Valmiina uudelle vaellukselle: Pohjois-Intian Ladakh

LadakhMapEdit

Tätä kirjoittaessa istun kesämökillä ja tuijottelen edessä siintävää jylhää kallio- ja järvimaisemaa. On hassua ajatella, että jonkin ajan kuluttua ihailen Intian pohjoisimman kolkan autiota vuoristoa. Himalajan alueen kulttuurit ovat vieneet mukanaan, ja suuntaan seuraavaksi tutustumaan Ladakhiin.

Ladakh sijaitsee Jammu ja Kashmirin osavaltiossa Pakistanin, Afganistanin ja Kiinan ympäröimänä. Alueen reunaseudut ovat poliittisesti epävakaita (moniin karttoihin Intian, Kiinan ja Pakistanin rajat on piirretty katkoviivoilla, koska niiden hallinnassa on edelleen epäselvyyttä), mutta Ladakhin alueelle osavaltion keskelle on turvallista matkustaa.

Ladakhin pääkaupunki Leh sijaitsee 3500 metrin korkeudessa. Maantieteellisesti Ladakhin alue jatkuu Tiibetin ylängöstä, joten seutu on lähes sateetonta, koska monsuuni jää Suuren Himalajan vuorijonon eteläpuolelle.

Tällä matkalla on tarkoitus kiivetä Lehin läheisyydessä sijaitsevalle Stok Kangri -vuorelle (6120m), joka on osa Zanskarin vuorijonoa. Osallistun suomalaisen Mandala Travelin järjestämälle ryhmämatkalle. Ladakhissa trekkausturismi ei ole vielä ihan yhtä kehittynyttä kuin esim. Nepalissa, joten tuntui turvallisemmalta luottaa siihen, että kokenut matkanjärjestäjä hoitaa käytännön asiat.

Tämä trekki eroaa aiemmista Himalajan-vaelluksistani myös siinä, että emme kulje lainkaan asuttujen seutujen läpi, vaan yövymme viikon verran teltoissa ja olemme omavaraisia myös ruuan suhteen. Mukaan tulee kokki sekä paikallinen opas, ja tietenkin hevosten ajaja – tällä alueella tavarat kuljetetaan hevosten, ei ihmisten selässä.

Ladakh on mielenkiintoinen sekoitus tiibetiläistä kulttuuria ja sen vanhoja buddhalaisia suuntauksia, jotka Tiibetistä katosivat Kiinan vallankumouksen myötä, sekä lännestä kashmirilaisten mukana tullutta muslimikulttuuria. Alue on ollut vuoroin läntisten naapurien, vuoroin itäisten valloittajien kohteena, joten sen historiakin on värikäs. Seutu on hyvin harvaan asuttua, ja saattaa olla, ettemme mekään vaelluksen aikana kohtaa muita ihmisiä kuin kenties muutaman paimenen.

Vaikka Stok Kangri on suhteellisen lähellä Leh’iä, pitää sille kiipeämiseen varata runsaasti aikaa, jotta keho ehtii sopeutua korkeuteen. Matkaa suunnitellessa törmäsin usean intialaisen matkatoimiston tarjoamiin 3-4 päivän kiipeilymatkoihin, joissa ei todellakaan ole aikaa akklimatisoitua yli 6km korkean vuoren olosuhteisiin, ellei sitten ole viettänyt korkealla aikaa jo ennen kyseistä retkeä.

Vuoren basecampiin johtaa useampia vaelluspolkuja (jotka kuulemma ovat lähinnä epämääräisiä paimenten käyttämiä reittejä, eivätkä mitenkään selkeitä tai viitoitettuja polkuja). Ryhmämme on tarkoitus käyttää vuoren lähestymiseen noin viikko. Innokas selailu netissä vaellusreittiä tutkien ei tuottanut paljonkaan tulosta – alueesta on saatavilla hyvin niukasti karttoja, ja ne mitä löytyy, ovat hyvin viitteellisiä tai jopa virheellisiä. Tästä johtuen alueen hyvin tunteva opas on entistäkin tärkeämpi.

Lehin ulkopuolella ei ole minkäänlaisia sähköisiä vempaimia yhteyden ylläpitämiseen (kännykkäkenttää saatika internetiä ei ole ja satelliittipuhelimet on kielletty), joten matkapäiväkirja tulee ilmaantumaan pienellä viiveellä. Mikäli matkan aikana jotain sattuisi, mukana kulkee pelastushevonen. Sillä voidaan esimerkiksi sairastunut henkilö lähettää nopeasti takaisin kaupunkiin tarpeen vaatiessa.

Kamppeet kasaan ja kohti uusia maisemia!

 

Kirjoita kommentti!