Maorien haka hätkäyttää

0
Uusi-Seelanti, maorien haka

Kuva: Flickr/Jessica Rabbit´s Flickr

Kieli ulos ja silmien pyöritys! Uuden-Seelannin alkuperäiskansan hurja sotatanssi tekee karjumisesta esittävää taidetta.

Tongan ja Uuden-Seelannin välinen rugby-ottelu on alkamassa. Joukkueet asettuvat vastakkain ja toinen puoli aloittaa rytmikkään karjumisen voimakkaan koreografian säestämänä. Hyökkääviä katseita vaihdetaan, kun karjuntavuoro siirtyy vastajoukkueelle. Kyseessä on haka, Tyynenmeren kansojen omintakeinen sotahaaste. Adrenaliini virtaa, ottelu voi alkaa.

Maorit ovat Uuden-Seelannin alkuperäiskansa, joka saapui Australian kainalossa sijaitsevaan saarivaltioon 1300-luvulla Polynesian alueelta. Nykyään noin 14 % Uuden-Seelannin väestöstä on maoreja. Kansanliike on pyrkinyt 1960-luvulta lähtien elvyttämään heidän kulttuuriaan, johon myös haka keskeisesti kuuluu.

Uusi Seelanti, maorien haka

Kuva: Flickr/babasteve

Hakan juuret ovat maori-mytologiassa. Auringonjumala Tama-nui-te-rā ja hänen vaimonsa Kesäneito Hine-raumati saivat pojan, Tāne-roren. Poika tanssi äidilleen värisyttelemällä käsiään, mikä kuvasti kuuman kesäpäivän tuulahdusta. Hakan sanotaan saaneen tästä alkunsa.

Todellisessa maailmassa hakan väitetään kuitenkin syntyneen naisten toimesta. Päällikkö Tinirau janosi kostoa pappi Kaelle, joka oli tappanut hänen lemmikkivalaansa. Tinirau lähetti joukon metsästäjänaisia hakemaan Kaen, jotta tämä saisi rangaistuksensa. Naiset eivät tienneet, miltä Kae näytti. Oli kuitenkin tiedossa, että hänen hampaansa olivat epätasaiset ja ristissä. Niinpä naiset päättivät esittää Kaen kylään saavuttuaan hakan, joka huvittaisi miehiä niin, että he hymyilisivät. Hampaat nähtyään he voisivat löytää Kaen. Näin kävikin; Kae vangittiin ja kuljetettiin Tiniraun kylään tapettavaksi.

Hakassa olennaista on keihäiden ja muiden aseiden rytmikäs heiluttelu, jaloilla polkeminen, karjahdukset, silmänvalkuaisten muljauttelut ja aggressiivinen verbaliikka. Kielen suusta työntäminen kuvastaa vihollisen syömistä, mikä ei ollutkaan aivan tavatonta vielä 1800-luvulle asti.

Haka jaetaan eri tyyleihin sen mukaan, käytetäänkö siinä aseita, suuntautuvatko hypyt sivuille vai eteen, esitetäänkö sitä vain seremoniallisissa yhteyksissä ja niin edelleen. Esimerkiksi aseeton ngeri haka voidaan esittää hautajaisissa tai tervehdykseksi kunnioitetulle henkilölle.

Entisaikoina maoreilla oli ennen sotaan lähtöä tapana esittää peruperu haka, jonka tarkoituksena oli herättää jumalten huomio ja suojella sotaan lähteviä sekä luoda taisteluhenkeä ja pelotella vastapuolta. Peruperu hakaa esittävien miesten piti synkronoida liikkeet ehdottoman samanaikaisesti, sillä eriaikaisuus toi huonoa onnea taisteluun.

Ennen heimot esittivät hakan myös tervehdykseksi vieraillessaan toistensa kylissä. Nykyäänkin haka voidaan esittää vaikka lentokentällä, kun arvostettuja vieraita saapuu maahan.

Uusi Seelanti, maorien haka

Kuva: Flickr/wZa HK

Samoihin aikoihin kun eurooppalaiset 1800-luvun alussa saapuivat Uuteen-Seelantiin, alkoi esiintyä myös uusi haka-tyyli, kapa haka. Se kehittyi viihteellisemmäksi esitykseksi yhdistäen sotatanssia, poi-pallojen taidokasta pyörittelyä ja perinteisiä moteatea-lauluja. Eurooppalaisen vaikutuksen levittyä lauluja alettiin säestää kitaralla, ja sävelkieli alkoi muistuttaa länsimaista kuoromusiikkia.

Nykyään kapa haka on olennainen osa modernia maorikulttuuria. Esityksissä ovat mukana niin lapset, naiset kuin miehetkin. Koulujen ja alueiden välillä järjestetään isoja kilpailuja, ja maan parhaat kapa haka -ryhmät nauttivat suurta suosiota.

Uusi Seelanti, haka

Kuva: Flickr/Giandomenico Ricci

Rugby on nostanut haka-tanssin suuren yleisön tietoisuuteen. Uuden-Seelannin rugby-maajoukkue All Blacks aloitti ottelun hakan esittämisellä ensimmäisellä ulkomaankiertueellaan Isossa Britanniassa vuonna 1888, ja vuodesta 1905 he ovat esittäneet hakan ennen jokaista kansainvälistä ja paikallista ottelua. Tämä on ollut luontevaa, sillä suuri osa ammattimaisista rugbyn pelaajista on maoreja.

Juuri ennen ottelun alkua tunteen palolla esitetty Ka Mate -haka saa vastustajan vähintäänkin hämmentymään. Kyseisen hakan kirjoitti maorien historian pelätyin heimopäällikkö Te Rauparaha vuonna 1820, kun toinen päällikkö Te Wharerangi piilotti hänet vihollisen hyökkäyksen ajaksi. Te Rauparaha istui bataattien säilytyskuopassa, kunnes vihollinen tuli vakuuttuneeksi, että hän oli päässyt pakenemaan. Hänen suojelijansa Te Wharerangi tunnettiin hyvin karvaisena miehenä, ja maininta siitä päätyi myös hakaan.

Julkaisemme alla Ka Maten vapaan käännöksen ja videon, joka sisältää maori-filosofiaa sekä aggressiivinen tyylinäytteen perinteisissä asuissa. RINGA PAKIA!


Ka Mate -haka

JOHTAJA:
Ringa pakia! (Lyö käsillä reisiin!)
Uma tiraha! (Rinta ulos!)
Turi whatia! (Polvet koukkuun!)
Hope whai ake! (Lantio seuraa!)
Waewae takahia kia kino! (Tömistä jaloilla niin lujaa kuin voit!)
KAIKKI:
Ka mate! Ka mate! (Kuolen!)
Ka ora! Ka ora! (Elän!)
Ka mate! Ka mate! Ka ora! Ka ora!
Tenei te tangata puhuru huru (Tässä on karvainen mies)
Nana nei i tiki mai (Joka haki auringon)
Whakawhiti te ra (Ja sai sen taas paistamaan)
A upa… ne! Ka upa… ne! (Yksi askel ylös! Toinen askel ylös!)
A upane kaupane whiti te ra! (Yksi askel ylös, toinen askel ylös… Aurinko paistaa!) Hi!!!


About Author

Reetta Näätänen

Opiskellut Helsingin yliopistossa Itä-Aasian tutkimusta ja Sibelius-Akatemiassa klarinetinsoittoa. Työskentelee sinfoniaorkesterin muusikkona sekä lisäksi kiipeilyohjaajana ja japanin kielen tulkkina. Kiinnostunut mm. Japanista, Oseaniasta, Himalajan alueesta ja alkuperäiskansoista. Kirjoittaa reissuistaan Matkasto Live -blogissa.

Leave a Reply