Kulttuurikaupunki Ghazni – vain vierailijat puuttuvat

0
Juhlallisuudet Afganistanin Ghaznissa ovat alkaneet, mutta ne tuskin helpottavat matkalaisten pääsyä poseeraamaan Yhdysvaltain suurlähetystön rahoittaman Tervetuloa Ghazniin -kyltin vierellä.

Paikallinen arkeologi Naqshbandi pitelee Ghaznin tornien edustalla käsissään tiiliskiviä, joissa on kufilaista kirjoitusta.

Paikallinen arkeologi Naqshbandi pitelee Ghaznin tornien edustalla käsissään tiiliskiviä, joissa on kufilaista kirjoitusta.

Afganistanin itäosassa sijaitseva Ghazni isännöi yhtenä neljästä vuoden 2013 islamilaisen kulttuurin pääkaupungista. Toiset kolme ovat Tripoli Libyassa, Medina Saudi-Arabiassa ja Keno Nigeriassa. Islamic Educational, Scientific and Cultural Organisation (IESCO) valitsee edustajat vuosittain arbialaisesta, aasialaisesta ja afrikkalaisesta maasta.

Ghazni on ollut vuosisatojen ajan sekä kaupallisesti että sotilaallisesti merkittävä keskus Afganistanissa: se on toiminut tärkeänä pysäkkinä Iranista Intiaan kulkevan kauppatien varrella ja joutunut usein myös ikävään välikäteen milloin minkin valloittajan halutessa marssia lähellä sijaitsevaan Kabuliin.

500-luvulla eaa akhaimenidien hallitsija Kyyros II Suuri liitti Ghaznin osaksi Persian valtakuntaa. Alueesta muodostui kukoistava buddhalaisuuden keskus aina 600-luvulle saakka, jolloin arabiarmeijat korvasivat buddhalaisuuden islaminuskolla.

1000-luvun alussa Ghazni nautti asemasta persialaisen kirjallisuuden merkittävimpänä keskuksena, mutta joutui pian hyökkäysten kohteeksi, joiden tuhot mongolit viimeistelivät vuonna 1221. Ghaznavidien ja myöhemmin timuridien hallinnon keskuksena kaupunki tuotti niin kirjailijoita kuin tiedemiehiäkin, jotka olivat vuosisatojen ajan alojensa keskeisiä nimiä sekä Aasiassa että Euroopassa.

Vuonna 1839 Ghaznissa taisteltiin tuhoisin seurauksin ensimmäisessä afgaanisodassa, jossa tuhoutuivat Afganistanin kunniakasta historiaa heijastavat kaupungin mahtavat suojavallit. Tämän jälkeen seutua ovat riepotelleet niin sisällissodat kuin taliban-hallinnosta koituneet konfliktit: historia toistaa itseään Ghaznin joutuessa jälleen välietapiksi matkalla Kabuliin.

Yleiskuvaa Ghaznin historiallisesta keskustasta.

Yleiskuvaa Ghaznin historiallisesta keskustasta.

Seuraavassa muutama Ghaznin historiallisimmista arkkitehtonisista kohteista:

Mas’ud kolmannen tornit
Ulkomaisista kävijöistä Ghaznin tähdenmuotoisia torneja ovat päässeet katsomaan lähinnä sotilaat.

Ulkomaisista kävijöistä Ghaznin tähdenmuotoisia torneja ovat päässeet katsomaan lähinnä sotilaat.

Kaksi pohjakaavaltaan tähdenmuotoista, 60 metrin päässä toisistaan sijaitsevaa tornia ovat kurottaneet kohti taivasta 1100-luvulta lähtien avaralla hiekkamaalla Hindu Kushin vuoriston edustalla. Tornien alkuperäisestä tarkoituksesta ei ole varmuutta; varhaiset matkailijat pitivät niitä “voiton torneina”, mutta tätä käyttötarkoitusta ei pidetä nykyään kovin todennäköisenä, sillä tällaisten tornien pystyttäminen ei kuulu islamilaiseen kulttuuriin.

Jotkut tornit ovat saattaneet olla tienviittoja tai majakoita, tai ne ovat merkinneet vaihtunutta hallitsijaa, sillä niissä mainitaan usein pystyttäjänsä. Näin myös Ghaznin Mas’ud III:nnen (hallitsi 1099–1114) tornissa, jossa käytetään nerokkaasti tiiliä muodostamaan sanoja: tekniikkaa oli aiemmin käytetty geometristen kuvioiden luomiseksi, mutta Ghaznin torni on ensimmäinen, jossa sitä käytettiin kirjoitukseen. Toisen tornin pystytti Mas’ud III:nnen poika Bahram Shah (n. 1084–1157), mutta siinä tiiltä ei ole käytetty kirjoitukseen ja torni on yksinkertaisempi.

Alun perin molemmat tornit kohosivat 44 metrin korkeuteen, mutta niiden ylemmät osat ovat hävinneet: Mas’ud III:nnen tornin ylin osa sortui vuoden 1902 maanjäristyksessä. Nykyisellään tämä sasanidien tyyliä mukaileva tähtisakarainen torni on 21 metriä korkea. Sen ulkoseinän kaiverrukset ovat säilyneet hyvin, vaikkakin osia puuttuu. Karkeasti jaotellen kolmessa ylimmässä kerroksessa on kufilaista kirjoitusta, keskimmäisissä kerrataan esimerkiksi Mas’ud III:nnen arvonimet ja alimmissa on nähtävillä Koraanin Voiton suura (Sura al-Fath 48).

Toinen Mas'ud kolmannen torneista.

Toinen Mas’ud kolmannen torneista.

Tornit kohoavat noin 60 metrin päässä toisistaan.

Tornit kohoavat noin 60 metrin päässä toisistaan.

Sulttaani Mas’ud III:nnen palatsi

Mas’ud III rakennutti palatsinsa vuonna 1112. Se kuitenkin todennäköisesti poltettiin ghuridien vallattua Ghaznin vuonna 1151. Lopullisesti palatsi tuhottiin Mongoliasta vyöryvän Tšingis-khanin hyökkäyksessä 1121. Satoja vuosia myöhemmin eräs italialainen arkeologi kaivoi esiin palatsin rauniot, mutta nekin tuhoutuivat ensin neuvostoarmeijan ja sitten Afganistanin sisällissodan vuoksi. Society of Afghanistan’s Cultural Heritage julisti palatsin täysin tuhoutuneeksi vuonna 2005.

Tapa Sardar

Tapa Sardar, “johtajan kukkula”, sijaitsee lähellä Ghaznia, muinaisen kauppatien varrella Dasht-i Manara -laaksoa reunustavilla kukkuloilla. Alueen kaivaukset ovat yksi maailman tärkeimmistä buddhalaisista kaivauksista, sillä ne paljastavat veistostaiteen lisäksi myös paljon alueen ideologisesta ja poliittisesta historiasta. Tapa Sardarin uskotaankin olleen merkittävä uskonnollinen ja poliittinen keskus: kaivaukset vuosina 1958–1962 paljastivat mm. stupa-rakennelmia, jotka ovat kumpumaisia buddhalaisia pyhäinjäännösten paikkoja. Kaivauksissa löytyi myöhemmin myös Buddha-patsaita 700-luvulta.

Tapa Sardarin rakennustaiteen kaudet on jaettu kolmeen, joista ensimmäiseen kuuluu hellenistisiä piirteitä ja toiseen jättimäisen kokoisia kuvia, joissa on runsaasti lasitettuja koristeluja. Kolmannella kaudella rakennettiin kappelit, jotka koristeltiin Buddhaan liittyvin veistoksin.

Koska Tapa Sardar on valmistettu savesta, paljon taide-esineistöä on tuhoutunut. Kappelissa no. 23 on esimerkiksi kirjattu olleen demonia vastaan taistelevan Durgan patsas, josta tutkijoiden päästyä paikalle oli jäljellä enää vain osia. Kaivauksissa 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa löytyi Buddha-patsaita 700-luvulta.

Meille Afganistanin Buddha-patsaat lienevät tutuimmat talibanien räjäytyksistä vuodelta 2001, jolloin Tapa Sardarin 16-metrinen patsas räjäytettiin yhdessä kahden yli kaksi kertaa suuremman, noin 1500 vuotta vanhan Bamianin Buddha-patsaan kanssa.

Tapa Sardar.

Tapa Sardar.

Epäilijöitä Ghaznin kulttuurivuotta kohtaan riittää: alue on Afganistanin turvattomimpia, eikä liikkuminen ole helppoa paitsi itse sodan, myös sodan jälkeensä jättämien maamerkkien, miinojen, vuoksi. Afganistan on yksi maailman miinoitetuimmista maista ja vuosi 2013 on Ottawan sopimukssa asetettu tavoitteeksi puhdistaa Afganistan miinoista.

Miinakenttiä on maassa sijoitettu myös historiallisesti merkittävien paikkojen läheisyyteen, kuten yllä esiteltyjen tähdenmuotoisten tornien edustalle. Ghaznin alueella on erään raportin (Mine Action Coordination Centre of Afghanistan: Ghazni Narrative 2009) mukaan 37 miinakenttää, joiden lomassa elää yli 12 000 perhettä. Vuoden 1990 jälkeen raportoidaan 355 siviilin kuolleen tai loukkantuneen miinojen tai muiden räjähäteiden vuoksi Ghaznissa.

Ghazniin kiteytyy opuksittain historiaa kattaen noin 3000 vuoden ajanjakson. Osa tuon historian maanpäällisistä todisteista on jo tuhoutunut tai tuhottu kokonaan. Muutamia maamerkkejä on kuitenkin yhä jäljellä ja islamilaisen kulttuurin pääkaupunki on parhaansa mukaan yrittänyt kunnostaa niitä juhlavuotta silmällä pitäen. Mutta kuka pääsee näkemään tulokset?

Tervetuloa Ghazniin!

Tervetuloa Ghazniin!

Kaikki jutun kuvat: Flickr/U.S. Embassy Kabul Afganistan

 

About Author

Paula Hotti

Opiskellut englantilaista filologiaa Helsingissä ja kirjallisuutta Jyväskylässä. Kokkaillut Michelin-tähden ravintolassa Skotlannissa. Tällä hetkellä kääntää, kirjoittaa, juo kahvia ja pitää Sateenmuruja-blogia Lontoossa. Kiinnostunut matkustamisen ideologioista ja matkakirjallisuuden seikkailijoista.

Leave a Reply