Lumivyöryjen jyrinää: Annapurna Basecamp (4130m) – Bamboo (2400m)
Lumituisku jatkui myös aamulla, joten vuorten huiput eivät näyttäytyneet meille. Viime vuoden makuuhuonelämpötilaennätys -8°C jäi edelleen voimaan: lämpömittari näytti vaatimatonta -1°C sisällä täällä retken kylmimmässä majapaikassa. Ulkona taisi sentään olla -4°C.
Vetkuttelimme lähtöä, ettei meidän tarvitsisi avata polkua Machapuchare Basecampiin (MBC) asti. Kaikilla muilla näytti kuitenkin olevan samat aikeet, ja lauma trekkaajia hengaili ruokailuhuoneessa yrittäen keksiä vielä jotain tärkeän näköistä puuhasteltavaa. Pari henkeä lähti lopulta urheasti tarpomaan puolitoistametriseen hankeen. Saavutimme heidät hetimiten, koska alkuperäistä polkua ei ollut nähtävissä, eivätkä he tienneet oikeaa suuntaa. Oppaamme Bishnu jatkoi polun avaamista, ja me seurasimme perässä. Välillä jalka hulahti koko pituudeltaan lumeen, kun eksyimme tamppautuneelta polulta. Eteneminen oli raskasta.
Puolimatkassa kohti MBC:ia alkoi porukkaa tulla vastaan, joten polkukin oli jo valmiiksi tallattu. Pari hyväntuulista koiraa lyöttäytyi myös seuraamme.
Kun jatkoimme syvemmälle laaksoon, lumisade yltyi entisestään. Yhtäkkiä kuulimme ukkosen jyrinää muistuttavan äänen, jota jatkui pitkään. Muutaman minuutin kuluttua sama ääni kuului uudestaan. Pilvien takana näkymättömissä olevien vuorten seinämiltä tuli lumivyöryjä. Tämä suosittu trekkausreitti kulkee osittain lumivyöryalttiiden kohtien läpi, mutta vaarallisin kohta voidaan ohittaa siirtymällä laakson toiselle puolelle. Jostain syystä kaikki matkaajat eivät uskoneet lumivyöryistä olevan vaaraa, vaan käyttivät riskialttiilla puolella menevää polkua! Useat vastaantulijat jopa uskoivat äänen tulevan ukkosesta ja kohauttelivat olkapäitään, vaikka oppaamme kertoi lumivyöryvaarasta.
Kun jyrkät seinämät kohosivat aivan vieressämme, Bishnu kokosi porukkamme yhteen ja terästi, että seuraavan puolen tunnin aikana ei saisi vetkutella: ei pysähdytä ottamaan valokuvia eikä pidetä lepotaukoja, ennen kuin olemme päässeet joen yli. Pitkä jono muita trekkaajia kiirehti ohitsemme. Vilkuilimme tuon tuostakin ylös kallioseinämiä tarkistaaksemme, ettei lunta ole tulossa niskaan. Matka joenylityspaikalle tuntui kestävän ikuisuuden! Liu’uimme pitkin lumeen hautautunutta polkua, ja kalifornialaisystävämme Diana laski pyllymäkeä, koska ei pysynyt pystyssä jyrkemmissä kohdissa. Jyrinästä huolimatta emme nähneet yhtään vyöryä ja pääsimme lopulta turvaan joen toiselle puolelle.
Runsas lumentulo tähän aikaan vuodesta on kuulemma epätavallista. Matkatoimiston pomo oli yrittänyt soittaa Bishnulle ja kysyä, oliko kaikki kunnossa nähtyään uutisista, että alueella pyörii lumimyrsky. Ei käynyt kateeksi heppoisin varustein ylöspäin raahustavia trekkaajia! Lumiraja menee yleensä 3500 metrin korkeudessa, mutta nyt saimme tallustella loskassa ja räntäsateessa aivan majapaikkaamme Bamboon asti, joka sijaitsee 2400 metrissä.
Täällä Bamboon majatalokylässä jokaisella majatalolla on oma pieni sähkövoimala joen varressa. Nepal on maailman toiseksi vesirikkain valtio, mutta vesivoiman valjastaminen energiantuotantoon on täällä haastavaa. Siksi mm. Kathmandussa kärsitään sähköpulasta. Vuorten lähellä pieniä vesivoimaloita on sen verran tiuhaan, että yllättävissä paikoissa sähköä on riittämiin.
Lämmittämiseen sähköä ei kuitenkaan käytetä. Majatalojen sisällä on talvisesongilla varsin koleaa ja kosteaa. Useimmissa yli 2,5 kilometrin korkeudella sijaitsevissa majapaikoissa on ruokailutilassa iso pöytä, joka on reunustettu huovalla. Illalla pöydän alle asetetaan iso kaasusäiliö, josta loimottaa liekki. Ei vaikuta kovin paloturvalliselta, mutta kunhan varoo laittamasta housunlahkeitaan liian lähelle, pöydän alla on mukavan lämmintä. Kehon yläosa kannattaa kääriä untuvatakkiin.
Bamboon majatalossamme pöydän huopareunuksen sisäpuolelta löytyi vielä pyykkinaru, johon voi ripustaa kosteita sukkia ja lapasia. Eivät ne tietenkään paljon ehdi illan aikana kuivua, mutta edes vähän! Kaasulämmittimen käytöstä (eli pöydän ääressä istuskelusta) peritään n. 150 rupian (n.1,2€) maksu, minkä kyllä mieluusti maksaa, varsinkin kun on nähnyt kantajien raahaavan isoja kaasupulloja bambukoreissa heppoiset lenkkarit jalassa lumihangessa tarpoen…
