Koskenlaskua ja ratsastusta lännentyyliin

Rentona kaupunkipäivänä Banffissa olimme innostuksissamme tulleet varanneeksi koskenlasku- ja maastoratsastusretken ennen suuntaamista Lake Louiseen. Koskenlaskun tasoksi oli ilmoitettu 3–4+ (täällä asteikko on 1–6, ykkönen tarkoittaa juuri ja juuri virtaavaa vettä ja kutonen Niagaran putouksia, kuulemma…).

Tapaamispaikkana oli Nakoda Lakeside Lodge -majatalon piha Bow-joen rannalla. Hiukan liian aikaisen kellonajan ansiosta myöhästyimme tietenkin akateemisen vartin verran, mutta emme onneksi missanneet muuta kuin osan ohjeistuksesta. Ennakkokokemusta koskenlaskusta ei tarvittu. Ahtauduimme neopreenitossuihin, märkäpukuihin, fleece-paitoihin ja roiskesuojatakkeihin sekä pelastusliiveihin ja kypärään sateisessa viimassa.

20150612_084121
Kauhunsekaista odotusta Nakoda Lakeside Lodgen pihalla märkäpuvuissa värjötellen.

Meidät lastattiin koulubussiin, ja iloinen aussiopas esitteli ympäröiviä alueita: ”Tässä näette niityn, jolla muinoin sijaitsi maailman pienin curling-rata. Seuraavaksi pääsette kokeilemaan off-road koulubussiajoa!” Bussi notkui ja heilui, kun ajoimme pitkin huoltoteitä voimalaitoksen maille. Chinook Raftingilla oli pääsy yksityiselle alueelle, josta lautat oli helppo laskea vesille.

Kun pääsimme kosken rantaan, ukkonen alkoi pahaenteisesti paukahdella. Vesisade muuttui rakeiksi. Sama tapahtui viime kesänä, kun olin aikeissa kokeilla koskenlaskua Jasperissa! Retki peruttiin juuri, kun lautat olisi pitänyt laskea vesille. Tällä kertaa oppaat olivat sitä mieltä, että ukkonen ei ole aivan kohdilla, joten hetken verran odotettuamme pääsimme vesille Horseshoe Canyoniin.

IMG_9730
Vielä hymyilyttää! Kuva: Chinook Rafting

Olimme käyneet oppaan kanssa läpi komennot, millä mihinkin suuntaan piti meloa. Kaikki eivät kuitenkaan hahmottaneet ”eteen-” ja ”taaksepäin” -käskyjen eroja, ja edessäni istuva henkilö sotki melansa koko ajan heilutellen sitä väärään suuntaan. Heti kosken alkupuolella tuli vastaan koko matkan vaativin osuus, 4+ -tasoinen putous. Vesi oli sillä hetkellä korkeimmillaan, ja putous oli enemmänkin sarja syviä kuoppia virrassa. Selvisimme niistä ongelmitta, ja loppumatka tuntui alkushokin jälkeen lähes leppoisalta!

IMG_9754
Ensimmäiset tyrskyt olivatkin pahimmat! Kuva: Chinook Rafting

IMG_9755 IMG_9761

Retken puolivälissä rantauduimme jyrkkien kallioiden tuntumaan. Rae- ja vesisade piiskasi meitä, ja ilma muistutti kotoisasti suomalaisesta juhannussäästä! Odottelimme ukkosen loittonemista, ja samalla annettiin ”mahdollisuus” kokeilla hyppäämistä kymmenmetriseltä jyrkänteeltä koskeen. Suurin osa innokkaasti jonottikin hyppäämiskokeilua, mutta meidän lauttamme nössöt saivat ihan tarpeeksi jännitystä katsellessaan muiden hyppysuorituksia. Ensimmäisenä korkeimmalta kalliolta hypännyt mies ajautui virran keskelle ja oli sekunneissa huuhtoutua kauas pois, mutta onneksi opas ehti heittää hänelle turvaköyden ja hinata rantaan.

IMG_9780

Matka jatkui kevyemmässä virtauksessa. Oppaamme kertoili kuuluisista elokuvista, jotka oli kuvattu juuri Horseshoe Canyonissa. Urheilullisin osuus koitti, kun painavat lautat piti rahdata jyrkkää ylämäkeä pitkin takaisin perävaunuun pinoon. Bussin ikkunat huurtuivat märästä joukkiostamme, mutta tunnelma oli korkealla ja kaikki olivat selvästi nauttineet puolentoista tunnin retkestä. Perillä saimme keksejä ja kuumia juomia, jotka tulivat todella tarpeeseen!

Saunalle olisi totisesti ollut käyttöä +5°C vedessä rypemisen jälkeen. Tukka märkänä palasimme hytisten Banffiin odottelemaan ratsastusretkeä. Banff Springs -hotellin takana oli talli, josta lähdimme 7 hengen ryhmässä ratsastamaan western-tyylisesti koulutetuilla hevosilla Spray-joen rantaan.

Omalla muutaman ratsastuskerran kokemuksellani tämä oli juuri sopiva retki! Pollet olivat rauhallisia, tosin välillä hiukan jääräpäisiä, ja niitä oli helppo ohjata (ne olisivat varmaankin kulkeneet jonossa, vaikka ratsastaja olisi  nukahtanut). Kuljimme polkuja pitkin metsän siimeksessä. Tulimme joen uomalle, ja vuoret siinsivät metsän takana. Ihan kuin lännenelokuvissa! Ylitimme joen matalasta kohdasta, ja välillä tuntui, että hevoset liukastelivat pyöreillä pohjakivillä. Yli päästiin kuitenkin ongelmitta. Ohitimme vielä Bow’n vesiputoukset, joten maisemakerroin retkellä oli varsin hyvä!

Ratsastus_5
Pikakurssi lännenratsastukseen.
Ratsastus_1
Hevoseni Emory.

 

Ratsastus_2 Ratsastus_3

Ratsastus_4

Ratsastus_6 Ratsastus_7 Ratsastus_8

Illaksi ajelimme 60 km matkan Lake Louiseen, jonne olimme varanneet seuraavat 6 yötä. Lake Louisen hostelli oli Banffiakin miellyttävämpi, ja mikä parasta – siellä oli toimiva sauna! Sinnehän me tietenkin ryntäsimme, edelleen koskenlaskun kylmyydestä täristen.

Sitten seurasi sarja kulttuuriristiriitoja: saunassa oli uimapukupakko (huone oli hölmösti sijoitettu avoimen käytävän varrelle niin, että suihkutilasta ei päässyt suoraan saunan sisään). Saunan lämmitys piti ajastaa munakello-tyyppisestä ajastimesta, ja maksimiaika lämmitykselle oli puoli tuntia, minkä jälkeen kiuas alkoi viilentyä, ellei namikkaa käynyt vääntämässä uudestaan.

Positiivista oli, että saunassa SAI heittää löylyä, mikä usein on ulkomaansaunoissa kielletty. Tosin seinään kiukaan viereen oli niitattu hupaisa lappu, jossa kerrottiin, kuinka oikea määrä vettä on noin 1/10 mukillista (löylykauhan virkaa toimitti muovilasi)! Mehän viis veisasimme tästä ja heittelimme kuppi toisensa perään löylyä. Saunan sai kuumimmillaan säädettyä n. 60-asteiseksi, joten löylyä tosiaan tarvittiin. Suunnittelimme saunasääntöjen päivitystä sekä saunavihtojen hommaamista seuraavaksi päiväksi.

Kirjoita kommentti!