Kioto kahdessa päivässä: Arashiyama ja Sagano
Olimme aloittaneet ensimmäisen päivän Kiotossa heti temppeleiden auettua aamulla. Neljän temppelin jälkeen ehätimme rauhallisesta tahdista huolimatta vielä Arashiyaman kaupunginosaan.
Pääsimme paikalle Ninnaji-temppelin lähistöltä hauskalla kaupunkijunalla, randenilla. Söpön violetiksi maalattu ratikkaa muistuttava junanvaunu kolisteli tiheään rakennettujen asuinalueiden läpi hipoen talojen seiniä. Ennen metrolinjaa ratikkajunalinjat kulkivat ympäri Kiotoa, ja tämä on viimeinen jäänne raitiolinjasta. Monet pitävätkin randenilla matkustamista nostalgisena.
(Vinkki: jos olet hommannut SUICA-arvolatauskortin, se käy myös randenissa. Bussi+metrokortti taas ei käy, eikä Japan Rail Pass, koska randenia operoi yksityinen taho Keifuku Line. Matkan hinta on 210¥ kaikille etäisyyksille.)

Arashiyaman (suom. ”Myrskyvuori”) alue oli kuin pieni kylä, tunnelmaltaan aivan erilainen kuin Kioton keskiosa. Tämänkin alueen historia juontaa juurensa Heian-kaudelle (764-1185), jolloin alueelle tultiin lomailemaan luonnon helmaan. Itseasiassa Arashiyama viittaa joen eteläpuolella sijaitseviin vuoriin, kun taas joen pohjoispuoli tunnetaan Saganon kaupunginosana. Pieniä ravintoloita, lahjatavara- ja käsityökauppoja oli vieri vieressä, ja tunnelma eloisa. Tänne kannattaa suunnata vaikkapa tuliaisostoksille. Hozu- ja Katsura-joen yli johtava Togetsukyō-silta on suosittu kuvauskohde erityisesti ruska-aikaan, kun ympäröivät vuoret muuttuvat punaisen oransseiksi.



Hämyisä bambumetsikkö
Tenryūjin temppeli on yksi alueen päänähtävyyksistä, mutta me emme vierailleet siellä tällä kertaa. Itseasiassa Arashiyaman alueella on runsaasti näkemisen arvoisia temppeleitä, historiallisia huviloita sekä Iwatayaman apinapuisto joen eteläpuolella. Hozu-joelle tehdään myös huviristeilyitä.


Ennen illan hämärtymistä suunnistimme bambumetsään. Arashiyaman bambumetsikkö on valittu erääksi Japanin sadasta äänimaisemasta: vienossa tuulessa humisevat bambut luovat erikoislaatuisen tunnelman! Bambut ovat läheltä tarkasteltuna upeita: paksuja, notkeita, vahvoja, ja uskomattoman korkeita. Metsikössä on hämärää myös päivisin, koska bambujen latvat peittävät taivaan. Metsikössä kulkee kilometrin, parin verran asfaltoitua kävelytietä, joten mikään varsinainen luontoretki ei ole kyseessä, mutta näkymä on toki eksoottinen.

Saganon super-onsen
Halusin ystävieni ehdottomasti kokevan onsenin Japanin-reissun aikana. Koska työmatkaosuudella mahdollisuutta ei ollut, oli onsen löydettävä Kiotosta. Kaupungin sisällä ei perinteisesti ole ollut onseneita, koska tuliperäinen vesi virtaa hyvin syvällä maan sisässä, vaan niitä löytyy Kiotoa ympäröivien vuorten rinteiltä, missä vesilähteet ovat lähempänä maanpintaa. Aikaa kun oli niukalti, emme ehtineet matkustaa vuorille. Löysin kuitenkin pari onsenia Saganon kaupunginosasta, läheltä Arashiyamaa. Päädyimme ”super-onseniksi” mainostettuun Tenzan-no-yu -kylpylään. ”Superin” siitä teki erilaisten kylpyaltaiden runsas määrä.


Tämä ei siis ollut perinteisin mahdollinen kylpemispaikka, mutta koska turistit loistivat poissaolollaan, se ainakin oli autenttinen japanilainen kokemus! Paikka näytti ulospäin pieneltä, mutta sisällä toisessa kerroksessa avautuikin massiivinen lepäilytila, ravintola, kauppa ja sekä naisten ja miesten kylpytilat.
Voit lukea onsen-etiketistä lisää täältä, mutta mainittakoon nyt vielä, että onsen-kylpylöissä kylvetään alasti, ihan niinkuin suomalaisessa saunassa. Kaikki uima-asut sun muut on kielletty pukuhuoneesta eteenpäin. Suomalaisilla harvemmin on ongelmaa julkisen alastomuuden kanssa (etenkin, kun onsenissa sukupuolet on jaettu omiksi osastoikseen), mutta esim. useimmat amerikkalaiset karttavat nudismia. Siksi onseneita ei varsinaisesti mainosteta ulkomaalaisille, ja nettisivutkin ovat yleensä melko epäinformatiiviset. Japanilaiset ovat myös tarkkoja onsen-etiketistä, ja pelkäävät, että tapoja tuntemattomat ulkomaalaiset käyttävät kuumavesialtaita pesuvetenä, mikä ei siis suinkaan ole tarkoitus.

Tenzan-no-yu’n vesi porataan 1200 metrin syvyydestä. Jokaisella onsenilla on omat erityispiirteensä veden suhteen: joskus vesi voi olla maitomaisen sameaa, vihreää oranssia tai mustaa ja haista rikiltä tai maaöljyltä. Tässä onsenissa vedellä ei kuitenkaan ollut kummempaa ominaishajua. Sen sijaan altaita oli joka lähtöön: eri lämpöisiä, porealtaita, hierovia altaita, ulkoilma-altaita jne.
Toinen yleinen kylpemismuoto Japanissa ovat sentō-kylpylät. Onsenin ja sentō-kylpylän ero siis on, että sentōn vesi on ihan tavallista kuumaa hanavettä, kun taas onsen-nimikettä saavat käyttää vain kylpylät, joissa tietyt (ja lukuisat) tuliperäisen veden kriteerit täyttyvät. Sentō-kylpylöissä on onseneita useammin porealtaita ja muuta modernia, joten Tenzan-no-yu oli siinä suhteessa vähän kuin yhdistelmä molempia.
Saganossa oli toinenkin kaupunkikylpylä, Fufu-no-yu, joka näytti ainakin ulospäin todella mukavalta. Suosittelen ehdottomasti onsenissa kylpemistä – se jos mikä on autenttinen japanilainen kokemus! Arashiyaman katsastamiseen kannattaa varata ainakin yksi kokonainen päivä. Me ehdimme muutamassa tunnissa saada vain pintapuolisen käsityksen alueesta, joten tämäkin menee uusintalistalle seuraavalla Japanin-matkalla. 😉