Muistoja Malesiasta – KL ja Pangkor

IMG_8263
Oi ihana Malesia. Lippu liehuu Pangkorin saarella.

 

Alunperin tarkoitukseni oli kirjoittaa tähän blogiin matkoistani silloin, kun ne tapahtuvat. Uusia reissuja on kyllä suunnitteilla, mutta niihin tuntuu olevan ikuisuus. Kun perheessä pyöritetään startup-firmaa ja huolletaan samalla paria lasta, ei sitä niin vain lähdetä suhaamaan ympäri maailmaa. Se on todella harmi, mutta mikäänhän ei estä muistelemasta menneitä matkoja! 

Nyt kun talvi on tuloillaan, palaan erityisen mielelläni ajatuksissani kuumaan ja kosteaan Malesiaan, jossa kävimme kevättalvella 2011. Luvassa on juttua kahdesta ihan erilaisesta kohteesta – hektisestä Kuala Lumpurista ja rauhallisen kauniista Pangkorista.

Matkaseuranani olivat ne tavanomaiset mies ja lapset (tapahtuma-aikaan 7- ja 1-vuotiaat). Varoitus heti kärkeen teille, joilla ei ole jälkikasvua: tässä käsitellään nyt siis perhelomailua, tai sanotaan mieluummin matkailua, sillä loma sanan varsinaisessa merkityksessä on näistä reissuista usein kaukana.

Meidän kokemustamme Malesiasta väritti myös se, että teimme matkan Intian Delhistä käsin. Aina kun ajattelen Malesiaa, vertaankin sitä mielessäni Intiaan. Jälkeenpäin olen miettinyt, kuinka toisenlaisena maa olisi ehkä näyttäytynyt, jos olisimme lähteneet matkaan Helsingistä.

Ihan aluksi on sanottava: menomatka oli kammottavan rankka. Lensimme Delhistä yölennolla Etelä-Intian Chennaihin, jossa vaihdoimme konetta pikkutunneilla. Ei puhettakaan, että Chennaissa olisi päässyt istuskelemaan johonkin mukavaan loungeen. Jonotimme ja tungeksimme kaikkien tavaroidemme ja kahden unenpöpperöisen, kiukkuisen lapsen kanssa pari tuntia hikisessä hallissa, joka muistutti enemmänkin karjankäsittelylaitosta.

Pienemmällä ei luonnollisestikaan ollut koneessa omaa istumapaikkaa, joten me aikuiset emme nukkuneet silmäystäkään kummallakaan lennolla. Kahden lennon ja yöllisen jonotuksen kombinaatio oli niin näännyttävä, etten muista siitä juuri mitään – ilmeisesti saavuimme jollakin vehkeellä Kuala Lumpuriin noin kuudelta aamulla Malesian aikaa.

Ensimmäinen todellinen muistikuvani Malesiasta on lentokenttäbussi, jolla hankkiuduimme kaupunkiin. Siitä jäivät mieleen hauskat kukkakuvioidut, pitsikoristellut ikkunaverhot sekä säihkyvä puhtaus. Olimme lähes ainoat matkustajat tilavassa, nykyaikaisessa ajoneuvossa, jonka olisi siisteydestään päätellen voinut luulla olevan neitsytmatkallaan. Moottoritien laidalla kasvoi symmetrisiä palmuja ja nurmikko näytti kynsisaksilla parturoidulta.

Joukkiomme oli kuitenkin tulossa aina niin ihanan rähjäisestä Delhistä ja jo melko kotiutunut sen miljoonapölyihin ja kaaokseen. Jos joskus menen Malesiaan Suomesta, saatan vetää rastit edellisen kappaleen päälle.

Kai me jonkin taksinkin otimme, ennenkuin pääsimme perille Chinatownissa sijainneeseen hotelliimme. Selvää muistikuvaa ei tästäkään jäänyt, sillä olin tuupertua unenpuutteesta. Pienempi lapsista repi hotellihuoneessa ensi töikseen pistorasian irti seinästä. Me aikuiset työnsimme törröttävät sähköjohdot takaisin seinään, eristimme alueen tavararöykkiöllä ja yritimme nukkua sekä paimentaa virkeää ikiliikkujaa vuorotellen.

Taju kankaalla -vaihe päättyi kuitenkin jo puoliltapäivin, jolloin onnistuin nousemaan ylös ja harkitsemaan uloslähtöä. Vaikka olo olisi kuinka järisyttävän hirveä, ei päiväänsä halua tuhlata kenkälaatikkomaisessa hotellihuoneessa, josta on näkymä takapihan parkkipaikalle. Vasta nyt aloimme kunnolla tajuta olevamme keskellä vilkasta ja värikästä Kuala Lumpurin Chinatownia. Siitä kerron seuraavassa postauksessa.

IMG_8427

 

Kirjoita kommentti!