Suvivirsikiihkoilija, mene Intiaan!

0
Keskustelu koulun kevätjuhlassa laulettavasta Suvivirrestä ja yleensäkin uskonnon näkymisestä suomalaisessa koulumaailmassa on viime aikoina käynyt niin kiivaana, että johan tässä on Kulttuuripoliisin puututtava asiaan.
intialaisia koululaisia

Koululaisia hekin. Ghaziabad, Intia 2012.

Nyt jo jokakeväiseksi muodostuneeseen suvivirsikeskusteluun on ottanut aktiivisesti osaa myös Vapaa-ajattelijain liitto, joka on lähettänyt toimittajille lukuisia lehdistötiedotteita uskonnon harjoittamisesta suomalaisissa kouluissa. Tiedotteita on tullut lyhyen ajan sisällä sen verran monta, että lupasin itselleni: jos saan vielä yhden sähköpostin vapaa-ajattelijoilta, voin kirjoittaa aiheesta Matkastoon. Se hetki on kuulkaa nyt käsillä!

Olen itse suvaitsevainen kaikkia uskontoja kohtaan ja tarkastelen niitä lähinnä kulttuuriselta kannalta: länsimainen kulttuuri pohjautuu pitkälti kristinuskoon, kun taas muualla maailmassa kulttuurin peruskivenä voi olla jokin muu uskonto, vaikkapa buddhalaisuus. Minulle uskonnot edustavat värikästä ajattelun kirjoa, johon on kiinnostavaa tutustua ja josta voi oppia paljon.

Vaikken siis ole kallellani mihinkään tiettyyn uskontoon (jos johonkin, niin sitten kaikkiin), olen kokenut vapaa-ajattelijoiden tiedotteet hyökkäävinä. Toisaalta ne ovat tuntuneet myös tahattoman humoristisilta: tyyli on dramaattinen ja maalaileva, kuin oltaisiin maailman suurimpien epäkohtien äärellä. Ja mikä loppujen lopuksi onkaan aiheena? Osassa Suomen kouluja lauletaan kevätjuhlassa kristillinen laulu (Herra varjele!) ja jotkut oppilaat joutuvat jopa ruokarukouksen uhreiksi (Hyvä Jumala sentään!).

Tiedotteita lukiessa on hetkittäin naurussa pitelemistä, mutta juuri Intiasta palanneena olen samalla syvän hämmennyksen vallassa. Siellä luterilaisen tapakristityn otsaan lätkäistiin monen monta hindulaista ja jainalaista merkkiä mitään kyselemättä. Minut tyrkkäistiin myös mukaan omituisiin seremonioihin, joissa päälleni suitsuteltiin ties mitä savuja, eikä kukaan edes vaivautunut selittämään, mistä oli kyse. Olisi kai pitänyt ymmärtää loukkaantua!

Haluaisin totta vie nähdä sen hemmon, joka yrittää viedä uskonnoista vapaata ideologiaa Intiaan. Varokaa vapaa-ajattelijat sitä maata – joudutte todennäköisesti johonkin rituaaliin, vaikka olisitte vain pahaa aavistamatta nähtävyyksiä katselemassa. Intiassa myös uskonnollinen soitanta ja laulanta raikaa kaikkialla, ja mikä kauheinta, monet osallistuvat väärien uskontojen harjoittamiseen ihan ristiin rastiin. Hindulaisilla onkin yhtäkkiä kotonaan Buddhan patsas, ja jainalaista uskontoa tunnustavat lapset on laitettu kristittyyn yksityiskouluun. Jumalat ovat sekasotkussa keskenään ja mihinkään ei voi luottaa.

Toisaalta Intia saattaisi tehdä teille hyvää! Intian kaltaisissa maissa käydessä asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, kun näkee vaurauden keskellä myös sitä äärimmäistä hätää ja köyhyyttä. Jumala siellä ja toinen täällä, onko sillä nyt niin väliä. Suomalaisella lapsella on asiat todella hyvin, jos pahimpana ongelmana on ruokarukous.

Olen voimakkaasti sitä mieltä, että suomalaisten koululaisten on tärkeä opiskella kristinuskoa ymmärtääkseen oman kulttuurinsa perusteita ja laajemmin länsimaista kulttuuria. Uskonto näkyy kaikkialla, halusimme tai emme. Yhtä voimakkaasti olen sitä mieltä, että lasten olisi opiskeltava muita uskontoja: buddhalaisuutta, hindulaisuutta, islamia ja mitä kaikkia niitä nyt onkaan. Eri uskontojen ja kulttuurien ymmärtämisellä tulee olemaan entistä ratkaisevampi rooli tulevaisuuden maailmassa.

Siihen en ota kantaa, kuinka tärkeä Suvivirsi, ruokarukous tai jokin muu yksittäinen kristinuskoon liittyvä käytäntö on ja tulisiko se poistaa kouluista. Kysyn mieluummin, kuinka merkittävää kiistely näistä jo olemassaolevista käytännöistä on, ja olisiko koulumaailmassa tärkeämpiä aiheita. Jos yhtä suurella tarmolla paneuduttaisiin vaikkapa koulukiusaamiseen tai homeongelmiin, voisi syntyä tärkeitä tuloksia.

Tätä kirjoittaessa lähikirkkomme kellot raikaavat. Ääni kantautuu kuuluvana suoraan asuntoomme, vaikken ole antanut siihen lupaa. Kuinka tällainen voi olla mahdollista nykypäivän Suomessa? Kellot on vaiennettava, prkl!

intialainen taksi

Haloo, Delhin taksi? Voisinko varata auton, jossa ei ole mitään uskonnollisia symboleita? Ai ei löydy vai?

LISÄYS:

Artikkelista on käyty keskustelua Facebookissa, jossa mm. kommentoitiin Intian olevan sekularistinen maa, jossa valtio ja uskonto eivät ole kytköksissä toisiinsa. Tämä on totta ja sen olisi voinut mainita tekstissä. Kiitos kommentoijalle! Lisään tähän antamani vastauksen hieman muokattuna.

Intiassa ei valtion kouluissa opeteta uskontoa, ja siihen on hyvät syynsä. Tekstissä ei kuitenkaan ollut tarkoitus vertailla Suomen ja Intian koulujärjelmiä, vaan tuoda esille sitä, kuinka Intiassa uskonnot näkyvät ja kuuluvat toisella tavalla kuin Suomessa. Sen vuoksi Intian kaltaisesta maasta palattua Suomen ongelmat kuten Suvivirsi vaikuttavat ainakin kirjoittajan (jonka oma perhe on suomalais-intialainen) mielestä melko pieniltä. Mielipiteitä on tietysti monia, ja on hyvä, jos asiasta syntyy keskustelua. Se on aina tervetullutta.

 

Matkasto luopui syksyllä 2014 Facebook-kommentoinnista. Tälle artikkelille oli kertynyt kommentteja, jotka näkyvät alla kuvakaappauksena.

Artikkelin Facebook-kommentit

About Author

Päivi Kaarina Laajanen

Matkailutoimittaja, matkabloggaaja ja sisällöntuottaja. Verkkolehti Matkaston perustaja ja päätoimittaja. Opiskellut Aasian kulttuureiden tutkimusta ja uskontotiedettä. Tarinoi matkoistaan Mangostaniassa, aiemmin myös Matkasto Live -blogissa. Kirjoittaa, editoi tai oikolukee pyynnöstä sinunkin tekstisi!

Leave a Reply