Pölystä pimeään – käänteinen kulttuurishokki

0
Delhi, Initia.
Palasin reilu viikko sitten Delhin liepeiltä. Olen ollut siellä monesti ennenkin, mutta tämänkertainen kotiinpaluu oli jostain syystä kaikkien aikojen hätkähdyttävin.

(Kirjoitin aiheesta jo blogissa: Miljoonamekkalasta huopatossutehtaaseen.)

Oletettavasti paluushokkia voimisti se, että poissaollessamme oli satanut lunta. Ei mitään pientä höytyvää vaan kunnon jykevät kinokset. Varmasti ihanat olosuhteet talviurheilun ystäville, mutta karmea herätys todellisuuteen T-paitakeleistä palaavalle.

Ja se pimeys. Jo iltapäivällä oli synkkää kuin vaatekomerossa.

Hirveintä oli kuitenkin hiljaisuus. Kuin väestö olisi siirretty muualle sodan jaloista. Tuntui, että olimme ainoita jäljellejääneitä odottamassa kohtaloamme pimeyden ympäröimässä kerrostalossa, josta naapurit olivat jo kadonneet jonnekin. Kun puolisoni kävi ensimmäisenä iltana kaupassa, kysyin häneltä: no oliko siellä ketään?

Nyt vasta ymmärrän, miten pelottavalta ja uhkaavalta hiljaisuus voi maahanmuuttajista tuntua.

Intia ja Suomi ovat kaikilla asteikoilla hyvin erilaisia ympäristöjä. Toisessa vaakakupissa melu, pöly ja värikylläinen kaaos, toisessa ainakin näin talviaikaan hiljaisuus ja hämärä. Vertailen nyt näitä kahta maata – sellaisina kuin itse ne tunnen – muutamien sattumanvaraisten arkielämän esimerkkien valossa.

Liikenne

Kun suomalainen haluaa ylittää kadun, hän asettuu suojatien kohdalle ja odottaa valojen vaihtumista. Kun intialainen pyrkii kadun yli, hän sujahtaa ensin muutaman hullun lailla kaahaavan autoriksan välistä, on kaatua kuoppaan, hipaisee ohiajavaa mopoa ja ehtii juoksuaskelin kadunreunassa seisoskelevan lehmän viereen ennenkuin joutuu pakettiauton yliajamaksi.

Meteli

Kun suomalainen ajaa yömyöhällä asuinalueen läpi, hän ajaa hiljaa. Kun intialainen tekee saman, hän tööttää. Varmuuden vuoksi useampaan kertaan, ja muutama vielä kaupan päälle. Ei mitään varovaisia painalluksia, vaan töötti kunnolla pohjaan asti – ja antaa soida!

Lika ja pöly

Suomalainen kulkee sisällä sukkasillaan ja pesee housut tai puseron, kun niihin tulee pieni tahra – tai jos ne ovat pölyyntyneet. Intialainen joutuisi tällä menetelmällä vaihtamaan vaatteita tunnin välein. Hänellä on koko ajan kengät tai sandaalit jalassa. Jos kulkee hetken ilman sellaisia ja katsoo sitten jalkapohjiaan, tajuaa miksi.

Nukkuminen

Suomalainen tarvitsee ergonomisen patjan ja hiljaisen huoneen. Intialainen nukkuu vaikka kovalla lattialla huoneessa, joka on täynnä huutamalla keskustelevia ihmisiä. Kun kääräisee itsensä päätä myöden lakanan sisään muumion tapaan, on siinä jo ihan riittävästi omaa tilaa ja rauhaa.

Aamiainen

Suomalainen syö aamupalaksi pari siivua pahvista paahtoleipää ja hörppää seisaaltaan ehkä vielä kahvin: aika 2 minuuttia 10 sekuntia. Intialainen nauttii viiden lämpimän ruokalajin tasapainoisen kokonaisuuden, johon kuuluu jatkuvalla tohinalla keittiöstä kiikutettavia vastapaistettuja leipiä. Aika: 30 minuuttia tai enemmän. Tarvitaan avustaja, joka paistaa leipiä ja tarjoilee.

Aikakäsitys

Suomalainen on stressaantunut ollessaan viisi minuuttia myöhässä ja lähettää tekstiviestin pyytääkseen anteeksi. Intialainen lähtee aina ”puolen tunnin kuluttua” ja on paikalla ”viidessätoista minuutissa”, mutta ajan voi helposti kertoa kolmella. Kai se odottelijakin tämän tietää, eikä edes ilmesty paikalle ennenkuin toinen on jo siellä.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Päätän kuitenkin tällä kertaa tähän ja totean, että erilaisuus on rikkaus. Ei Suomen oloissa syntyisi Bollywood-filmejä tai mausteista currya – me olemme sellaiseen ihan liian kurinalaisia ja laimeita.

About Author

Päivi Kaarina Laajanen

Matkailutoimittaja, matkabloggaaja ja sisällöntuottaja. Verkkolehti Matkaston perustaja ja päätoimittaja. Opiskellut Aasian kulttuureiden tutkimusta ja uskontotiedettä. Tarinoi matkoistaan Mangostaniassa, aiemmin myös Matkasto Live -blogissa. Kirjoittaa, editoi tai oikolukee pyynnöstä sinunkin tekstisi!

Leave a Reply