Kathmandu – kauan odotettu jälleennäkeminen

Neljä vuotta on pitkä aika olla käymättä Nepalissa. Edellinen matka-aikomus oli kaksi vuotta sitten, mutta maanjäristys muutti suunnitelmat. Nyt oli aika korjata tilanne!

Matkaseuranani olivat tällä kertaa luotto-retkiseuralaiseni Sini, jolle tämä oli toinen Nepalin-matka, sekä Satu, jonka kaksi edellistä matkayritystä olivat peruuntuneet – hänelle tämä oli vihdoinkin ensimmäinen kosketus Himalajaan.

Edellinen Nepalin-vaellukseni käsitti Annapurnan etelänpuoleisen alueen (Poon Hill, Ghandruk, Annapurna Base Camp). Koska seutu oli miellyttävää ja monipuolista, olimme suunnitelleet täksi kerraksi puolet samaa reittiä (Poon Hill, Ghandruk) ja toiseksi puoleksi tuntemattomamman Mardi Himalin reitin. Kumpikaan matkaseurastani ei ollut käynyt Annapurnan alueella aiemmin.

Toisin kuin kolme vuotta sitten, Turkish Airlinesin lento Istanbulin kautta Kathmanduun sujui aikataulussa ja ongelmitta. Tapasimme oppaamme Ngiman lentokentällä. Vastassa myös nepalilainen ystäväni Matina, joka työskentelee lähtöselvityksen puolella, ja saimme suorastaan erityiskohtelua, kun ystävä halusi täyttää maahantulokaavakkeet puolestamme ja jonotti vielä seuranamme viisumia.

Majoituimme Kathmandussa uutukaiseen Traditional Comfort –boutique-hotelliin. Tämä kaunis rakennus on rakennettu perinteiseen newari-tyyliin: upeita mittatilauksena tehtyjä puukaiverruksia, patsaita ja maalauksia, erinomaiset sängyt ja peitot sekä kattoterassi kaupunkinäköalalla. Hotellilta on reilu kilometrin kävelymatka Thamelin turistialueelle. Se on ovelasti piilotettu epämääräisten hökkelien taakse, joten taksikuskit eivät osanneet reittiä ilman, että neuvoimme, mistä kolosta käännytään.

Saapumispäivänä ehätimme käydä vaihtamassa rahaa trekkiä varten, koska vaellusreitillä ei rahanvaihtopisteitä ole (on hyvä varata noin 20-30€/vuorokausi ruokiin, vuorilla hintataso on nimittäin moninkertainen kaupunkeihin verrattuna – riippuu toki myös paljon omasta ruuantarpeesta). Päätin kokeeksi hommata paikallisen data-sim-kortin puhelimeen, koska minun piti olla yhteydessä nepalilaiseen ystävääni, ja lisäksi on ihan mukava pystyä viestittelemään kotopuoleen reissun päältä. Päädyin ottamaan NCell’in prepaid-liittymän: 1000Nrs:lla (n. 8€) sain 2,5Gt dataa, josta osan voi käyttää puheluihin ja maan sisäisiin tekstiviesteihin.

Pikavisiitti Swayambhunathissa

Jottei minuutteja olisi mennyt hukkaan, lähdimme myöhemmin illalla vielä nepalilaisten ystävien kanssa käymään Swayambhunathin stupalla (tunnetaan myös Apinatemppelinä). 400-500 -luvulta peräisin oleva alue sisältää useita rakennuksia sekä upean stupan. Suurin osa temppeleistä edustaa newarien omintakeista Vajrayana-buddhalaisuuden muotoa. Paikka on pyhä niin buddhalaisten kuin hindujenkin keskuudessa (Nepalissa nämä kaksi uskontoa kulkevat rinta rinnan ja osittain sekaisin.) Olen vieraillut stupalla vain kerran aiemmin 6 vuotta sitten päiväsaikaan, joten oli mielenkiintoista nähdä paikka illalla. Stupalle päästäkseen pitää kiivetä joitakin satoja portaita, koska se on rakennettu kukkulan päälle. Mukana olisi ollut järkevä pitää otsalamppuja, koska mitään yleistä iltavalaistustahan Kathmandussa ei harrasteta… Kännyköiden valoilla saimme kuitenkin valaistua jyrkkiä portaita sen verran, ettemme kompuroineet pahemmin. Nepalilaisystävä tietysti kipitti sirosti korkokengissä, ja olimme aidosti huolissamme hänen nilkoistansa! Pimeydestä syöksähtelevät apinat ja koirat aiheuttivat muutaman kauhun hetken. Itse stupa ja temppeli oli sentään valaistu, ja näkymä yli Kathmandun oli hieno myös pimeällä!

Turistikierroksen jälkeen nälkä kalvoikin taas, ja ystävämme veivät meidät läheiseen ravintolaan. Ajattelin, että näin lähellä turistinähtävyyttä on varmaankin kallista, mutta meinasi juomat mennä väärään kurkkuun, kun näin ruokalistan: kymmenen momo-nyytin setti maksoi 150 rupiaa (n. 1,20e)!!! Kun kerroimme ystävillemme, että kahdeksan momon setistä saa Tampereella pulittaa 16 euroa, menivät puolestaan kaverien juomat väärään kurkkuun… No, eiväthän hintatasot ole tietenkään vertailukelpoiset, mutta edullisuudesta riemastuneena momoja tilattiinkin sitten ihan reippaasti jokaisella eri täytteellä!

Kathmandusta Pokharaan

Pokharaan pääsisi nopeimmin sisäisellä lennolla, mutta ulkomaalaisille lennot ovat melkoisen tyyriitä, eikä lentoturvallisuuskaan ole ihan maailman huippuluokkaa, joten halusimme mieluummin matkustaa välin autolla (yksityinen kaupunkimaasturikyyti sisältyi Royal Mountain Travelilta ostamamme pakettimatkan hintaan). 200 kilometrin matka voi kestää mitä tahansa kuuden ja kymmenen tunnin väliltä. Menomatkalla ruuhkaa ei ollut nimeksikään, ja pitkän lounaspaussin kera aikaa meni vaivaiset 7h10min! Paikoin Prithvi Highwaylla körötellessä päästiin jopa 70km/h huippunopeuteen silmänräpäyksen ajaksi, suurimmaksi osaksi kuitenkin huruutettiin 30-40km/h. Tie on niin huonokuntoinen, että auton hajoamisen välttämiseksi on syytä ajaa hyvin maltillisesti puhumattakaan muusta liikenteestä. Vastaan tulevat koristeelliset rekat ilahduttivat etenkin matkaseuraani. Myös jatkuvan tööttäilyn, valomerkkien ja käsimerkkien merkityksiä oli mukava arvailla viihdykkeeksi. Yksi tööttöys merkitsi ”ohitan”, siihen vastineeksi pikku tööttöys ”joo sopii” ja mahdollisesti ikkunasta kädellä viittilöintiä perään. Etuvalojen vilkutus pari kertaa näytti merkitsevän ”haluan ohittaa, voitko mennä syrjään” ja niin edespäin.

Matkalla pysähdyimme lounastamaan pieneen, kauniille paikalle pystytettyyn joenrantaravintolaan. Paikallinen poika opasti meidät ihailemaan jokimaisemaa läheiselle riippusillalle. Kathmandun saastepilvet olivat jääneet taakse, ja Marsyangdi-joki kimmelsi turkoosina.

Pokharaan päästyämme kaupungissa oli menossa isot uudenvuoden juhlat (vaikka oli länsimaisittain uuden vuoden aatonaatto)! Alueella asuvat gurungit juhlivat omaa uutta vuottaan, ja kaupunki oli täyttynyt nepalilaisista turisteista. Nepalissa on kymmenittäin etnisiä ryhmiä, jotka ovat kaikki päättäneet juhlistaa omaa uutta vuottaan eri aikaan; tästä syystä uusia vuosia on lähes kuukausittain. Länsimainen kalenteri on kuitenkin yleisesti käytössä, joskin tässä kohtaa (30.12.2017) elettiin nepalilaisittain elokuun viidettätoista päivää vuonna 2074. Pääkadulla tungeksi porukkaa, ja jos jonkin sortin kojuja oli pystytetty usean kilometrin matkalle.

Hotellimme Mount Kailash Resortin pihamaalla järjestettiin myös illalla hieno tanssiesitys. Kaupungilla käyskentelyn jälkeen juhlistimme iltaa siemailemalla teetä ja olutta ja nautiskelimme makuhermoja hellivästä ruuasta. Pieni jännitys vallitsi ilmassa, kun pohdimme, mahtoiko Pispalan portailla suoritettu harjoittelu lainkaan hyödyttää tulevaa yhdentoista päivän koitosta… Varasimme varmuuden vuoksi siltä istumalta vaellukseltapaaluupäivän illaksi kokovartalohieronnat hotellin spa’sta!