Lehdenteosta, suoraan sanoen

0
Hooverin pato kahlitsee Coloradojoen. Se on 221 metriä korkea ja 379 metriä leveä, ja siihen on käytetty 2,5 miljoonaa kuutiometriä betonia. Kuva: Flickr/-Salvaje- (Carsten T.)

Hooverin pato kahlitsee Coloradojoen. Se on 221 metriä korkea ja 379 metriä leveä, ja siihen on käytetty 2,5 miljoonaa kuutiometriä betonia. Kuva: Flickr/-Salvaje- (Carsten T.)

Kuvassa on yksi maailman suurimmista padoista, Hoover Dam, Arizonan ja Nevadan rajalla Yhdysvalloissa. Se on tämän tekstin kuvituksena siksi, että se edustaa ajatuksenjuoksuani viimeksi kuluneen kuukauden aikana.

Matkasto on ollut alkusyksyn pienellä tuumaustauolla. Jos totta puhutaan: ideavirtani tyrehtyi täysin. Ajatus meni kipsiin, tuli totaalinen writer´s block, tai miten sen nyt haluaa ilmaista. Mikään ei liikkunut eteen, taakse eikä sivulle. Päätin jäädä hetkeksi paikalleni.

Syynä oli se pirullinen sisäinen perfektionisti, joka sanoi, että olen haukannut liian suuren palan. Jos ei ole perehtynyt kaikkiin maailman maihin, ei tulisi edes yrittää kirjoittaa niistä mitään, koska yritys on tuhoontuomittu. Artikkeleissa on luultavasti asiavirheitä tai vähintään kirjoitusvirheitä. Vain tutkijatason ihmiset hallitsevat nämä hommat, ja hekin ainoastaan omalta kapealta alueeltaan.

Toisaalta, kuka niiden tuotoksia lukee?

Tulin siihen tulokseen, että Matkaston on loppujen lopuksi tarkoitus olla vain jonkinlaista viihdettä (hyvää vai huonoa, en ota kantaa). Jotakin, mitä lukija voi silmäillä vaikka kahvitauolla. Ei korkealentoista tutkimusta eikä varsinkaan taidetta.

Vaikka asiatieto on tarkistettu vähintään kolmesta eri lähteestä, voi se silti olla väärin. Kirjoitusvirheitä löytyy taatusti (entisenä oikolukijana tiedän, että sellaisen voi bongata vaikka juuri painoon lähtevän kirjan selkämyksestä), eikä se tarkoita etteikö olisi yrittänyt olla huolellinen. Muistutan itseäni jatkuvasti siitä, että virheiden tekeminen on inhimillistä. Muutenhan olisimme robotteja, eikä se olisi kovinkaan kiva asia.

Matkasto on myös lehti, joka opettaa tekijälleen vähintään yhtä paljon kuin lukijoilleen. Jotkut aiheet ovat itselleni ennestään tuttuja, koettujakin, mutta toisista en ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan. Katson oikeudekseni kirjoittaa niistä silti, tai ehkä juuri sen vuoksi.

Rajallisen tietämyksen kriisistä on siis kutakuinkin selvitty ja on hyvä pysähtyä miettimään, mihin oikein ollaan menossa. Nyt kun lehteä on julkaistu 9 kuukautta, voin todeta: Matkasto on mediakokeilu. Tämä jännittävä sana tuli mieleeni vasta vähän aikaa sitten, ja jollain hassulla tavalla pidän siitä.

Yksinkertaisesti kokeilen, voiko yksityishenkilö perustaa edes suhtkoht menestyvän nettilehden ilman suurta rahaa ja taustaorganisaatiota. Kokeilu on edelleen pahasti kesken. Te lukijat voitte olla siinä mukana kertomalla Matkastosta kaikille – ehkei nyt ihan koko maailmalle, mutta ainakin kummitädille ja satunnaiselle lenkkikaverille.

Suoraan sanoen: jos olisin tiennyt kaiken verkkolehden perustamisesta ja siihen liittyvistä haasteista, en olisi koskaan aloittanut. Kun ihan tavallinen pahaa-aavistamaton kirjoittaja joutuu tekemisiin moduuleiden, RSS-syötteiden ja temppuilevien Facebook-nappuloiden kanssa, on siinä usko koetuksella. Onneksi en tiennyt niistä, sillä tätä lehteä on kaikesta huolimatta hauska tehdä. Hullun hommaa, mutta jonkun on siihenkin ryhdyttävä.

Yksi asia on nyt ainakin selvä. Kun jutun otsikkoon lisää ruman sanan, pomppaavat sen kävijäluvut monikymmenkertaisiksi muihin artikkeleihin verrattuna. Näin kävi edelliselle pääkirjoitukselle, jolle annoin otsikoksi Maailman paskimmat maat. En tiedä pitäisikö olla ylpeä vai hävetä, joten en nyt tee kumpaakaan. Sormi kyllä viipyi hetken kauemmin julkaisunapilla. Ensi kerralla painan nopeammin!

Hooverin pato on nyt räjäytetty, tai ainakin siinä on isoja reikiä. Virtaava vesi toivottavasti murentaa loput.

PS. Lopuksi suuret kiitokset niille kirjoittajille, jotka ovat uskoneet Matkastoon ja osallistuneet tai aikeissa osallistua lehdentekoon, jokainen omalla hienolla tavallaan. Arvostan teitä äärettömän paljon.

Päivi

About Author

Päivi Kaarina Laajanen

Matkailutoimittaja, matkabloggaaja ja sisällöntuottaja. Verkkolehti Matkaston perustaja ja päätoimittaja. Opiskellut Aasian kulttuureiden tutkimusta ja uskontotiedettä. Tarinoi matkoistaan Mangostaniassa, aiemmin myös Matkasto Live -blogissa. Kirjoittaa, editoi tai oikolukee pyynnöstä sinunkin tekstisi!

Leave a Reply