Antiikin tarunhohtoinen Petra
Osin myös Indiana Jones ja viimeinen ristiretki -elokuvan tunnetuksi tekemä Petra on muinaisten nabatealaisten pääkaupunki, Unescon maailmanperintökohde ja Jordanian ylivoimaisesti suosituin matkailunähtävyys.
Petran kalliokaupunki on suosittu myös Egyptin ja Israelin rantalomakohteista tehtävien pitkien päiväretkien kohteena. Tiettävästi ensimmäinen eurooppalainen turisti Petrassa on ollut sveitsiläinen löytöretkeilijä Johannes L. Burckhardt, joka löysi antiikin kadonneen kaupungin vuonna 1812.
Petra oli vilkas kauppakeskus jo nabatealaisten aikana, ja suurimmillaan siellä arvioidaan asuneen noin 20-30 000 ihmistä. Nabatealaisten arvioidaan asettuneen asumaan Petraan noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Wadi Araban itäpuolella olevassa laaksossa sijaitseva vehreä kaupunki alkoi nousta suurimpaan kukoistukseensa noin 100 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Roomalaiset valloittivat Petran vuonna 106, jonka jälkeen kaupunki oli vilkkaimmillaan kaupankäynnin solmukohtana. Petra autioitui 600-luvulla useiden maanjäristysten ja kaupan vähenemisen seurauksena.
Naapurimaiden levottomuuksista johtuva turistien vähyys näkyi myös Petrassa. Kamelien ja aasien ohjastajat huhuilivat kyytiinsä kourallista turisteja, jotka kiertelivät ennen niin vilkkailla toreilla. Tunnelma oli ristiriitainen – surin toki jordanialaisten tulonlähteiden heikkenemistä, mutta toisaalta iloitsin siitä, että joulun sesongista huolimatta sain nauttia aavemaisen kaupungin rauhasta ja kierrellä liki aution Petran katuja ja kapeita kanjoneita.
Petran tunnetuin nähtävyys on Indiana Jonesin loppukohtauksestakin tuttu Al Khazneh, The Treasury. Petraan johtavan suuren kanjonin (al-Sīq) päässä avautuva aarrekammio on ollut ilmeisesti nabatealaiskuningas Aretas IV:n rakennuttama hautamonumentti. Punertavat ja todella taidokkaasti kaiverretut yksityiskohdat Al Khaznehin julkisivussa olivat häkellyttävän upeita, mutta suurimman vaikutuksen Petrassa minuun teki jylhässä yksinäisyydessään Ad Deir, tarunhohtoisen Petran luostari.
Ad Deiriin johtavan liki yhdeksänsadan kallioon hakatun portaan varrella aisti ajan kulun. Ihmisten ja aasien jalkojen alla kuopille painuneet askelmat ja osin turisteja varten uudelleen rakennetut portaat symboloivat niitä vuosituhansia, joiden aikana Petran kaupungin läpi on kuljettu. Jokainen askelma henki vierineiden vuosien tunnelmaa ja sitä, kuinka samoja rappuja ovat nousseet ensin muinaiset nabatealaiset ja lopulta näkemästään häkeltynyt suomalaisturisti.
Kiitos kun olit mukana matkalla, nähdään taas!
