Silfra – sukellus mannerlaattojen väliin
Haukoin muutaman kerran henkeäni kun ymmärsin, mitä myöntävä vastaukseni kysymykseen ”Mennäänkö Islannissa sukeltamaan?” oikein tarkoittikaan. Olin sukeltanut edellisen kerran kilpikonnien kanssa Thaimaan yli kaksikymmenasteisessa vedessä, korallien keskellä. Nyt olin lupautunut Silfraan, Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen väliseen repeämään, Þingvallavatnin hyytävään kylmyyteen, veteen, jossa ei elä edes kaloja. +4°C ei alkuunkaan vastannut käsitystäni mukavista olosuhteista.
Silfran repeämä sijaitsee noin tunnin ajomatkan päästä Reykjavikista, Þingvellirin kansallispuistossa, muinaisen parlamentin eli alltingin kokoontumispaikoilla. Þingvellir on Unescon maailmanperintökohde, jonka käräjäkivillä on kokoustettu ja säädetty lakeja 900-luvulta alkaen. Þingvellir on Islannin suosituimman turistireitin kultaisen kierroksen varrella ja tarjoaa nähtävää myös muille kuin Silfran repeämään heitetyille sukeltajille, mannerlaattojen seinämät kun ovat näkyvillä myös veden pinnalla.
Ajoimme Þingvelliriin suoraan lentokentältä ja majoitumme kansallispuiston alueelle odottamaan sukellusopastamme Reynaria, jonka oli määrä saapua Reykjavikista aamulla. Olimme vuokranneet kuivapuvut sekä sukelluslaitteistot paikalliselta yritykseltä. Sumuinen järvenpinta houkutteli puoleensa arankin sukeltajan, ja alkujärkytyksestä toivuttuani teimme lopulta kaksi vajaan tunnin mittaista sukellusta.
Vedenalainen hiljaisuus kallioseinämien keskellä oli liki hypnoottista. Kristallinkirkkaassa vedessä sukeltaessa kuulee vain laitteiston pulputuksen sekä oman hengityksen. Silfrassa ei elä juuri mitään, ainoastaan ohuet, kirkkaan vihreät levänauhat liikkuvat hitaasti sinisen veden vaimeiden virtausten mukana. Kaikki on kuollutta ja silti niin uskomattoman kaunista.
Vedenalaiset kuvat: Reynar Jarl.
