Alasitas on Boliviassa vietettävä juhla, jossa alkuperäiskansojen uskomukset, katolisen kirkon mystiikka ja nykyään myös ehta kaupallinen markkinahumu sekoittuvat iloisesti Latinalaisen Amerikan tyyliin.
Alasitas-festivaali on miniatyyriesineiden ympärille kietoutunut juhla, joka näkyy kaikkialla Bolivian pääkaupungissa La Pazissa tammikuun lopussa. Vuonna 2016 se huipentui sunnuntaina 24.1. valtavaan katutapahtumaan, joka sai tuhannet ihmiset paikalliseen puistoon.
Miniesineiden myynti on alkanut ympäri kaupunkia pikkuhiljaa jo viikkoa ennen varsinaista juhlapäivää. Nyt koko Bolivia tuntuu olevan paikalla. Kadunvarret ovat täynnä pieniä kojuja, joista voi ostaa miniatyyriesineitä, täydellisiä jäljennöksiä oikeista vastineistaan. Ihmiset hankkivat esineitä edustamaan unelmiaan työelämässä, avioliittomarkkinoilla, talonrakennuksessa, terveydessä; millä tahansa elämän alueella.
Myynnissä on esimerkiksi oikean näköisiä miniseteleitä rikastumisesta haaveileville, passeja matkatoiveisiin, ajokortteja, tutkintotodistuksia, työkaluja, tietokoneita, autoja, kanoja ja kukkoja parisuhteita toivoville…
Kaikki esineet sopivat koon puolesta hyvin lapsille tai nukeille. Hinnat vaihtelevat 1 ja 250 bolivianon välillä eli parista eurosentistä muutamiin kymmeniin euroihin. Esine viedään kotiin näkyvälle paikalle ja toivotaan parasta. Esimerkiksi keittiössä pidetään esillä pienoiskokoista ruokakoria edistämään sitä, että ruokaa olisi kaikkina vuoden päivinä.
Taika ei toimi, ellei toivoa ja uskoa symboloivaa esinettä ole siunattu. Paikallinen shamaani, yatiri, käyttää esineen sahumeriossa, aromaattisessa savussa, ja lähettää toiveen eteenpäin. Hyvä on myös uhrata jotain Pachamamalle (Äiti Maalle) – perinteisesti kokalehtiä, kanelia, sokeria ja/tai alkoholia. Myös katolisen kirkon edustat ruuhkautuvat toiveikkaista ihmisistä, joiden unelmien pienoismalleja papit siunaavat pirskottelemalla niiden päälle ämpäreittäin ”pyhää vettä”.
La Pazin sanomalehdistä saa Alasitasin aikaan lukea toiveista, jotka ovat ihmisille todella toteutuneet: yksi pääsi matkustamaan Eurooppaan, toinen löysi aviomiehen, kolmas sai täsmälleen samanlaisen maastoauton kuin Alasitasista hankittu pikkuauto oli ollut. Sanomalehdet julkaisevat myös hupisisältöisiä taskuversioita itsestään. Festivaali vaikuttaa aikuisten leikiltä, jossa on pinnan alla vakavasti otettavat unelmat.
Alasitasin juuret ovat Andien kansojen ikiaikaisessa juhlassa, jossa vaihdettiin kivestä veistettyjä amuletteja ja muita symbolisia esineitä, toiveena maan hedelmällisyys ja kotieläinten hyvinvointi. Nykyään Alasitas on melko kaupallisesti suuntautunut markkinatapahtuma.
Aimara-intiaanien runsaudenjumala Ekeko on edelleen juhlinnan kohteena: puistossa oleva Ekekon patsas siunataan suihkuttamalla sen päälle pullotolkulla olutta. Ekeko on hyvinvoinnin symboli, eikä bolivialainen yleensä jätä käyttämättä tilaisuutta onnen edistämiseen.
Myös poliitikot osallistuvat näkyvästi juhlintaan. Tänä vuonna presidentti Evo Morales ja La Pazin kaupunginjohtaja Luis Revilla yhdessä vihkivät juhlan alkaneeksi. Festivaali on vapaa uskonnon, kulttuurien tai yhteiskuntaluokkien asettamista rajoista: kaikki voivat juhlia. Hallitus on myös lähestynyt Unescoa toiveena nimetä Alasitas maailmanperintökohteeksi.
Festivaali on latinalaisamerikkalaiseen tapaan myös syömäjuhla. Kaikki ruokalat myyvät samaa: plato paceño eli lautasta, jossa pötköttää pala lihaa, juustoa ja lihava maissintähkä. On piirakoita, pullaa ja sämpylää. Myös bolivialaisten rakastamaa makeaa on tarjolla monessa muodossa: suklaata, siirappiin kastettuja omenia, kakkuja ja karamelleja.
Perheet ovat tulleet paikalle koko päiväksi. Savun ja ruoan hajuihin sekoittuu ihmisten huuto ja melske, musiikki ja shamaanien pikkuisten kellojen kilinä.
Jutun kaikki kuvat: © Hanna Apajalahti.