Teenvalmistusta ja välineurheilua‏

Olen harrastanut chadôta, japanilaista teetaidetta, vaihtelevalla aktiivisuudella parinkymmenen vuoden ajan Suomessa. Eräs haaste chadôn opiskelussa Japanin ulkopuolella on välineiden löytäminen harjoituskäyttöön. Chadô, jos mikä, nimittäin on välineurheilua!

20150310_103939

Jokaisella Japanin-reissullani minulla on pitkähkö ostoslista teetarvikkeista, joita opintopiirimme seuraavaksi tarvitsee. Tilaan usein tavaroita nettikaupoista jo ennen matkalle lähtöä ja pyydän lähettämään ne japanilaisten ystävieni luokse. Siten minun ei tarvitse tuhlata aikaani tavaroiden etsintään.

Teetarvikekauppoja ei kovin montaa Sapporossa ole, ja niiden löytäminen on suhteellisen haastavaa. Tällä kertaa ostin muutaman melkoisen ison tarvikkeen nettikirppikseltä, ja kaverini oli joutunut perustamaan kotiinsa ”Reetta-kulmauksen” minulle saapuneille postipaketeille… Postimies oli ensimmäisten pakettien kohdalla ihmetellyt, onko osoite nyt varmasti oikea – eihän Kimuran talossa ole ennen chadôta harjoitettu…?

Sain yhtäkkiä kuulla, että eräs teekauppa järjestää poistomyynnin ja kirpputorin ainoastaan yhden päivän ajan Sapporon keskustassa. Alennusmyynti oli epämääräisen toimistorakennuksen yläkerran näyttelytilassa. En olisi mitenkään itse löytänyt paikkaa, joten ystäväni oli värvännyt koulunsa teekerhon opettajan viemään minut kädestä pitäen perille. Pikkuinen, hiukan tuiman oloinen täti käveli aivan hirveää vauhtia, ja minulla oli työ ja tuska pysyä hänen perässään, kun loikimme loskakasojen yli!

20150310_103123

Alennusmyyntiä ei ollut mainostettu muille kuin chadôn harjoittajille, joten kovin suurta tungosta ei ollut. Osa tavaroista oli hiukan käytettyjä, ja pienenkin kauneusvirheen vaurioittamia esineitä myytiin pilkkahintaan! Näytillä oli toki myös arvokkaampaa välineistöä. Teetarvikkeisiin saa halutessaan uppoamaan omaisuuksia: esineiden hinnat voivat hyvin olla seitsennumeroisia (euroissa tuhansia)…

Haluamansa tavarat sai kerätä kasaksi sivupöydälle, ja ne piti varustaa yhteystietolapulla. Lopuksi kasan sai kiikuttaa kassalle, tai sitten vain jättää pöydälle ja käydä myöhemmin lunastamassa varsinaisesta myymälästä. Itse turvauduin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska ulkona satoi jälleen jättimäisiä räntähiutaleita ja kadut olivat loskan peittämät. Kauniit pahvi- ja puurasiat olisivat vettyneet käyttökelvottomiksi.

20150310_104800

Usein Sapporossa käydessäni olen päässyt harjoittelemaan chadôta opiskeluaikaisen isäntäperheeni äidin kanssa erään iäkkään teeopettajan kotiin. Iloinen ja puhelias rouva Aoyama opettaa chadôta lähinnä vanhemmille kotirouville, ja opiskelu on melko vapaamuotoista. Hänellä on kotonaan kaunis teehuone, johon vieraat ryömivät sisään matalasta nijiriguchi-ovesta. Kumartuminen sisään mennessä symboloi  vieraiden tasa-arvoisuutta muuten hierarkisessa yhteiskunnassa. Tällä kertaa en ehtinyt Aoyama-sensein luokse, sen sijaan pääsin seuraamaan teeopetusta sapporolaisessa yläkoulussa.

Japanilaisissa kouluissa lähes kaikki oppilaat kuuluvat johonkin harrastuskerhoon, joka kokoontuu varsinaisten tuntien jälkeen. Yleensä tarjolla on erilaisia urheilukerhoja ja musiikinopetusta, mutta useissa kouluissa myös perinteisempiä lajeja, kuten chadô. Tähän kouluun oli perustettu teekerho vasta viime syksynä, joten oppilaat eivät vielä olleet edenneet kovin pitkälle. Kerhoa piti samainen teeopettaja, joka vei minut alennusmyyntiin. Teeharjoituksia on yleensä kahdesti viikossa, myös viikonloppuisin. Kerran kuussa oppilaat harjoittelevat perinteisten makeisten valmistusta.

received_10153186014489439

Ysiluokkalaiset olivat juuri valmistautumassa päättäjäis-chakaihin, teetilaisuuteen, sillä he valmistuvat peruskoulusta maaliskuun lopussa. Teeopettaja oli tuonut tavalliseen koululuokkaan omia teevälineitään harjoittelua varten. Varsinaisia tatameja ei ollut, vaan lattiaa peitti taiteltava matto. Koulu ei kustanna edes opetuksessa käytettävää matcha-teetä, joten opettaja yrittää löytää sitä alennusmyynneistä aina kun mahdollista.

Ensimmäinen oppilas teki temaensa soljuvalla rytmillä ja muisti sen hyvin alusta loppuun. Seuraava tyttö ei ollut sisäistänyt kaavaa ja liikeratoja ihan yhtä hyvin: kävi melkoinen kolina ja rytinä, kun hän siirteli esinetä kovakouraisesti paikasta toiseen opettajan ohjatessa vieressä. Japanilaisiin yhdistetty seesteisyys ei näköjään periydy äidinmaidossa! Seuraava oppilas yritti pidätellä kikatustaan, ja vieraina istuvat oppilaat härnäsivät häntä, kun esineet menivät vääriin paikkoihin. Edellispäivänä tuimalta tuntunut opettaja oli ihmeellisen pitkähermoinen näiden teinilasten kanssa.

20150311_162453

Lopuksi teeopettaja vei minut opettajanhuoneeseen ja antoi furoshiki-huiviin käärityn nyytin. Olin etsinyt alennusmyynnistä tietynlaista keraamista teerasiaa, mutta kaikki tarjolla olevat olivat budjettiini liian hintavia. Niinpä teeopettaja toi minulle kotoaan lähes käyttämättömän teerasian – eikä huolinut siitä maksua, vaan totesi, että rasiaa suojaavan pussukan kuvioinnilla on niin vaikea nimi, että rasia on siksi jäänyt käyttämättä, ja hän luopuisi siitä mieluusti. Olin tietysti äärimmäisen otettu todennäköisesti hyvinkin arvokkaasta lahjasta. Yritin hyödyntää koko japaninkielen kohteliaan sanavarastoni kiittäessäni opettajaa.

Japanissa tulee helposti lähes kiusaantunut olo kaikesta kohteliaisuudesta ja vaivannäöstä, puhumattakaan lahjoista, joita ystäviltä ja tuttavilta kerääntyy. Puoli matkalaukkua täyttävät suklaa- ja Marimekkotuliaiseni tuntuvat kalpenevan silmissä, kun saan vastalahjoja… Toki huolehdin vastavuoroisesti ystävistäni, kun he tulevat Suomeen, joten olen nyt päättänyt olla murehtimatta asiaa tämän enempää!

Kirjoita kommentti!