Kanta dAb dAb – groovia apua Nepaliin

0
Kanta dAb dAb:n manageri Sylvie Casiulis, Vilma Timonen ja bändin jäsenet Rizu Tuladhar, Nikhil Tuladhar ja Sunit Kansakar Maailma kylässä -festivaaleilla Helsingissä 28.5.2016.

Kanta dAb dAb:n manageri Sylvie Casiulis, Vilma Timonen ja bändin jäsenet Rizu Tuladhar, Nikhil Tuladhar ja Sunit Kansakar Maailma kylässä -festivaaleilla Helsingissä 28.5.2016.

Nepalin vuoden 2015 maanjäristykset tuhosivat ihmishenkien ja kotien ohella suuren määrän perinnesoittimia. Nepalilaismuusikot keräävät nyt maailmankiertueellaan varoja kulttuuriperinteen säilyttämiseksi.

Huhtikuun 25. päivänä vuonna 2015 Nepal tärisi 7,8 momenttimagnitudin maanjäristyksen voimasta. Maailma siirsi katseensa vuoristoiseen maahan. Katseen pituus oli kuitenkin pikemminkin vilkaisun luokkaa. Nyt – noin vuotta myöhemmin – järistys on menneen talven lumia ja sen uutisarvo on kuihtunut minimiin. Näin vaikka humanitäärisen avun tarve on yhä huutavan suuri.

Nepalilaisen Kanta dAb dAb -yhtyeen nimi viittaa pieneen rumpuun, jonka ääntä voisi kuvailla sanoilla ”dab dab”. Siinä on siis napakan terhakkaa kumeutta. Nimellä on toinenkin alkulähteensä. Se viittaa bändin jäsenten kotikylässä muinoin kiertäneisiin miehiin. Kanta dAb dAbeiksi kutsutut miehet kulkivat ovelta ovelle ja kerjäsivät ruokaa. Nuo hiljaiset miehet eivät puhuneet mitään. Vanhemmat pelottelivat heillä lapsiaan. Sanoivat Kanta dAb dAb:n vievän mennessään, jos lapsi ei tottele tai puurolautasen pohja ei ala näkyä.

Enää Kanta dAb dAb ei pelota Sunit Kansakaria, Nikhil Tuladharia ja Rizu Tuladharia. Miehet ovat valjastaneet vanhan pelonaiheensa hyväntekeväisyyteen. Kanta dAb dAb -yhtye kiertää maailmaa ja kerää varoja auttaakseen Nepalia selviämään vuoden 2015 maanjäristyksistä. Puhutaan nimenomaan monikossa maanjäristyksistä, ei -järistyksestä. Vuoden 2015 maanjäristys vaati jälkijäristyksineen yli 8 900 kuolonuhria ja vaikuttaa YK:n mukaan yli kahdeksan miljoonan ihmisen elämään. Humanitäärisen avun varaan jäi ainakin 2,8 miljoonaa ihmistä. Yli 500 000 rakennusta tuhoutui ja yli 260 000 vaurioitui.

– Perinnemusiikin juurille sukeltava ja siihen nykypäivän musiikkia yhdistävä Kanta dAb dAb on ollut pystyssä 1,5 vuotta, bändiläisten kanssa yhteistyötä tekevä muusikko ja Sibelius-Akatemian opettaja Vilma Timonen kertoo.

Hän sanoo yhtyeen miesten tehneen alkujaankin paljon humanitääristä työtä ja opetustointa. Järistysten jälkeen he päättivät ryhtyä keräämään varoja perinnesoittimien säilyttämiseksi. Kiertue tuo Kanta dAb dAb:n heinäkuussa Kaustiselle ja Jyväskylän Kesään. Kansakar soittaa yhtyeessä sitaria, Nikhil Tuladhar lyömäsoittimia ja Rizu Tuladhar bassoa.

Groovia apua Nepaliin. Vilma Timonen, Sylvie Casiulis ja Kanta dAb dAb.

Vilma Timonen, Sylvie Casiulis ja Kanta dAb dAb.

Timonen on ollut parisen vuotta mukana Global Visions -projektissa, joka kehittää useassa maassa yhtä aikaa musiikin opettajakoulutusta, menetelmiä ja rakenteita. Timonen on viettänyt viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana 38 viikkoa Nepalissa.

– Lähdin maasta kuusi päivää ennen maanjäristystä ja palasin pari kuukautta myöhemmin. Ilmapiirin muutos oli käsin kosketeltava. Sitä sanotaan, että kukaan ei enää muista millaista oli ennen järistyksiä. Jälleenrakentamista on tehty pitkälti ulkomaalaisten avuin. Maaseudulla ja vuorilla tilanne on aika hirveä. Viime talven kovissa pakkasissa moni nukkui teltoissa, Timonen kertoo.

Kanta dAb dAb:n miehillä on iso huoli perinnemusiikin asemasta. Timonen muistuttaa, että kun kyseessä on suuri humanitäärinen kriisi, soittimet ja musiikki eivät ole huolenaiheista ihan tärkein. – Ja silti pahimmassa tapauksessa viime kevään katastrofit voivat johtaa siihen, että menetetään kokonaisia musiikkikulttuureja ilman, että kukaan ehtii edes tajuta asiaa. Jos halutaan auttaa perinnemuusikoita, jotka ovat menettäneet soittimensa, ja luoda samalla uudenlaista kulttuuria siten, että myös näille muusikoille löytyisi uusia työmahdollisuuksia, se on näiden muusikoiden tehtävä. Ei se muuten tapahdu, Timonen sanoo.

– Nepalissa on paljon muusikoita, jotka eivät ole voineet soittaa lainkaan maanjäristysten jälkeen. Heidän instrumenttinsa ja soittopaikkansa ovat tuhoutuneet ja soittajat ovat traumatisoituneet. Musiikki on hyvin tärkeä asia meidän kulttuurissamme, Tuladhar sanoo.

Kanta dAb dAb:n miehet ovat raskaan rockin miehiä, mutta he ymmärtävät perinnemusiikin tärkeyden. Ihminen tarvitsee aina juurensa pysyäkseen vahvana.

– Nepalissa on uuden kansanmusiikin buumi vähän niin kuin meillä oli Suomessa joskus 1970-luvulla, jonka aikoihin perustettiin esimerkiksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlat, Timonen sanoo. Kansakar kertoo bändiläisten vierailleen vähän aikaa sitten kylässä, jonka soittajat olivat vasta pari viikkoa aiemmin tarttuneet ensimmäistä kertaa soittimiin sitten maanjäristysten. Välissä oli yli vuoden musiikiton kausi.

– Normaalisti tuonpituiseen periodiin mahtuu 30–40 festivaalia.

Festivaalilla on Nepalissa vähän eri merkitys kuin Suomessa. Siellä festivaali-termiä käytetään Suomen vapun ja juhannuksen kaltaisista juhlista, joilla juhlistetaan esimerkiksi vuodenaikojen vaihtumista. Näitä juhlia mahtuu vuoteen kuusi, sillä Nepalin vuodenaikojen kirjoon kuuluu meidän neljän ajan lisäksi esi-kesä ja esi-talvi.

Kanta dAb dAb:laiset kehottavat ihmisiä matkustamaan Nepaliin. – Turismi on meille hyvin tärkeää. Me tarvitsemme nyt matkustajia, jotka ostavat paikallisia tuotteita. Me kaipaamme hyväntekijöiden ohella ihan tavallisia turistejakin, Rizu Tuladhar kertoo. Hän sanoo turistien olosuhteiden olevan moitteettomat. Vaikka maa kärsii varsinkin vuoristoalueilla yhä järistyksen tekemistä tuhoista, turismia tukevat rakenteet on hoidettu kuntoon.

Nepalia voi auttaa myös Kapua-keräyksen kautta. Kapuassa 20 suomalaista kerää varoja Nepaliin ja Keski-Aasiaan ja matkustaa itsekin maahan marraskuussa. Tavoitteena on kiivetä Everestin rinteelle 5545 metrin korkeuteen ja kerätä metrimäärän verran varoja hyväntekeväisyyteen. Ryhmän keräämä potti ylitti toukokuussa 50 000 euroa.

 

Groovia apua Nepaliin. Nepalilaisia koululaisia.

Nepalilaisia koululaisia.

About Author

Riikka Mahlamäki-Kaistinen

Keski-Suomessa asustava nelikymppinen kirjallisuuden tohtori, joka jätti akateemisen maailman ja ryhtyi freelanceriksi. Kaipaa parin vuoden välein tulisesti vanhaan kotikaupunkiinsa Pariisiin ja pakenee joka syksy nollaamaan päänsä Norjan vuonoille. Kirjoittaa Valumia73-blogissaan mm. kulttuurista, matkustamisesta ja autoilusta.

Leave a Reply