Intialaiset häät – hattaraa ja kukkasuihkua

Sulhasen sisko järjesti häissä veljelleen seremonian.

 

24.11. matkustimme Delhistä noin 100 kilometrin päähän osallistuaksemme mieheni serkun tyttären häihin. Tarkoitus oli kirjoittaa aiheesta jo tuolloin, mutta nettiyhteydet eivät pelanneet. Palaan siis nyt asiaan, kuvien kera.

Ensin kävimme kohteliaisuuskäynnillä morsiamen vanhempien kotona. Siellä meille esiteltiin 4-5 rasiallista kulta- ja timanttikorusettejä, jotka sulhasen perhe oli lahjoittanut morsiamelle. Upeitahan ne olivat, tosin pohjoismaiseen makuun aika koukeroisia ja mahtipontisia.

Varsinainen hääjuhla alkoi vasta klo 20. Sulhanen saapui hevosella ratsastaen äärimmäisen kovaäänisen torvisoittokunnan säestämänä. Näitä bändejä näkee Intiassa tällä hetkellä kaikkialla, sillä viime päivät ovat olleet astrologisesti onnekkaimpia naimisiinmenopäiviä koko vuonna. Käynnissä on todellinen hääbuumi, ja vähän väliä kuuluu kaduilta valtava meteli.

Häät järjestettiin tyypillisesti suuressa juhlahuoneistossa tai oikeastaan puutarhassa, jollaiset varsinkin iltaisin pistävät silmään katukuvassa runsaan valokoristelunsa ansiosta. Paikalla oli lähes 1000 vierasta, eli täkäläisittäin kyseessä oli suhteellisen suuret kemut.

Puutarhassa oli ohjelmalava, disko ja valtava määrä erilaisia ruokakojuja ja -pöytiä, joissa kokit valmistivat kiivaaseen tahtiin jos jonkinlaisia ruokalajeja. Lasten iloksi löytyi myös popcorn- ja hattarakoju.

Päästä varpaisiin asti koristeltu morsian saapui vasta iltakymmenen jälkeen miespuolisten sukulaistensa saattelemana. He etenivät kulkueessa keskelle juhlapaikkaa rakennetulle pyöreälle lavalle, jossa sulhanen odotti. Morsian kiipesi korkeita portaita haparoiden, sillä koko systeemi heilui uhkaavasti. Kun pari seisoi vierekkäin, alkoi lavan keskeltä nousta koroke, joka nosti heidät entistäkin ylemmäksi. Heidän yläpuolellaan vaijerin varassa roikkuneet kaksi kukkaseppelettä laskettiin alas, ja pari laittoi ne vuorotellen toistensa kaulaan yleisön hurratessa.

Morsian saapuu ja kiipeää korokkeelle.

 

Seppeleet laskeutuvat vaijerin varassa.

 

Morsiuspari laittaa kukkaseppeleet toistensa kaulaan.

 

Stten seurasi häiden uskomattomin osuus, joka oli ilmeisesti vähän tavanomaista mahtipontisempi. Korokkeen ympärillä olevista putkista alkoi suihkuta kukkien terälehtiä suurella paineella korkealle ilmaan, morsiusparin niskaan. Niitä tuli ja tuli, aivan valtavia määriä, kunnes sulhanen, morsian ja koko lähiympäristö oli lähes kuorruttunut niillä. Lapset alkoivat kahmia maahan sataneita terälehtiä kaksin käsin ja heitellä niitä toistensa päälle.

Kukkien terälehtiä suihkuaa morsiusparin päälle.

 

Lopuksi jonotimme onnittelemaan hääparia, joka oli asettunut valkoiselle sohvalle suuremmalle ohjelmalavalle. Kun istuimme hetkeksi heidän viereensä valokuvattaviksi, huomasin molempien olleen varsin häkeltyneiltä – eikä ihme.

Itse asiassa he eivät vieläkään olleet virallisesti naimisissa, sillä varsinaiset seremoniat olivat vasta edessä. Ne olisivat sisältäneet pyhien tekstien lukua ja kestäneet aamuun asti, mutta me poistuimme kello yhden jälkeen yöllä hotelliimme ilotulitusrakettien saattelemina.

Koko häiden ajan huomionarvoista oli valtavan kuvausryhmän mukanaolo. Juhlaa taltioitiin kaikissa mahdollisissa muodoissa ja näytettiin myös livenä isolta kuvaruudulta. Juhla-alueen halki risteili kameroiden johtoja, ja muutamassa paikassa oli suuria nostokurkia muistuttavia jalustoja, joilla kuvauskalustoa saatiin liikutettua kuin elokuvaa tehdessä.

Selväksi tuli ainakin se, etteivät intialaiset häät todellakaan ole henkilökohtainen ja intiimi tilaisuus vaan perheen ja suvun näytös – ja mitä komeampi, sen parempi. Täynnä säihkettä ja glitteriä, meteliä ja meininkiä. Häihin käytetään omaisuuksia ja ne ikuistetaan suuriin painettuihin albumeihin, joita esitellään morsiusparin vanhempien kotona kaikille vierailijoille vielä vuosien ajan. Olen itsekin tällä matkalla selaillut jo muutamia.

Kirjoita kommentti!