Muoti-ilmiö nimeltä yamagirl

japani-hokkaido-yamagirl-3

Japanin-matkani alkoi suorastaan loistavissa merkeissä: lento Helsingistä Nagoyaan oli ylibuukattu, ja sainkin siirron bisnesluokkaan! Löhöily omassa sängyssä ja huippukokin suunnitteleman menun nauttiminen oli mitä mainiointa ajanvietettä. Kummasti se 9 tunnin lentokin lyhenee, kun jalat saa suoraksi!

Pari tuntia sen jälkeen, kun olin saapunut vihdoin Sapporoon, olikin aika suorittaa perinteinen tehoisku kauppoihin. Mitä kaikkea ihmeellistä japanilaiset ovat keksineetkään sitten viime vierailuni! Päätin aloittaa retkeilyvälinekaupoista.

yamagirl3Oman vaellusinnostukseni myötä olen tutustunut japanilaiseen muoti-ilmiöön nimeltä yamagirl, suoraan käännettynä ”vuorityttö”.  Tarkoituksena on näyttää iloisen värikkäältä, rennolta ja ulkoilulliselta, kuin olisi juuri lähdössä lähivuorille samoamaan ilman, että pienintäkään sen suuntaista aikomusta olisi. Toki Japanissa harrastetaan myös vaeltamista ihan oikeasti, mutta vaellustarvikekaupoissa törmää hämmentäviin tavaroihin ja vaatteisiin, joita harvan länsimaisen retkikaupan hyllyltä löytää.

Tässä hiukan ohjeita oikeaoppiseen yamagirl-tyyliin:

Perusvaatepartena on mahdollisimman kirjavat kuvioleggingsit (oikeaa vaeltamista varten näitä saa myös kompressioversioina, että lihakset palautuisivat rasituksesta nopeammin), joiden päälle puetaan lyhyt hame tai shortsit. Kylmempinä vuodenaikoina se voi olla esim. fleece- tai untuvahame, toki myös shortseja saa untuvaisina.

Kengät saavat mieluusti olla myös riemunkirjavat. Oi sitä iloa, kun ensimmäisen kerran näin hyllyssä ihan oikeita vaelluskenkiä pinkkeinä, turkooseina, oransseina, violetteina ja kaikkien näiden sekoituksina! Miksi Euroopasta saa vain ankeita mustia ja ruskeita vaelluskenkiä? Kengät ja nilkat pitää tietenkin suojata mahdolliselta mudalta, sateelta tai lumelta säärystimin (tai ihan vain siksi, että ne näyttävät kivalta). Näitäkin löytyy kuvioituina sekä neulottuina, untuva- ja fleece-versioina ja ties minkä värisinä.

japani-hokkaido-yamagirl-2

Ylävartalo verhoillaan ensin pitkähihaisella paidalla (etenkin kesähelteillä – olisihan se ikävä, jos auringonsäteet saisivat aikaan ruskettumista!), jonka päälle voidaan laittaa söpösti kuvioitu lyhythihainen t-paita tai paitapusero. Näiden värit saavat mieluusti olla reippaassa ristiriidassa alaosan värien ja kuvioiden kanssa. Kesäksi on olemassa myös pelkkiä auringolta suojaavia pitkiä irtohihoja, jotka voi pukea lyhythihaisen t-paidan kanssa ja näppärästi riisua sisätiloihin siirryttäessä.

Myös kämmenet verhoillaan kesällä hanskoilla, ettei altistuttaisi kiusallisille rusketusrajoille. Päähän vetäistään leveälierinen hattu ja kaulalle jonkin sortin riepu hikeä imemään.

yamagirl1

japani-hokkaido-yamagirl-1Näin talvella muoti näyttää kuitenkin olevan hitusen maltillisempi: värikkäät housut ja takki yhdistettynä kirjaviin kenkiin, säärystimiin ja pipoon suojaavat ainakin Hokkaidon talvessa paremmin kuin söpöt hameet ja shortsit.

Sitten siirrytään laukkuihin: iloisenvärisen rinkan kaveriksi kuuluu olan yli ripustaa ”sub-bag”, eli pikkuinen pussukka tai olkalaukku, johon voi sijoittaa pikkuesineitä, kuten nenäliinoja, aurinkovoidetta (jos se aurinko nyt vielä jonkun paljaan iholäntin löytää) tai muuta sellaista, johon on kiva päästä käsiksi riisumatta rinkkaa. Japanilaiset keksivät innokkaasti englanninkielisiä sanoja, joissa ei välillä ole mitään tolkkua. Sub tietysti merkitsee alempana olevaa tai vähäpätöisempää, ja bag-sanaan yhdistettynä se on luonnollisesti tämä pikku olkalaukku. Kun japanilainen vieläpä lausuu sanan ”sabubaggu”, ja ihmettelee, miksi länsimaalainen ei nyt ymmärräkään englantia, on soppa valmis.

Rinkan voi täyttää kaikenlaisella tarpeettomalla siten, että se näyttää mahdollisimman täydeltä. Suomalainen ystäväni oli erään kerran törmännyt Japanin Alpeilla miespuolisiin kaveruksiin, jotka olivat köyttäneet rinkkoihinsa mm. makuualustat ja teltan – vaikka olivat vain muutaman tunnin päiväkävelyllä! Näyttää tietenkin valokuvissa (jotka olivat retken päätarkoitus) hard coremmalta, joten miksikäs ei.

Ruokaa ei myöskään pidä retkeltä puuttuman. Lähes kaikissa japanilaisissa retkeilylehdissä pääteemana tuntuu olevan ruoka: millä vaellusreitillä on mikäkin guest house, josta saa mitäkin herkkua, ja kuinka valmistetaan gourmet-illallinen retkikeittimellä. Myös kokkailua varten on laajat retkikeittiömallistonsa kaikenvärisistä taitettavista pöydistä puihin ripustettaviin apuhyllyköihin ja söpöihin retkinojatuoleihin. Lehdissä on niinikään omat osionsa retkeilymeikkaamiselle ja ihonhoidolle. Tokihan kasvojen iho täytyy rentouttaa tietynlaisin hierovin liikkein, jos vaikka on sattunut siristelemään silmiä auringonvalossa ryppyjä edesauttavasti.

japani-hokkaido-yamagirl-6

Niin hulvattomalta kuin tämä epäolennaisuuksiin keskittyminen tuntuukin käytännöllisistä pohjoismaalaisista, täytyy myöntää, että joitakin ei-niin-käytännönläheisiä retkitarvikkeita on tarttunut mukaan. Eri hedelmille valmistetut neopreenisuojapussukat vetoketjuineen ja pikku karabiinihakoineen olivat sen verran sympaattisia, että eihän niitä voinut kauppaankaan jättää!

japani-hokkaido-yamagirl-5

japani-hokkaido-yamagirl-4

Kirjoita kommentti!