Vain idiootti ei juo Prahassa olutta

Siinähän se tulikin melko tyhjentävästi, mutta lisätään vielä: vain idiootti ei juo Prahassa olutta eikä syö lihaa. Itse en tee kumpaakaan, ja kaupunki asetti jonkin verran haasteita. Onneksi sieltä sai pizzaa. (Enpä olisi uskonut tällaista lausetta kirjoittavani – yleensä kun kokeilen innoissani paikallisia ruokia).

IMG_3987
Mies oli viisaampi ja joi olutta. Poika eli viikon italialaisella ruualla.

IMG_4158
Pivo ja viini.

On todellakin hölmöä olla juomatta olutta eli pivoa kaupungissa, jossa virvoitusjuoma on paljon kalliimpaa. Puolen litran pivon hinnalla saa ravintolassa niin pienen pullon kokista, että se näyttää lähinnä säälittävältä. Mutta minkäs teet, jos kalja ei kerta kaikkiaan mene alas. Ei edes tsekkiläinen, olkoon miten hienoa tahansa. Valkoviiniä kyllä tilasin, ja se olikin ihan mukiinmenevää.

Tavallinen vesi oli ravintoloissa yllätävän kallista pikku pulloissa. Ensimmäisen päivän jälkeen pidimmekin paria hotellin hanasta täytettyä pulloa mukanamme rattaiden alakorissa. Lapselle, mutta saattoi sieltä livahtaa vähän omaankin lasiin.

Paikallinen ruoka… se oli sanalla sanoen lihaisaa. Koska en ole syönyt punaista lihaa yli kahteenkymmeneen vuoteen, en taida olla oikeutettu sanomaan siitä sen enempää.

Aasialaisia ravintoloita (varsinkin kiinalaisia) olisi kyllä ollut paljon, mutta ne eivät olleet samalla tavalla viihtyisiä kuin tsekkiläiset paikat. Mukavan tunnelman vuoksi menimme siis itsepintaisesti istumaan perinteisiin paikallisiin ravintoloihin, joiden listalta joutui välillä tosissaan seulomaan sopivaa syötävää.

Joku kalaruoka saattoi löytyä, ja lisäksi kokeilimme varsin maukkaita vihanneskeittoja. (Ei, en halua tietää, oliko niihin käytetty lihalientä.) Italialaistyyppistä ruokaakin sai, niinkuin jo tuli todettua.

IMG_4105
Juo viisi, saat kuudennen ilmaiseksi!

Tarjoilija tuli yleensä kysymään juomatilausta ennenkuin olimme päässeet kunnolla istumaan. Ilmeisesti olisi heti kuulunut lausahtaa pivo, kiitos, juoda yksi odotellessa ja tilata vielä toinenkin ruuan kanssa. Siis sen liharuuan. Sitä oli viereisissä pöydissä niin suurina kekoina, että ne tuskin mahtuivat lautasille.

Yhtä asiaa en ymmärrä: mihin se kaikki olut ja liha oikein menee?  Suomalaisilla geeneillä varustetun henkilön takamus leviää pelkästä ruokalistan lukemisesta. Paikalliset olivat kuitenkin suht solakassa kunnossa. Ehkä he urheilevat paljon?

Vaikkei tsekkiläinen ruokakulttuuri ollutkaan meille ihan perfect match, ihastuimme yhteen toreilla myytävään herkkuun: trdelnikiin. Se on paksun tikun ympärille käärittyä, grillattua taikinaa, jonka päälle on ripoteltu sokeri-pähkinäseosta. Aah, sitä olisi mukava saada Suomessakin.

IMG_4028
Trdelnik paistuu tikuissa.

 

IMG_3770 (2)
Viimeinen trdelnik oli pakko ostaa vielä juuri ennen kotimatkalle lähtöä.

 

Lopuksi käytännön vinkki Prahaan menijöille: ennenkuin kosket ravintolan pöydällä olevaan leipäkoriin ja mausteisiin, kysy mitä ne maksavat. Lasku voi olla yllättävä. (Tästä klassisesta turistinhöynäytystempusta mainitaan kaikissa Prahasta kertovissa esitteissä, ja ihan syystä.)

Toinen vinkki: älä istahda syömään siihen Vanhankaupungin keskeisimmälle paikalle, sillä ruokaa ja juomaa saa muutaman sadan metrin päästä ainakin puolet halvemmalla. Ja jos viitsit kävellä vielä vähän pitemmälle, putoavat hinnat jopa neljäsosaan. Tämä on tosi!

 

Kirjoita kommentti!