiukan yllättäen erään mutkan takaa ilmaantuu kyltti Mistaya Canyonille. Muutaman minuutin metsäkävely johtaa syvälle kallioon uurtuneelle joelle. Veden pauhua voi ihailla sillalta käsin ja jatkaa omia polkujaan pidemmälle kosken yläjuoksulle. Osa ihmisistä käveli kylmäävän lähellä kanjonin reunaa (kävelyaluetta ei sen kummemmin ole aidattu). Tyydyin itse valokuvaamaan turvallisen matkan päässä kanjonin reunasta!

ice_12

DSC_1124edit

20150614_131832 ice_15

5. Bridal Veil & Panther Falls

DSC_1179edit
Suuren mutkan ylätasanteelta näkee pitkän pätkän Icefields Parkway -tietä.

Yhdessä kohdassa tie kipuaa jyrkästi mutkitellen ylöspäin. Ylhäällä on kaksi pysähdyspaikkaa maisemien ihailuun. Jo ensimmäiseltä parkkipaikalta voi nähdä kapean vesiputouksen, Bridal Veil Fallsin. Jälkimmäiseltä parkkialueelta lähtee hiukan vaikeasti havaittava, noin kilometrin mittainen polku siksakkina rinnettä alaspäin. Samassa metsikön reunan takaa paljastuu suoraan vuoren sisästä syöksyvä Panther Falls! Vettä tulee sellaisella voimalla, että polku on osin mutainen, ja vettä roiskuu myös katselijoiden päälle, mikäli uskaltautuu liian lähelle. Tämä piilossa oleva putous oli kyllä ehdottomasti pienen kävelymatkan arvoinen!

ice_16
Bridal Veil Falls
ice_17
Panther Falls tuntuu syöksyvän ulos suoraan kallion sisästä!

DSC_1194edit

6. Athabasca Glacier

ice_18
Athabascan jäätikkö on pikkuruinen osa massiivista Columbian jääkenttää, joka jatkuu vuorten takana.

Tätä suunnatonta jääkenttää kutsutaan maailman helpoimmin lähestyttäväksi jäätiköksi: auto parkkiin ja puolen kilometrin kipitys moreenille rakennettua polkua pitkin. Viime vuonna vietimme pari päivää vuorikiipeilykurssilla kävellen jäätikön päällä: harjoittelimme oppaan johdolla köysistönä liikkumista, railopelastusta ynnä muuta.

Ilman opasta jäätikölle ei kuitenkaan ole asiaa. Alue on tarkkaan aidattu, eivätkä tavalliset matkailijat pääse sataa metriä lähemmäs vetäytyvän jään reunaa – paitsi jättimäisillä renkailla varustetuilla jäätikköbusseilla! Tällainen jäätikköbussiretki maksaa maltaita, eikä se jäätikön päällä kävely nyt niin hirveästi poikkea vaikkapa järven jäällä kävelystä (ellei siis olla vaeltamassa köysistönä)…

ice_24
Vuorikiipeilykurssilla pääsimme kävelemään jäätikön päällä oppaan kanssa. (Kuva vuodelta 2014)

Jäätikön kutistuminen on todella silmiinpistävää. Pitkin polkua on sijoiteltu merkkipaaluja ilmoittamaan, minä vuonna jäätikkö yletti kullekin paalulle asti. Paljaaksi jääneeseen kallioon on hioutunut raitoja, ja aluetta ympäröivät moreeniharjanteet antavat mielikuvaa siitä, miten valtava määrä jäätä on kadonnut lyhyessä ajassa. Huonetoverimme, 80-vuotias rouva British Columbiasta kertoi, että hän näki jäätikön viimeksi 50 vuotta sitten. Silloin se ulottui nykyiselle parkkipaikalle. Karua.

Athabascan jäätikkö on pikkuinen osa jättimäistä Columbian jääkenttää, joka sijaitsee vuorten takana näkymättömissä. Myös lukuisat ympärillä näkyvät pikkujäätiköt ovat osa tätä jääaluetta.

ice_19
Athabascan jäätikön mittasuhteet ovat valtavat: etsi kuvan alareunasta näköalaharjanteella seisovat ihmiset!
ice_20
Vuosilukukylteistä näkee, kuinka nopeasti jäätikkö sulaa.
ice_23
1960-luvulla jäätikkö ulottui vielä kuvassa näkyvälle parkkipaikalle, eikä järveä ollut olemassa.

ice_21 ice_22

7. Athabasca Falls

Ennen Jasperia kannattaa vielä vilkaista mielestäni yksi hienoimmista vesiputouksista: Athabasca Falls. Tänä vuonna emme ajaneet sinne asti, mutta tätä nähtävyyttä ei voi jättää mainitsematta! Massiiviset putoukset avautuvat ympäriinsä rakennetuilta kävelypoluilta ja -silloilta erilaisissa kuvakulmissa. Veden villi voima käy selväksi putouksia tuijotellessa. Jämeristä turvarakenteista huolimatta ihmisiä kuolee joka vuosi kivutessaan kaiteiden yli parempien selfieiden toivossa …

ice_27
Athabasca Fallsissa virtaava vesimassa on huimaa katsottavaa.

ice_25 ice_26

Kirjoita kommentti!