Totuus halvasta reppureissusta lasten kanssa

Nuoret travellerit, te huolettomat maailmanmatkaajat, joiden vapautta ja spontaania asennetta suuresti kadehdin! Antakaahan kun perheenäiti kertoo, miten lasten kanssa lähdetään rinkkamatkalle. Vielä se on todennäköisesti teilläkin edessä.

IMG_0573
Malesiassa 2012. Uima-allas – Check!

 

Olen viimeksi ollut reppureissulla Thaimaassa yli kymmenen vuotta sitten. Lapseni ovat nyt 4- ja 10-vuotiaat – siitähän sen voikin kätevästi laskea. Viimeisen parin vuoden aikana on taas herännyt ajatus lähtemisestä vapaana lintuna, suunnittelematta, niin että saapuu lentokentälle ja alkaa miettiä: mihinkäs me nyt sitten tästä? Koko maailma avoinna, kaikki ilmansuunnat käytettävissä. Ilman mitään etukäteissuunnitelmaa. Spontaanisti, ex-tempore ja mitä niitä nyt onkaan.

Meillä on Intiassa sukulaisia, ja siellä käydessämme on tullut tavaksi tehdä jonkinlainen omatoimireissu matkan keskivaiheilla. Tätä kirjoittaessa sukulaisvierailuun on kaksi viikkoa, ja olemme päättäneet lähteä sen yhteydessä yhdeksäksi päiväksi Thaimaahan. Liput on hankittu, mutta tarkasta matkasuunnitelmasta tai hotellivarauksista ei vielä ole tietoa. Hetken alkoi jo tuntua, että tästähän kehkeytyy kunnon vanhan ajan seikkailu, jossa saavutaan Suvarnabhumille ja hetken mielijohteesta hypätään johonkin suuntaan menevään kulkuneuvoon. Vai… meneekö se sittenkään niin?

Tämän enempää jännitystä nostattamatta voin jo nyt kertoa, ettei mene.

Lapsilla on jo pitkään ollut toiveena päästä rantalomalle. Olemme Intiassa kolunneet niin paljon raunioita, palatseja, linnoja, temppeleitä ja monumentteja, että heitä alkaa jo käydä sääliksi. Ei siis auta, biitsille on mentävä. Olen itse jo käynyt Taolla, Phang-ngalla, Samuilla, Hua Hinissa ja niin edelleen, ja Etelä-Thaimaan kohteet ovat reissun pituuteen nähden liian kaukana. Mitä todennäköisimmin menemmekin Kambodžan rajan tuntumassa sijaitsevalle Ko Changille. Olisihan Bangkokin ja Changin välissä muitakin vaihtoehtoja, mutta Ko Samet tuntuu liian pieneltä ja Pattaya… no, ehkä olen ennakkoluuloinen, mutta liian vilkas rantakohde ei nyt muutenkaan houkuttele.

Rinkkamatkalainenhan saapuu saarelle, tsekkaa majapaikat ja bunkkaa lopulta jossakin rantabungalowissa kymmenellä eurolla. Koko Thaimaa on täynnä näitä halpoja, mukavia paikkoja, joissa voi rentoutua, hengailla ja nauttia yhden euron hintaisista mainioista aterioista. Menopeliksi rinkkamatkalainen vuokraa skootterin, jolla suhailee ympäri saarta. Ja elämä on ihanaa.

No, halpa rantabungalow olisikin ihan jees, mutta pirulainen kun niissä ei ole uima-altaita! Jokainen vanhempi tietää, että allas on lasten loman kohokohta. Ei se ole sama asia, että viet muksut pulikoimaan Töölön uimahalliin. Allas pitää olla siinä bungalowin vieressä, juuri sillä Thaimaan-lomalla. Ja siellä vietetään puolet ajasta, jos lapsilta kysyt. Sitä ei voi jättää sattuman varaan.

Olen nyt siis monta päivää haravoinut netistä hotelleja, joissa olisi se allas. Ja mieluiten ihana trooppinen puutarha-alue altaan ympärillä, kukkineen, palmuineen ja viehättävine istuskelupaikkoineen, koska jonkunhan niitä lapsia täytyy siellä altaassa vahtia. Tällaisia paikkoja löytyy Ko Changiltakin runsaasti, mutta nyt tulee se pommi: niitä ei kuulkaa löydy kymmenen euron hintaan!

Sitten päästäänkin seuraavaan ongelmaan. Huoneen kokoon. Ai että mitä vaihtoehtoja pariskunnille onkaan tarjolla! Joka ikinen huone käy, senkuin vain valitset parhaan. Jo parillakymmenellä eurolla saattaa löytyä ihan kivoja huoneita niistä uima-allashotelleistakin. Yhden lapsen kanssa vaihtoehtoja on edelleen runsaasti, sillä useimpiin huoneisiin saa yhden lisävuoteen. Kun lapsia on kaksi ja molemmat yli 3-vuotiaita, tarjonta romahtaa. Tarvitaan neljän hengen majoitus, ja ne ovatkin kiven alla. Myös lähtöhinta tuplaantuu.

Järkevän hintaisia vaihtoehtoja (alle 60 €/yö) on loppujen lopuksi vain muutama, ja niissäkin on kaikissa jotakin pientä ongelmaa. Liikaa portaita – jaksaako 4-v. kiivetä lukuisia kertoja päivässä 80 askelmaa rannalta huoneeseen? Lähimmät palvelut skootterimatkan päässä – osaan kyllä sujuvasti istua skootterin kyydissä, mutta ajaisinko sitä lapsen kanssa – no en! Wi-Fi vain yleisissä tiloissa – menenkö yöllä jonnekin aulaan bloggaamaan, kun perhe nukkuu?

Joudun nyt ottamaan pienen aikalisän hotellien seulomisesta, sillä päässä pyörii. Ehkäpä se unelmien edullinen majapaikka sieltä vielä ilmaantuu, uima-altaineen ja puutarhoineen, Wi-Fi-yhteyksineen, kävelymatkan päässä palveluista, kuitenkin hiljaisessa ja rauhallisessa ympäristössä, hiekkarannan äärellä. Vaihtoehtoja selaillessa huomaan omienkin vaatimusteni kasvaneen hirveisiin mittoihin. Ei riitä enää halpa hippibungalow, minusta on tullut mukavuudenhaluinen niuhottaja.

Eikä hotellietsintä rajoitu vain Ko Changiin. Saavumme Bangkokiin illalla ja aiomme seuraavana päivänä jatkaa saarelle bussi- ja lauttapelillä (5-6 tuntia). Ensimmäiseksi yöksi pitäisi siis löytää jokin muu majoitus. Rinkkamatkalainenhan hankkiutuisi hostellikeskittymään X, kulkisi tavaroineen muutamaa katua eestaas ja sihtailisi vaihtoehtoja, kävisi vähän tsekkailemassa huoneita ja rojauttaisi sitten tavaransa yhteen niistä.

Ajatus kulkemisesta lasten kanssa iltamyöhällä tavaroita raahaten ja majapaikkaa etsien saa stressikäyrän nousemaan – väsymys, nälkä, jano ja varsinkin pissahätä olisivat takuuvarmasti seurana. Sitäpaitsi, eiväthän ne kanna omia tavaroitaan muutamaa metriä pidemmälle. Hyvässä lykyssä yksi aikuinen saa kantaa oman rinkkansa ja lapsen tavaroiden lisäksi koko lapsen! Seulon siis ensimmäisenkin yön majapaikan netistä, samoin kuin loppumatkan Bangkokin-majoituksen. Niissä ei onneksi tarvitse olla uima-altaita – vaikka mistäs sitäkään tietää.

Kuten jo tuli todettua, on edellisestä spontaanista reppureissustani yli 10 vuotta. Ja lopputulos: emme mene sellaiselle nytkään. Kuka moista edes haluaa? Hirveän epämääräistä haahuilua ja jatkuvaa stressiä siitä, mihin seuraavana yönä päänsä kallistaa. Hankalaa, liekö edes turvallista? Ei sovi ainakaan tällaiselle keski-ikäistyvälle ihmiselle. Menkää te nuoremmat halpoihin, ihaniin bambumajoihin – minä laitan hintaan nollan perään ja menen uima-altaalle.

***

Lisää Intian ja Thaimaan matkasta pian tässä blogissa!

 

Kirjoita kommentti!