Luonnonvoimia ihastelemassa: taikajärviä ja vesiputouksia

Oli aika lähteä Lake Louisen alueelta kohti Pohjoista, Jasperin kansallispuistoa ja pientä kaupunkia. Ensin kävimme kuitenkin ihmettelemässä maailmankuulua Lake Louisen järvinäkymää.

1 Luonnonvoimia
Lake Louise -järvellä voi meloa kanootilla.

 

Kirkkaan turkoosiin, pitkulaiseen järveen heijastui ympäröivien vuorien siluetteja. Olin nähnyt niin monia upeita valokuvia järvestä, että tuntui suorastaan epätodelliselta seistä sen rannalla. Tosin ympärillä käyvä kuhina palautti nopeasti todellisuuteen: järven rantaan on pystytetty massiivinen luksushotelli Chateau Lake Louise, ja ihmiset parveilivat laumoittain sen edustalle rakennetulla kävelybulevardilla.

3 Luonnonvoimia
Kanootista käsin järven pääsee kokemaan lähempää.

 

Järveä voi ihastella sen reunamilla kulkevalta kävelypolulta, sekä myös kanootilla meloen. Valitsimme kanootin. Pitkulaisen järven toiseen päähän kuulemma meloo puolessa tunnissa, ja takaisin 25 minuutissa myötävirtaan, koska järven vesi valuu kohti pientä koskea.

Meistä kukaan ei ollut koskaan melonut kanootilla, mutta ilmeisesti vesilläliikkuminen on suomalaisilla sen verran verissä, että huitaisimme järven päähän 17 minuutissa. (Saattaa tosin olla, että allekirjoittanut innostui hiukan urheilemaan: melonnan päätteeksi paitani oli hiestä litimärkä, mutta matkaseura oli säilynyt aivan kuivana!) Kulutimme jäljellä olevan tunnin vuokra-ajan lilluen keskellä järveä valokuvia räpsien.

2 Luonnonvoimia
Kuuluisa näkymä Lake Louisesta.

 

Sitten tulikin aika suunnata auton nokka Jasperiin. Olimme jo ajaneet upean Icefields Parkwayn puoliväliin asti vuorikiipeilykurssille osallituessamme, mutta silloin ehdimme juuri ja juuri räpsiä kuvia auton ikkunasta. Nyt meillä oli koko päivä aikaa, ja pysähdyimmekin lähes jokaisella levähdyspaikalla valokuvaamaan. 230 kilometrin matkaan saimme vierähtämään 6 tuntia!

Vähän väliä vaihtuivat maisemat, järvet ja vuoret. Vastaan tuli erämaajokia, koskia, vesiputouksia. Suurin osa sijaitsi aivan tien vieressä, ja joillekin oli opasteet valtaväylältä muutaman kilometrin päähän. Ohessa kuvakooste näkymistä tienvarren levähdyspaikoilta.

4 Luonnonvoimia

5 Luonnonvoimia

6 Luonnonvoimia

DSC_7206

7 Luonnonvoimia

Maantietä silmä kovana tuijottaessa havahduin samassa aivan johonkin muuhun: kaukana edessämme näytti tien yli lönköttelevän joku. Olisiko se iso koira tai kojootti? Lähestyimme sitä nopeasti, ja painoin jarrua – se oli karhu! Aivan kaikessa rauhassa se maleksi tien yli ja jäi penkalle syömään.

Olimme kuulleet, että villieläimiä ei saa häiritä, joten ajoimme sen ohi hitaasti mutta pysähtymättä. Sen sijaan kaikki perässämme tulleet autot pysähtyivät ja jäivät räpsimään kuvia luontokappaleesta. Kesti tovin aikaa, että itsekään uskoimme todellakin bonganneemme karhun! Muodosta, koosta ja väristä päätellen eläin oli mustakarhu.

Hiukan ennen Jasperiin saapumista käännyimme valtaväylältä katsastamaan Sunwaptan vesiputoukset. Auton sai näppärästi noin sadan metrin päähän näköalapolusta, ja kohina kantautui voimakkaana jo parkkipaikalle. Putousten yli oli rakennettu silta, joten sitä pääsi ihastelemaan myös yläpuolelta. Eri suunnista putous näytti erilaiselta. Toisessa päässä joki virtasi syvässä rotkossa, ja toisessa päässä vesi tasaantui järveksi. Ilta-auringossa kuohut näyttivät upealta.

9 Luonnonvoimia
Sunwaptan vesiputoukset.

 

8 Luonnonvoimia
Sunwaptan putoukset muuttuvat rotkossa virtaavaksi koskeksi.

 

Seuraavana päivänä kävimme ihastelemassa Jasperin kaupungin lähellä sijaitsevaa Maligne Canyonia. Kanjonin yli oli rakennettu kuusi siltaa, ja sen reunamia pitkin voi kävellä polkua pitkin. Muutaman kilometrin kävelylenkkiin meni pari tuntia, kun ihastelimme välillä syvältä rotkon uumenista kuuluvaa veden kohinaa.

Tarkemmin kallioseinämiä katsoessa näytti siltä, että vettä ryöppysi myös kalliossa olevista rei’istä. Opastetauluissa tästä ilmiöstä kerrottiinkin, että Maligne Canyoniin yhdistyy useita maan sisältä virtaavia puroja. Kaikki saa alkunsa Medicine Lake -järvestä 15 kilometrin päässä: järven pohjassa on aukkoja, jotka johtavat maanalaisiin onkaloihin, joita pitkin Maligne River muuttuu raivoisasti virtaavaksi koskeksi ja kanjoniksi. Vesi on uurtanut kalkkikivikalliot paikoin yli 50 metrin syvyiseksi uomaksi.

11 Luonnonvoimia
Paikoin Malignen kanjoni oli 50 metriä syvä.

 

12 Luonnonvoimia
Eräs Maligne Canyonin vesiputouksista.

 

10 Luonnonvoimia
Kanjoni muuttui leveäksi joenuomaksi.

 

Myös itse Medicine Laken kävimme katsastamassa eräänä aamuna. Järven nimi ei viittaa lääkkeisiin, vaan ”medicine” merkitsee alkuperäisasukkaille taikaa (vrt. medicine man = poppamies, yliluonnollisia kykyjä omaava henkilö). Kyse on siis taikajärvestä: keväisin järvi on ääriään myöten täynnä lumien sulamisvesistä, ja lokakuuhun mennessä se tyhjenee lähes kokonaan, kun vedet virtaavat onkaloiden kautta pois. Alueella asui myös upea valkopääkotka, jonka näimme liitelemässä uljaasti järven yllä. Toinen puoli järven rannasta olikin kiellettyä aluetta, ettei kotka häiriintyisi.

14 Luonnonvoimia
Medicine Lake, Taikajärvi.

 

Eräs niinikään mainitsemisen arvoinen vesiputous on Athabasca Falls noin 30 kilometriä Jasperista etelään. Nämä putoukset olivat massiiviset: vettä ryöppysi leveän, kaarevan jyrkänteen reunalta. Myös tänne oli rakennettu helposti käveltävä, varmaankin noin kilometrin mittainen polku, josta veden ryöppyämistä voi ihailla eri kulmista. Vaikka kävelyteitä reunustivat jykevät kaiteet, ei niihin todellakaan tehnyt mieli nojailla – joka vuosi kuulemma useita ihmisiä menettää henkensä kiivettyään kaiteen yli liukkaalle kalliolle paremman valokuvan toivossa…

13 Luonnonvoimia
Athabascan vesiputoukset.

 

Upeita, turkooseja järviä ja pauhuavia vesiputouksia säästyi vielä vaikka kuinka monta ensi kerralla nähtäväksi. Järvien syvän turkoosi, maitomainen väri syntyy jäätikön paineessa jauhoksi hioutuneesta hiekasta. Väri korostuu, kun järveä pääsee ihailemaan ylhäältä esimerkiksi kukkulan tai vuoren rinteeltä.

 

Kirjoita kommentti!