Kun kuolleet nousevat tanssimaan

0
Madagaskarilla kuolleen noutaminen haudasta ei ole hautarauhan rikkomista vaan suuri kunnioituksen osoitus. Kuva: Flickr/S@veOurSm:)e

Madagaskarilla kuolleen noutaminen haudasta ei ole hautarauhan rikkomista vaan suuri kunnioituksen osoitus. Kuva: Flickr/S@veOurSm:)e

Famadihana on madagaskarilainen perinne, jossa esi-isät noudetaan haudoistaan juhlimaan elossa olevien suvun jäsenten kanssa.

Jokaisessa kulttuurissa on omat käsityksensä siitä, kuinka elävät ja kuolleet ovat yhteydessä keskenään. Meillä kukkien ja kynttilän vienti hautausmaalle riittää hyvin. Madagaskarilla on toisin: esi-isiä kunnioitetaan hakemalla heidät tietyin väliajoin ulos haudoistaan tanssimaan ja juhlimaan elävien kanssa.

Valtaosa Madagaskarin asukkaista on alkuperältään aasialais-afrikkalaisia malagasseja. Heidän kulttuurissaan raja elämän ja kuoleman välillä ei ole selvä, vaan uskotaan, että kuolleen sielu siirtyy tuonpuoleiseen vasta ruumiin muututtua kokonaan tomuksi. Famadihana-rituaali, joka tavallisesti tapahtuu heinä-syyskuussa, toimii siltana elävien ja kuolleiden suvun jäsenten välillä.

Rituaalissa kankaisiin käärityt vainajat kannetaan ulos sukuhaudoista, paketit avataan ja luut puhdistetaan. Vanhimmat elossa olevat kertovat nuorimmille tarinoita edesmenneistä sukulaisista, jotka makaavat heidän edessään. Esi-isät saavat kuulla viimeisimmät perhettä koskevat uutiset, ja heiltä pyydetään myös suojelusta ja neuvoja. Heidät kääritään puhtaisiin kankaisiin, jonka jälkeen heidän kanssaan tanssitaan iloisen musiikin tahtiin.

Lopuksi esi-isät kannetaan takaisin hautaholveihin. Ensin on kuitenkin jäljellä pieni mutta tärkeä toimenpide: käärinliinoihin kirjoitetaan nimet. Kun vainajat seuraavan kerran (yleensä 5–7 vuoden kuluttua) taas haetaan elävien keskuuteen, on tärkeää tietää, kuka on kuka.

Esivanhemmat eivät unohdu. Kuva: Flickr/chronowizard.

Esivanhemmat eivät unohdu. Kuva: Flickr/chronowizard.

Madagaskarin pitkän historian valossa famadihana on melko uusi perinne: nykyisessä muodossaan se on todennäköisesti peräisin vasta 1600-luvulta. Kaikki eivät sitä enää harjoita. Famadihanan vietto on käymässä harvinaisemmaksi mm. kristillisten järjestöjen vastustuksen vuoksi. Toinen syy on raha. Tilaisuuteen täytyy yleensä kutsua kymmeniä ellei satoja ihmisiä, tarjota heille ateriat, palkata vaskipuhallinbändi – sekä hankkia uudet vaatteet eläville ja käärinliinat kuolleille.

Kuitenkin monet madagaskarilaiset noudattavat tapaa edelleen. Se tuo yhteen perheitä ja antaa tilaisuuden juhlia sukulaisuussuhteita. Se on hetki, jolloin jopa ulkomaille muuttaneet perheenjäsenet usein tulevat kotiin tapaamaan sukuaan ja esi-isiään.

About Author

Päivi Kaarina Laajanen

Matkailutoimittaja, matkabloggaaja ja sisällöntuottaja. Verkkolehti Matkaston perustaja ja päätoimittaja. Opiskellut Aasian kulttuureiden tutkimusta ja uskontotiedettä. Tarinoi matkoistaan Mangostaniassa, aiemmin myös Matkasto Live -blogissa. Kirjoittaa, editoi tai oikolukee pyynnöstä sinunkin tekstisi!

Leave a Reply