Värien loistoa nepalilaisissa vaatteissa

Kadut Nepalissa värittyvät jos jonkinmoisen elämän lisäksi kauniista kankaista. Vaikka globaalisti levinneitä farkkuja ja t-paitoja näkee yleisesti lähinnä miesten yllä, naiset pukeutuvat yhä Nepalissa hyvin perinteisesti.

Kaikista yleisimmin törmää tunikan ja löysien housujen sekä pitkän huivin yhdistelmään (kurta suruwal). Myös sari on yleinen vaate varttuneemman väestön keskuudessa ja etenkin Nepalin eteläosissa lämpimämmillä alueilla, mutta kurta suruwal pitää pintansa helppoutensa ja käytännöllisyytensä vuoksi.

Olen aina ollut kiinnostunut eri etnisten ryhmien pukeutumisesta ja vaateparsista. Japanin kulttuuria harrastaessani olen opetellut mm. kimonon pukemisen, jota harva japanilainenkaan enää nykyään osaa. Teetaideharrastukseni myötä minulla on ollut mahdollisuus käyttää taitoani, ja olenkin hankkinut itselleni useita kimonoita.

Ensimmäisellä Nepalin-matkallani paloin halusta saada myös oman kurta suruwalin, mutta etsiskelystä huolimatta ja huonosti kaupunkia tuntevana ei niitä myyviä vaatekauppoja tuntunut löytyvän mistään. Vasta matkan loppuvaiheessa eksyin varsinaiseen kangaskaupunginosaan. Mitä upeammin kimaltavia sarikankaita esitteleviä kangaskauppoja jatkui silmänkantamattomiin, mutta valmiita vaatteita ei edelleenkään näkynyt.

Lopulta Thamelin reunalta löytyi hiukkasen seesteisemmältä sivukujalta liike, jonka ikkunassa oli muutama upea tunika ja sari. Ystäväni kanssa uskaltauduimme sisään, ja liikettä pitävä nuori tyttö alkoi lähes moitteettomalla englannilla esitellä meille kankaita. Tässä vaiheessa kävi ilmi, että tunikoita ei juuri koskaan myydä valmiiksi ommeltuna, koska niistä tehdään sen verran tyköistuvia, ettei sama malli sopisi monelle.

Kankaat kurta suruwalia varten on jaettu seteiksi, jotka koostuvat paitakankaasta, housukankaasta ja huivista. Väriyhdistelmät saattavat länsimaiseen silmään vaikuttaa hyvinkin railakkailta. Radikaalit väriyhdistelmät kootaan yhteen huivilla, jossa toistuu joko housujen väri tai sekä housujen että paidan väri ja kuvio.

Varsinainen asun suunnittelutyö suoritetaan yhdessä myyjän kanssa. Housujen malliksi voi valita hyvin pussittavan suruwal-tyylin, tai sitten Intiassa vallalla olevan pillihousun. Nepalissa en ole juuri kenenkään nähnyt pitävän pillihousuja (paitsi intialaisturistien), kun taas Intiassa kuulemma pussihousut ovat olleet out jo monta vuotta, ja niitä pidetään lähinnä kotioloissa. Pussihousujen runsas kangasmäärä kootaan moniksi laskoksiksi vyötärön etupuolelle, ja rypytetään kuminauhalla mukavan joustavaksi. Etenkin kuumalla ilmalla tällaiset väljät housut ovat äärimmäisen miellyttävät.

Tunikasta on tapana tehdä suhteellisen tyköistuva, mutta halutessaan voi tilata hiukan löysemmänkin mallin. Kaula-aukon muodon voi valita itse – ensimmäisen Nepalin-matkamme sympaattisessa pikkuliikkeessä tyttö oli itse piirtänyt muutaman kymmentä kaula-aukkomallia, joista valitsin itselleni mieluisimman. Perinteisesti kaula-aukko on hyvin avonainen takaa, jolloin niska paljastuu kauniisti. Huivi asetellaan kaulalle siten, että molemmat päät liehuvat takana ja niska pysyy edelleen paljaana. Myös hihan pituus valitaan, sekä itse tunikan pituus. Polvimittainen paitamalli on yleisin. Kankaan kuvioinnista riippuen voi itse vaikuttaa myös hihansuiden ja tunikan helman koristeluun, tai sitten ompelija käyttää vapaasti mielikuvitustaan.

Suunnitteluvaiheen jälkeen kaupan myyjä toimittaa kankaat ompelimoon. Asut ovat valmiit noudettavaksi yleensä seuraavana päivänä. Mikäli jotain korjattavaa ilmaantuu, voi vaatteita vielä korjauttaa odottaessa.

Kathmandulaiset nuoret naiset, ystäväni Deena ja Mateena pukeutuvat epätyypillisesti länsimaisiin vaatteisiin, mutta he edustavat pienehköä vähemmistöä jopa nuorten aikuisten keskuudessa. Neidot ovat juuri valmistuneet Nepalin matkailun ja hotellinjohdon akatemiasta, ja ovat tekemisissä ulkomaalaisten kanssa. He kuitenkin kertovat pitävänsä perinteisempiä vaatteita juhlatilaisuuksissa. Koulutetumpi nuoriso pitää länsimaisia vaatteita aina siihen asti, kunnes menevät naimisiin – sen jälkeen naisten oletetaan pukeutuvan kurta suruwaliin, vaikka jotkut modernit naiset ovat kuulemma alkaneet käyttää farkkuja tunikan kanssa.

Tunika-asun ja sarin lisäksi Nepalin eri kansoilla on omat kansallisasunsa. Kathmandun alueella asuvat ystäväni kuuluvat newareihin, ja heidän perinneasunsa on musta-puna-valkoinen haku patasi. Haku merkitsee mustaa ja patasi saria newari-kielellä. Asu koostuu mustasta, punareunaisesta sarista, joka kiedotaan lyhyemmäksi kuin intialaistyyppinen sari niin, että nilkat paljastuvat. Sari kiedotaan ainoastaan vyötärön ympäri, ja olan yli taas heitetään erillinen valkoinen kangas patuka. Vartalon yläosan peittää pitkähihainen kuvioitu paita. Asun kanssa pidetään runsaasti koruja kaulassa, korvissa, ranteissa ja nilkoissa.

Vuosi sitten näimme Langtangin alueen tamangien tiibetiläisvaikutteisia villakangasmekkoja. Tällä kertaa tutustumme Annapurnan alueen gurungien kulttuuriin. Heidän vaatteissaan käytetään runaasti punaista väriä sekä vihreitä rannerenkaita ja kaulakoruja. Gurungeista kuulette varmasti lisää tarinaa matkan edetessä.