Mardi Himal: High Camp 3500m – View Point 4100m
Olin väijynyt ikkunaverhon raosta liekkimerta vartin välein, eikä nukahtaminen ollut helppoa. Vihdoin liekit näyttivät kuitenkin pientä laantumisen merkkiä, joten uskaltauduin sänkyyn. Juuri, kun olin saanut unen päästä kiinni, irvistävien seinävanerien välistä näkyi valon tuikehdintaa.
Sini ja Satu olivat hereillä viereisessä huoneessa. Ovi kävi. Kuulin Ngiman äänen. Mitähän nyt oli tapahtunut…? Menin katsomaan tilannetta. Satu oli huonovointisen näköinen, eikä saanut kunnolla hengitettyä. Keuhkoista kuului outoa korinaa. Ihmettelimme, mikä voisi olla vialla – paria tuntia aikaisemmin Satu oli iloisena lauleskellut kamiinan äärellä ilman pienintäkään huonovointisuuden viitettä, joten Ngima arveli, että kyseessä ei voi olla vuoristotauti.
Muistelin pikakelauksella kaikkia mahdollisia asioita, mitä vuoristotaudista tiesin: muistin, että Satu oli nappaillut polvivaivojensa takia ennaltaehkäisevästi särkylääkettä (Panadol). Särkylääkkeitä pitäisi korkealla käyttää maltillisesti, koska ne voivat peittää vuoristotaudin oireita, ja tämä oli kyllä periaatteessa tiedossa. Satu oli ilmeisesti saanut kerta laakista keuhkoödeeman, vaikka päänsärkyä ja muita lievempiä oireita ei ollut tullut. Ngima laittoi Satun istuvaan asentoon tyynyjen avulla niin, että henki kulki vähän paremmin. Helikopteria ei voisi kutsua ennen aamua, koska helikopterifirmat aukeavat kello 8, eikä pimeässä muutenkaan voisi lentää. Satu otti lisää Diamoxia, ja odottelimme tilanteen kehitystä.
Mekään emme Sinin kanssa uskaltaneet nukkua. Satu yski nestettä keuhkoistaan pari kertaa minuutissa. Viiden aikaan aamulla havahduin siihen, että yskintää ei enää kuulunut. Olikohan kaikki hyvin naapurihuoneessa? Nousimme kuuden aikaan ja totesimme Satun olon helpottuneen hiukan. Ainoa keino pois täältä olisi kävellä alaspäin. Satu pysyi sentään pystyssä, joten päätimme, ettei helikopteria tarvittaisi.
Mardi Himalin upeimmat näköalat
Halusimme Sinin kanssa nähdä upean näköalan ylempää, joten päätimme jakaantua kahteen ryhmään: Satu lähtisi vielä muutaman tunnin levättyään alaspäin oppaamme Ngiman ja toisen kantajan, Cobran kanssa, ja minä ja Sini kävisimme katselemassa ylempänä näköalaa Rinchhenin kanssa. Jätimme tavaramme High Campiin ja sovimme, että tapaamme viimeistään Low Campissa. Alun perin meidän oli tarkoitus yöpyä toinenkin yö High Campissa niin, että ehtisimme kaikessa rauhassa kiivetä niin ylös Mardi Himalin harjannetta kuin jaksamme, mutta tilanteen ollessa tämä mekin tietysti jatkoimme seuraavaksi yöksi takaisin Low Campiin asti.
Näytti siltä, että pahimmasta oli selvitty, ja Satun kunto lähti parantumaan. Jätimme hänet vielä lepäämään, otimme mukaan päiväreput ja suuntasimme Rinchhenin kanssa ylös harjannetta. Auringonnousu oli taianomainen. Esteettömät 360:n asteen näkymät hakivat vertaistaan. Ruohopalo oli onneksi sammunut yön aikana lähes kokonaan, ja lähitienoota hallitsi savun haju ja mustat, osittain kytevät ruohotupsut. Saavutimme koko ajan lisää korkeutta.
Parin – kolmen tunnin kuluttua saavuimme View Pointiksi kutsutulle kukkulalle. Paikan tunnisti rukouslipuista ja pienestä ruo’oista kyhätystä teetuvasta (joka oli näin talvella kiinni), mutta mitään muuta siellä ei ollut. Paitsi se uskomaton maisema! Lännen puolella kurkistelimme Annapurna Base Campiin johtavaa laaksoa, joka näytti ylhäältä katsottuna pimeältä rotkolta. Kun oikein tihrusti, näki jopa tutun oloisen riippusillan edelliseltä reissulta! Puolen tunnin välein alapuolellamme laaksossa pörräsi sightseeing-helikoptereita.
Nautimme hyisessä viimassa eväämme, ja päätimme jatkaa vielä vähän eteenpäin kohti Mardi Himal Base Campiksi nimettyä kohtaa. Mitään oikeaa vuorikiipeilijöiden perusleiriä ei siis ollut olemassa, koska Machapuchare-vuorelle ei saa kiivetä, ja sen edessä töröttävä huomaamaton Mardi Himal –vuori on kuulemma kiipeilyllisesti epäkiinnostava. Korkeita näköalakohtia nimetään silti auliisti ”base campeiksi”.
Reitti näytti kaukaa katsottuna mukavan helppokulkuiselta: sen kun lampsitaan kiemurtelevaa harjannetta pitkin tasaisesti ylöspäin. Lähietäisyydeltä homma oli kuitenkin aivan muuta: polku oli jatkuvaa louhikkoa ja alas-ylös-venkoilua. Juuri kun luulit, että päästiin vähän korkeammalle, polku johdatti vähintään saman matkan alas, ja sitten taas kiivettiin. Reitin alkuvaiheessa oli jopa lähes kalliokiipeilyä muistuttava pätkä (paluumatkalla tosin selvisi, että sen olisi voinut kiertää).
Vauhdilla alaspäin
Sini alkoi jo kärsiä korkeuden aiheuttamasta happivajeesta hankalana hengityksenä, ja päätti jäädä Rinchhenin kanssa suojaisaan kalliomuodostelmaan, koska minä halusin vielä ”ihan vähän kiivetä tuon kukkulan päälle”. Se, mikä näytti pieneltä kukkulalta, ei tietenkään ollut sitä. Nopea valokuvan räpsäisyni taisi kestää puoli tuntia. Vastaan tuli yksi ainoa ihminen, nuori nepalilaismies, joka oli tuonut amerikkalais-nepalilaisen tyttöystävänsä retkeilemään. Tyttöystävä oli suosiolla jäänyt nukkumaan, mutta mies halusi käydä Base Campissa. Hänellä ei ollut mukanaan ruokaa eikä juomaa, ja oli aivan uupunut kertoessaan, että ei edes löytänyt mitään Base Campia, kun ei sitä ole mitenkään merkattu maastoon. Oletti kuitenkin käyneensä siellä. En viitsinyt odotuttaa enää Siniä ja Rinchheniä, joten käännyin takaisin.
Paluumatka sujui lähes hölkäten, alamäkeen kun mentiin. Kuiva vuoristoilma ja pöly alkoivat kirvellä silmiä. Pääsimme takaisin High Campiin alkuiltapäivästä, söimme kevyen lounaan ja keräsimme yöpymistavaramme. Rinchhen soitti lankapuhelimella (mobiilikenttää ei tässä kohtaa ollut) Low Campiin ja kertoi, moneltako lähdemme, että tietävät siellä, jos meitä ei kuulu. Satu, Cobra ja Ngima olivat majatalon väen mukaan lähteneet alas yhdeksän maissa.
Melkeinpä juoksimme Rinchhenin perässä koko loppumatkan. Saavuimme alaleiriin jo neljän kieppeillä. Satu oli juuri tilannut jättipannullisen teetä, ja näytti kovasti hämmästyneeltä nähdessään meidät niin aikaisin. Suureksi helpotukseksemme hän oli jo huomattavasti parempivointinen, ja oli saapunut perille jonkin aikaa meitä ennen. Onneksi ryhmämme oli taas koossa!
Lue tarinan edellinen osa täältä.
