Paxos ja Antipaxos – kapteeni Koukun kyydissä
Pargasta on mukava lähteä pienelle meriretkelle lähisaarille. Paxos ja Antipaxos odottavat lyhyen venematkan päässä, ja niille pääsee päivittäin Pargan satamalaiturilta useilla erilaisilla veneillä.
Kauneimmat paatit ovat sininen Marco Polo ja punainen Captain Hook. Me valitsimme jälkimmäisen, vaikka se oli viisi euroa kalliimpi (25€/aikuinen) – koska se oli merirosvolaiva! Muuten retki näyttäisi olevan kaikilla veneillä samanlainen, lähtö- ja paluuaikaa myöten.
Lähdimme matkaan Pargan satamasta aamukymmeneltä. Juuri kun tunnin ja viidentoista minuutin merimatka Antipaxokselle alkoi käydä vähän pitkäveteiseksi, tempaisi kapteenimme jostakin merirosvovarusteet ylleen ja kiipesi mastoon keikkumaan What shall we do with a drunken sailor -kappaleen tahdissa. Kyllähän se kävi viihteestä ja nostatti tunnelmaa. Ihmiset hurrasivat ja taputtivat rytmikkäästi. Kaikesta päätellen olimme onnistuneet valitsemaan aluksista juuri sen party boatin.
Ensimmäinen pysähdyksemme oli Antipaxoksen edustalla turkoosinsinisessä lahdessa, jossa pääsi uimaan suoraan veneestä portaita pitkin. Vesi oli hieman kylmää, mutta upea uima-allasefekti sai unohtamaan sen. Vinkki: pue uikkarit päälle jo ennen retkeä, niin et joudu vaihtamaan niitä veneessä…
Uimatauon jälkeen matka jatkui suuremman naapurisaaren Paxoksen rannikkoa myötäillen Siniselle luolalle, jonka kaikki turistit ilmeisesti haluavat nähdä. Maisemat olivat toki komeat, ja matkalla näkyi myös monia pienempiä luolia sekä jännittäviä kalliomuodostelmia.
Siniseltä luolalta jatkoimme toiselle puolelle Paxosta, saaren pääkaupunkiin Gaiokseen. Aikaa kiertelyyn oli 2,5 tuntia – juuri sen verran vähän, että mieli tekisi joskus takaisin paremmalla ajalla. Paikka oli valtavan viehättävä ja siellä vallitsi ihanan rauhallinen tunnelma. Erityisesti olisin halunnut kuljeskella satamakadulla iltavalaistuksessa, mihin ei nyt ollut mahdollisuutta. Ehkä joskus vielä palaamme.
Paluumatkaa siivittivät kovaäänisistä kajahtaneet reipasrytmiset kappaleet, esimerkiksi Macarena, jota jotkut innostuivat tanssimaankin veneen kannella. Meno yltyi loppua kohden varsin letkeäksi.
Lähestyessämme Pargaa kello viiden aikoihin kapteeni kaarsi kaupungin vieressä sijaitsevan pitkän uimarannan, Valtos Beachin, kautta esitelläkseen venettään kaikelle kansalle. What shall we do with a drunken sailor pärähti tietenkin soimaan täysillä, ja kapteeni Koukku hyppäsi sen säestämänä jälleen keikkumaan mastoon. Ihmiset rannalla vilkuttivat ja veneessä olijat hurrasivat musiikin tahdissa veneemme matkatessa kohti Pargan satamalaituria. Mikä loistavasti hyödynnetty mainospaikka!
Kappale jäi soimaan päähän varmasti ikuisiksi ajoiksi – sen verran monta kertaa lapset hoilottivat sitä vielä kotiin palattuakin.
