Kelluva kylä muuttaa muotoaan

0
Kuva: Flickr/Christian Haugen

Kuva: Flickr/Christian Haugen

peru-bolivia-titicaca-karttaTiticaca-järven uro-intiaanit ovat ajautuneet asumaan paikkaan, joka on kartalla vain nimi vedessä.

On ihmeellistä, mitä kaikkea kaislasta voi saada aikaan.  Uro-intiaaneille kaisla on kirjaimellisesti koko elämän perusta. Se on maa heidän jalkojensa alla.

Uro-intiaanien kylä kelluu Perun ja Bolivian Andeilla Titicaca-järvellä, 3800 metriä merenpinnan yläpuolella. Se koostuu 42 erillisestä kaislasaaresta. Intiaanit tekevät kaislasta myös asumuksensa, huonekalunsa ja veneensä  ja käyttävät jopa kasvin pehmeitä alaosia ravintonaan. Perusteellisemmin kaislaa tuskin voi hyödyntää.

Saaret ovat hyllyvän pehmeitä ja myrskyjen heiluteltavissa. Jos niitä ei ankkuroitaisi järven pohjaan köydellä, ajelehtisivat ne hallitsemattomasti. Toisaalta asuinpaikan vaihtaminen on helppoa tarpeen tullen. Karttaa ei tästä kylästä kannata piirtää.

Saarten rakentaminen ei lopu koskaan. Alimmat kaislat mätänevät nopeasti vedessä, joten päälle on kaiken aikaa levitettävä uutta kerrosta. Varsinkin sadekaudella koko kylä osallistuu suuriin kaislatalkoisiin.

peru-bolivia-titicaca-uro-googlemaps-1peru-bolivia-titicaca-uro-googlemaps-2peru-bolivia-titicaca-uro-googlemaps-3peru-bolivia-titicaca-uro-googlemaps-4

Uro-intiaanit päätyivät asumaan itse rakentamilleen saarille noin 800 vuotta sitten paetessaan inka-intiaaneja, jotka valloittivat heidän maansa. Vuosisatojen seka-avioliittojen vuoksi kaislasaarelaiset ovat nykyään tosiasiassa aymaroita. Viimeinen oikea uro kuoli jo vuonna 1959.

Saarten asukkaat pitävät kuitenkin itseään uro-intiaaneina ja noudattavat heidän perinteistä elämäntapaansa.

Ruoan saanti on epävarmaa kelluvilla saarilla. Intiaanit kalastavat ja saattavat joskus myös löytää ankanmunia pesistä. Kaislan päällä voidaan myös viljellä pienenpieniä perunamaita. Vaikka elämä saarilla ei ole helppoa, ovat monet silti jääneet. Muutto lähikaupunki Punoon merkitsee alkuperäisasukkaille usein kodittomuutta ja työttömyyttä.

1990-luvulla saarille saatiin sentään sähköt. Nykyään kaislamajoista kajastaakin iltaisin televisioiden välke.

Ulkomaailma tulee kylään myös matkailun muodossa. Maihin noustessaan turistit maksavat pääsymaksun, joka on sitä korkeampi, mitä enemmän nähtävää saarella on. Siksi uro-intiaanit perustavatkin innokkaasti pieniä museoita ja rakentavat näkötorneja.

Niin kauan kuin matkailijoita tulee ja kaisla kasvaa, he voivat jatkaa epätavallista elämäntapaansa.


Vertaa karttaa ja satelliittikuvia!

Uro-intiaanien kelluva kylä sijaitsee Titicaca-järvellä Punon kaupungin edustalla. Google Mapsin karttakuvassa paikalla näkyy vain vettä. Samaa aluetta esittävässä satelliittikuvassa saaret erottuvat selvästi. Ne on ankkuroitu ketjuiksi. Lähikuvassa näkyvät kaislatalotkin!

Intiaanit saavat lisätuloja myymällä turisteille käsitöitä. Kuva: Flickr/Rafael Estrella

Intiaanit saavat lisätuloja myymällä turisteille käsitöitä. Kuva: Flickr/Rafael Estrella

Kaikkea kivaa kaislasta - vaikka kalanmuotoinen näkötorni! Kuva: Flickr/Templar1307

Kaikkea kivaa kaislasta – vaikka kalanmuotoinen näkötorni! Kuva: Flickr/Templar1307

Keittiö kaislan päällä. Kuva: Flickr/pclvv

Keittiö kaislan päällä. Kuva: Flickr/pclvv

About Author

Päivi Kaarina Laajanen

Matkailutoimittaja, matkabloggaaja ja sisällöntuottaja. Verkkolehti Matkaston perustaja ja päätoimittaja. Opiskellut Aasian kulttuureiden tutkimusta ja uskontotiedettä. Tarinoi matkoistaan Mangostaniassa, aiemmin myös Matkasto Live -blogissa. Kirjoittaa, editoi tai oikolukee pyynnöstä sinunkin tekstisi!

Leave a Reply