Nepalin maanjäristys tuli somessa lähelle

0
Bhaktapurilainen koti. Kuva: Suyog Prajapati

Bhaktapurilainen koti. Kuva: Suyog Prajapati

Huhtikuun 25. päivänä Nepalissa tapahtunut tuhoisa maanjäristys on koskettanut myös meitä suomalaisia. Moni matkabloggaaja on tarttunut aiheeseen ja muistellut omia kokemuksiaan sympaattisessa vuoristomaassa. En ole kuullut kenestäkään, johon käynti tässä kulttuurisesti rikkaassa ja vaikeakulkuisessa Himalajan sydämessä ei olisi vaikuttanut sykähdyttävästi – enkä itse ole poikkeus.

nepal-bhaktapur-katu

Katunäkymä Bhaktapurista. Kuva: Suyog Prajapati

Minulla ja parilla ystävälläni oli varattuna neljän viikon vaellusreissu kesäkuun alussa Mount Everestin alueelle Sagarmathan kansallispuistoon. Reittinä oli suunnitelmien mukaan klassinen Everest Basecamp -vaellus pitkän kaavan mukaan niin, että kävely olisi aloitettu Jiristä, kuten muinoin Sir Edmund Hillaryn retkikuntakin teki. Innokas fyysinen valmistautuminen sai yllättäen käänteen, kun huhtikuun viimeisenä lauantaina kuulimme uutisia maanjäristyksestä.

Parina ensimmäisenä päivänä ajattelimme seurata tilanteen kehittymistä – suurehko maanjäristys oli osunut kohdalleni jo vuonna 2011 ensimmäisellä Nepalin-matkallani, mutta silloin järistyksen keskus oli enemmän Intian puolella, eikä Nepalissa tullut merkittävästi tuhoja. Muutamaa päivää myöhemmin tilanteen vakavuus alkoi kuitenkin valjeta. Kuolonuhriluvun noustessa tuhannella joka päivä ja jälkijäristysten ravisuttaessa maata taukoamatta päätimme peruuttaa matkan. Huoli paikallisten ystävien puolesta alkoi samalla kasvaa.

Ihmiset missä päin maailmaa tahansa ovat puolustuskyvyttömiä luonnonilmiöiden, kuten rajun maanjäristyksen osuessa kohdalle. Erityisen puolustuskyvyttömiä he ovat maassa, jossa suuri osa pinta-alasta on jyrkkää vuorenseinämää ja talot savitiilistä sekä kivistä rakennettuja. Jää-, kivi- ja lumivyöryt tukkivat pikkuisia vuoristopolkuja, jotka ovat ainoita kulkuväyliä syrjäisiin kyliin.

Erityisen kylmäävältä tuntui lukea uutisia Langtangin laaksosta, jossa olin vaeltamassa kaksi vuotta sitten. Se oli muihin turistien suosimiin alueisiin verrattuna karua ja köyhää seutua. Jää- ja kivivyöry oli peittänyt alleen ilmeisesti koko Langtangin kylän. Miten kukaan voi selvitä sellaisesta hengissä? Talon täristessä on vielä mahdollisuus pyrkiä ulos, mutta jäävyöryn syöksyessä päälle mahdollisuudet ovat olemattomat.

nepal-bhaktapur-riikinkukkoikkuna

Bhaktapurin kuuluisa riikinkukkoikkuna järistyksen jälkeen. Kuva: Suyog Prajapati

Olen seurannut sosiaalisen median kautta katastrofialueella asuvien ystävien selviytymistaistelua reaaliajassa. Se on tehnyt tästä luonnonkatastrofista erityisen henkilökohtaisen. Aluksi kathmandulainen ystäväni ei päivittänyt Facebookiaan eikä vastannut viesteihin yli viikkoon. Toisen ystäväni kautta sain onneksi tiedon, että hän ja hänen perheensä sekä kotinsa olivat kunnossa.

Yhtä hyvin asiat eivät olleet Bhaktapurissa: Unescon perintökohteeksi valittu upea historiallinen keskusta oli kärsinyt valtavia tuhoja, ja parhaillaan Kiinassa opiskelevan bhaktapurilaisen ystäväni ja hänen sukulaistensa kodit olivat enää tiilimurskaa. Perhe asui pressun alla eräällä historiallisella aukiolla. Ystäväni serkku päivitti Facebookiin, että juomavettä riittää omalle perheelle kahdeksi päiväksi, sitten se loppuu.

Joku oli näppäränä kehittänyt heti maanjäristyspäivänä Facebook-sovelluksen, jolla saattoi merkata ihmisiä ”turvassa oleviksi kohteessa Nepalin maanjäristys”. Kun sähköverkko oli poikki ja ihmisten kännyköistä akut loppuneet, joku nettiin päässyt saattoi tehdä heistä ilmoituksen. Sitä kautta sain tiedon, että loputkin tuttavani olivat onneksi kunnossa. Silti kuvat rakennuksien tuhosta ja tuttujen ihmisten joutumisesta taivasalle tuntuivat sydäntäsärkeviltä.

Tein ensi töikseni lahjoituksia neljälle eri avustusjärjestölle. Facebookissa näin listan jonkun kathmandulaisen ravintolan työntekijöiden lahjoittamista summista avustustyöhön. Rahamäärät liikkuivat 50 ja 200 euron välillä. Heidän palkoissaan summat ovat huimia. Omat sinne tänne lahjoittamani parikymppiset alkoivat kalveta.

Samassa syntyi ajatus konsertin järjestämisestä maanjäristyksen uhrien auttamiseksi. Järjestimme muusikkokollegoiden kanssa hyväntekeväisyyskonsertin myös Japanin tsunamin aikaan, ja sinne oli helppo saada esiintyjiä. Tampere-talo antoi tuolloin aulatilansa konserttikäyttöön. Samalla konseptilla konsertti olisi kätevää organisoida nytkin.

Otin ensimmäiseksi yhteyttä ystävääni, kanteletaiteilija Vilma Timoseen. Hän toimii parhaillaan osana kansainvälistä työryhmää, jonka tavoitteena on luoda Nepaliin musiikkikoulutusjärjestelmä. Hän oli juuri ehtinyt palata Kathmandusta eikä onneksi joutunut järistyksen kouriin. Päätimme koota sopivan porukan klassisen ja kansanmusiikin ammattilaisia mielenkiintoisen konsertin aikaansaamiseksi. Tämä tuntui meille luontevimmalta tavalta auttaa.

nepal-kathmandu-tiilet

Raunioituneiden historiallisten rakennusten tiiliä on jo kasattu riveiksi jälleenrakennusta odottamaan. Kuva: Deena Maharjan 

Konsertin virallisena järjestävänä tahona toimii tamperelaisista ammattimuusikoista koostuva yhdistys, kamariorkesteri Tampere Chamber. Lisäksi Suomen Punainen Risti lähti ilomielin mukaan konserttihankkeeseemme, ja pääsymaksun sijaan konsertissa voi siis tehdä lahjoituksia SPR:n lipaskerääjille. (Kuuntele myös Radio Classicin haastattelu aiheesta.)

Nepalilaiset ovat sitkeää kansaa. Muutama päivä maanjäristyksen jälkeen alkoi Facebook vilistä iskulauseita nepalilaisystävien profiilikuvina: ”Nepal will rise again” niissä julistettiin. Tilanne ei kuitenkaan ole ohi. Voimakkaat jälkijäristykset ovat vielä viikkojen kuluttuakin ajaneet ihmisiä ulkosalle nukkumaan, sillä edellisten järistysten murtamat talot ovat vaarassa sortua vähäisestäkin tärinästä.

Ystävieni perheet eivät ole nukkuneet kunnolla sitten ensimmäisen järistyspäivän, ja stressikerroin alkaa olla korkealla ja jaksaminen koetuksella. Kuvat heidän kotitaloistaan ovat pelottavaa katsottavaa: viisikerroksinen naapuritalo on kallistunut toistaiseksi suorassa seisovan tuttavaperheen talon seinää vasten nojalleen. Bhaktapurilainen koti on vain kasa tiiliä.

nepal-kathmandu-talot

Kathmandu. Näiden talojen tulevaisuus ei näytä hyvältä. Kuva: Deena Maharjan

Vaikka päivittäiset uutiset maan ahdingosta taukoavatkin pikkuhiljaa Suomessa, Nepal tarvitsee apua vielä pitkään. Osaan tuhoutuneista kylistä ei apua ole vieläkään saatu perille. Tekemällä rahalahjoituksia luotettaville järjestöille voi katastrofin uhreja auttaa parhaiten.

Myös maalle tärkeän elinkeinon, turismin, taukoaminen huolettaa Nepalissa. Suosittuja vaellusreittejä ja majataloja pyritään korjaamaan pikaisesti, jotta ne olisivat kunnossa viimeistään ensi syksyn vaellussesonkiin mennessä. Matkailemalla maassa heti turvallisuustilanteen salliessa autat paikallisia säilyttämään elinkeinonsa.

SPR:n lisäksi ainakin Unicef, Pelastakaa Lapset ry., Fida, World Vision ja Maya Nepal -lastenkoti keräävät lahjoituksia ja toimittavat ne luotettavasti perille. Madventures ja Varuste.net ovat järjestäneet myös teltta- ja makuupussikeräyksen, joka näillä näkymin jatkuu toukokuun loppuun asti.

Kun humanitäärisen avun tarve vähenee, alkaa mittava jälleenrakentaminen. Se saattaa Nepalin kaltaisessa maassa viedä todella kauan.

About Author

Reetta Näätänen

Opiskellut Helsingin yliopistossa Itä-Aasian tutkimusta ja Sibelius-Akatemiassa klarinetinsoittoa. Työskentelee sinfoniaorkesterin muusikkona sekä lisäksi kiipeilyohjaajana ja japanin kielen tulkkina. Kiinnostunut mm. Japanista, Oseaniasta, Himalajan alueesta ja alkuperäiskansoista. Kirjoittaa reissuistaan Matkasto Live -blogissa.

Leave a Reply