{"id":4657,"date":"2015-08-07T00:39:48","date_gmt":"2015-08-06T21:39:48","guid":{"rendered":"http:\/\/www.matkasto.net\/blog\/?p=4657"},"modified":"2017-08-21T14:17:06","modified_gmt":"2017-08-21T11:17:06","slug":"hapuilua-luminietoksissa-takakkaw-falls-ja-yoho-valley-trail","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/matkasto.net\/blog\/hapuilua-luminietoksissa-takakkaw-falls-ja-yoho-valley-trail\/","title":{"rendered":"Hapuilua luminietoksissa: Takakkaw Falls ja Yoho Valley Trail"},"content":{"rendered":"

Yohon kansallispuistossa<\/strong> sijaitsevalle Takakkaw Falls<\/strong>’ille johtaa 14 km mittainen pikkutie p\u00e4\u00e4v\u00e4yl\u00e4lt\u00e4. Tien virallinen avaamisp\u00e4iv\u00e4 oli 19. kes\u00e4kuuta, mutta t\u00e4n\u00e4 vuonna oli vihjailtu sen aukeavan jo aiemmin, koska talvi oli ollut v\u00e4h\u00e4luminen. Luntahan nyt ei autoteill\u00e4 kes\u00e4kuussa en\u00e4\u00e4 ole, mutta kiemurtelevalla tiell\u00e4 oli muutamia kohtia, jotka olivat vaarassa j\u00e4\u00e4d\u00e4 ylemp\u00e4\u00e4 purkautuvien lumivy\u00f6ryjen alle. N\u00e4m\u00e4 osiot siis piti tarkistaa, ennen kuin tie voitiin avata. Seurasimme j\u00e4nnityksell\u00e4, ehtisimmek\u00f6 n\u00e4hd\u00e4 spektaakkelimaisen vesiputouksen ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4mme alueelta.<\/p>\n

Onni oli puolellamme, ja tie avattiin 5 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen virallista aikaa! My\u00f6s alueella kulkevat vaelluspolut olivat kulkukelpoisia – n\u00e4in ainakin Lake Louisen<\/strong> kansallispuistotoimistosta kerrottiin. Aloitimme p\u00e4iv\u00e4n turistilaumojen seassa ihaillen Takakkaw’n vesiputousta.<\/p>\n

Cree<\/em>-kielen sana ’takakkaw’<\/em> merkitsee suurenmoista, ja kyll\u00e4, sit\u00e4 se todella oli! Putouksen valtavaa korkeutta oli mahdoton k\u00e4sitt\u00e4\u00e4: j\u00e4imme ihailemaan sit\u00e4 jonkin matkan p\u00e4\u00e4st\u00e4, mutta et\u00e4isyytt\u00e4 taisi sittenkin olla sen verran paljon, ett\u00e4 my\u00f6hemmin valokuvia katsellessa se ei n\u00e4ytt\u00e4nyt lainkaan yli 200 metri\u00e4 korkealta. Vapaata pudotusta putouksessa sanotaan olevan huimat 254 metri\u00e4 (joissakin l\u00e4hteiss\u00e4 tosin mainitaan jopa 384m korkeus, ota tuosta nyt sitten selv\u00e4\u00e4…).<\/p>\n

\"taka_1\"<\/a> \"taka_2\"<\/a><\/p>\n

Iloinen aussimies Brisbanesta tarjoutui oma-aloitteisesti ottamaan meist\u00e4 kimppakuvia. Vaikka olimme jo pikkuhiljaa tottuneet siihen, ett\u00e4 syd\u00e4melliset kanadalaiset tuntuvat aina olevan hyv\u00e4ll\u00e4 tuulella ja tuntemattomiakin moikkaillaan, l\u00e4henteli t\u00e4m\u00e4n hyvin ruskettuneen sed\u00e4n iloisuus jo ihan uutta mittakaavaa. Australian auringolla lienee osuutta asiaan… P\u00e4iv\u00e4mme sai totisesti hyv\u00e4ntuulisen alun! L\u00e4hdimme hymyillen lampsimaan Yoho Valley Trailia<\/strong> pitkin edess\u00e4p\u00e4in odottaville vesiputouksille ja j\u00e4rville.<\/p>\n

\"taka_2a\"<\/a><\/p>\n

Koska reitti oli vasta kolmatta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 auki, saimme k\u00e4vell\u00e4 rauhassa. Polku kulki laakean Yohon laakson<\/strong>\u00a0halki ja alkoi pikkuhiljaa kivuta mets\u00e4n l\u00e4pi ylemm\u00e4s. Pidimme ev\u00e4stauon Duchesnayn<\/strong> aavemaisella j\u00e4rvell\u00e4. Sitten seurasi lis\u00e4\u00e4 vesiputouksia: Point Lace Falls<\/strong> (Pitsiputoukset) valuivat laajalla alueella kalliota pitkin, kun taas Angel’s Staircase Falls<\/strong> oli kapea ja korkea. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa n\u00e4imme muutaman muunkin ihmisen, ja huojennuimme, ettei meid\u00e4n tarvinnut kahdestaan metel\u00f6id\u00e4 karhujen loitontamiseksi. Jatkoimme matkaa Yoho-joen<\/strong> viert\u00e4 kulkien, ja ihmettelimme matkalla viel\u00e4 Yoho Gorge<\/strong> -koskea.<\/p>\n

\"taka_4\"<\/a>
Point Lace Falls<\/figcaption><\/figure>\n
\"taka_5\"<\/a>
Point Lace Falls<\/figcaption><\/figure>\n
\"taka_6\"<\/a>
Duchesnay Lake<\/figcaption><\/figure>\n
\"taka_7\"<\/a>
Duchesnay Lake<\/figcaption><\/figure>\n
\"taka_8\"<\/a>
Yoho Gorge Falls<\/figcaption><\/figure>\n

Seuraava vesiputous, Laughing Falls<\/strong> (Nauravat vesiputoukset) olikin varsin vaikuttava: vaikka korkeutta oli vain 30 metri\u00e4, putouksesta sy\u00f6ksyv\u00e4n veden m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli valtaisa. Vesi teki hypp\u00e4yksen, joka n\u00e4ytti silt\u00e4, kuin se olisi tosiaan nauranut.<\/p>\n

Laughing Fallsin kohdalla polku jakautui kahteen suuntaan. Jatkamalla Yohon laaksoa viel\u00e4 pidemm\u00e4lle olisi n\u00e4hnyt kuuluisan Twin Fallsin<\/strong> (Kaksosputoukset) ja useita muita vesiputouksia. Me p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 yl\u00f6s laaksosta kohti Iceline Trailia<\/strong>. T\u00e4m\u00e4 reitti kulkee puurajan yl\u00e4puolella, ja n\u00e4kymien yli Yohon laakson pit\u00e4isi olla hulppeat.<\/p>\n

\"taka_9\"<\/a>
Laughing Falls<\/figcaption><\/figure>\n
\"taka_10\"<\/a>
Laughing Falls<\/figcaption><\/figure>\n

Huomasimme kulkevamme taas yksin. Ilmeisesti muut vaeltajat olivat jatkaneet laaksoa eteenp\u00e4in. Tulimme kuohuvan kosken ylitt\u00e4v\u00e4lle sillalle, jonka eteen oli kaatunut kuusi. My\u00f6s kaiteet puuttuivat. Reitti\u00e4 ei sittenk\u00e4\u00e4n ollut ehditty kunnostaa t\u00e4n\u00e4 vuonna. No, yli vaan ja eteenp\u00e4in! Tulimme kuvankauniille lammelle, jota ei ollut merkitty karttaan. Lopulta l\u00f6ysimme my\u00f6s isomman lammen, Celeste Laken<\/strong>, jonka sent\u00e4\u00e4n kartassa n\u00e4kyi. Kohta p\u00e4\u00e4sisimme Iceline Trailille!<\/p>\n

\"taka_11\"<\/a>
Siltaan ei ollut viel\u00e4 ehditty lis\u00e4t\u00e4 kaiteita. Er\u00e4s toinen silta puuttui kokonaan, mutta onneksi siit\u00e4 ilmoitettiin reitin alussa, emmek\u00e4 l\u00e4hteneet kyseiselle polulle.<\/figcaption><\/figure>\n
\"taka_14\"<\/a>
Nimet\u00f6n pikkulammikko matkalla kohti Celeste Lakea.<\/figcaption><\/figure>\n
\"taka_15\"<\/a>
Nimet\u00f6n lampi<\/figcaption><\/figure>\n
\"taka_12\"<\/a>
N\u00e4kymi\u00e4 polulta<\/figcaption><\/figure>\n
\"taka_16\"<\/a>
V\u00e4hitellen maastossa n\u00e4kyi enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n lunta.<\/figcaption><\/figure>\n
\"taka_17\"<\/a>
Celeste Lake<\/figcaption><\/figure>\n
\"taka_18\"<\/a>
Celeste Lake<\/figcaption><\/figure>\n

Reitin noustessa korkeammalle alkoi vastaan tulla lumil\u00e4iski\u00e4. Lumessa n\u00e4kyi yhdet jo sulaneet keng\u00e4nj\u00e4ljet, joten taisimme olla pitk\u00e4\u00e4n aikaan ensimm\u00e4iset kulkijat ainakin t\u00e4ll\u00e4 p\u00e4tk\u00e4ll\u00e4. Onneksi housunlahkeissani oli nipsukat, jotka saattoi kiinnitt\u00e4\u00e4 keng\u00e4nnauhoihin niin, ettei lumi p\u00e4\u00e4ssyt kenkiin. Lumi alkoi yll\u00e4tt\u00e4en syventy\u00e4, ja lopulta paljasta maata ei ollut n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 lainkaan. Samassa vastaan p\u00f6l\u00e4hti viiden melko rasittuneen n\u00e4k\u00f6isen amerikkalais- ja brittinuoren joukkio. He olivat aloittaneet vaelluksen toiseen suuntaan kuin me. Heill\u00e4 ei ollut karttaa, ja he kyseliv\u00e4t, ovatko oikealla reitill\u00e4. He varoittivat, ett\u00e4 edess\u00e4 olisi paljon lunta (heppoisesta varustuksesta p\u00e4\u00e4ttelimme, ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4isempikin lumim\u00e4\u00e4r\u00e4 varmaan tuntui heist\u00e4 paljolta…).<\/p>\n

\"taka_20\"<\/a>
Onhan sit\u00e4 ennenkin lumessa tarvottu…<\/figcaption><\/figure>\n

Jatkoimme matkaa vihellellen. Kotvasen kuluttua eteen tuli kyltti: Trail closed<\/em>. Mit\u00e4? Mist\u00e4 \u00e4skeinen porukka sitten oli kulkenut? Keng\u00e4nj\u00e4lki\u00e4k\u00e4\u00e4n ei n\u00e4kynyt… Kartasta ja k\u00e4nnyk\u00e4n navigaattorista selvisi, ett\u00e4 kyltti koski vanhaa polkua, joka ei ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Uuden polun piti jatkua siksakkia yl\u00f6s rinnett\u00e4. Mutta mit\u00e4\u00e4n merkkej\u00e4 polusta ei ollut n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4! Kaivelin varttitunnin ajan nietoksia yritt\u00e4en havaita polkua, mutta tuloksetta. Puihinkaan ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollut merkitty reitti\u00e4… Olimme kadottaneet nuorisoporukan j\u00e4ljet jo ilmeisesti ennen lumialueelle tuloa. He olivat varmaankin tulleet jostain mets\u00e4n keskelt\u00e4 ilman tietoa reitist\u00e4.<\/p>\n

\"taka_21\"<\/a>
”Trail closed. Sentier ferm\u00e9.” Jahas. T\u00e4t\u00e4 kyltti\u00e4 ei ole kovin mukava kohdata 11km k\u00e4velty\u00e4\u00e4n…<\/figcaption><\/figure>\n
\"taka_19\"<\/a>
Tuijotimme omia j\u00e4lki\u00e4mme. Takaisin oli k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4v\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Edess\u00e4p\u00e4in n\u00e4kyi mustia pilvi\u00e4. Sitten alkoi kuulua uhkaavaa jyrin\u00e4\u00e4. Harkitsimme hetken, pit\u00e4isik\u00f6 vain l\u00e4hte\u00e4 r\u00e4mpim\u00e4\u00e4n reisiin asti ulottuvassa hangessa rinnett\u00e4 yl\u00f6s, kunnes saavuttaisimme puuttoman alueen, mutta suuntana oli juuri se, miss\u00e4 ukkonen tuntui pauhaavan. Puuton, korkea alue ja ukkonen ei tuntunut fiksulta yhdistelm\u00e4lt\u00e4, vaikka sit\u00e4 reitti\u00e4 (jos edes l\u00f6yt\u00e4isimme polun) olisi perille en\u00e4\u00e4 seitsem\u00e4n kilometri\u00e4. Ei siis auttanut muu kuin k\u00e4\u00e4nty\u00e4 samoja j\u00e4lki\u00e4 takaisin. Pahus! Olin niin halunnut n\u00e4hd\u00e4 Iceline Trailin maisemat!<\/p>\n

Liev\u00e4n \u00e4rsytyksen vallassa melkein juoksimme polkua pitkin – se oli onneksi alam\u00e4ke\u00e4 koko matkan, joten l\u00e4hinn\u00e4 jalkapohjat olivat koetuksella. Huljuttelin kuumottavia jalkojani Laughing Fallsin j\u00e4isiss\u00e4 kuohuissa. Yhdentoista kilometrin paluumatkasta oli taittunut jo yli puolet, ja tiesin, ett\u00e4 olimme tehneet oikean ratkaisun reitin valinnassa. Juttu alkoi taas luistaa, ja saimme ihailla laiskasti kivell\u00e4 m\u00f6ll\u00f6tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kaksiv\u00e4rist\u00e4 murmelia!<\/p>\n

\"taka_22\"<\/a>
J\u00e4\u00e4kylm\u00e4 vesi viilent\u00e4\u00e4 kuumottavia jalkoja!<\/figcaption><\/figure>\n
\"taka_22a\"<\/a>
Murmelilla ei ollut aikomusta siirty\u00e4 katselupaikaltaan.<\/figcaption><\/figure>\n

Yohon laakso ja jo kaukaa siint\u00e4v\u00e4 Takakkaw Falls n\u00e4yttiv\u00e4t iltavalossa viel\u00e4kin hienommilta. Harmistus oli jo kaikonnut kokonaan, kun p\u00e4\u00e4simme vihdoin 23 km k\u00e4velty\u00e4mme takaisin autolle. Yht\u00e4kki\u00e4 pari amerikkalaisvaeltajaa p\u00f6l\u00e4hti automme luo. ”Hyv\u00e4nen aika, te p\u00e4\u00e4sitte takaisin autolle! Minne oikein katositte?” he ihmetteliv\u00e4t huolestuneen oloisina.\u00a0 Olimme n\u00e4hneet heid\u00e4t pariin otteeseen polulla. K\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 kaikki muut vaeltajat jatkoivat Yoho Valley Trailia pitkin Twin Fallsille ja palasivat samaa reitti\u00e4 takaisin, ja ainoastaan me yritimme tehd\u00e4 lenkin korkeammalle Iceline Trailin kautta. Kun he kuulivat eksymisest\u00e4mme ja ukkosesta, vaikuttivat he ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4n tyytyv\u00e4isilt\u00e4 omaan reittivalintaansa. No, j\u00e4\u00e4p\u00e4h\u00e4n taas jotain katsottavaa ensi kerraksi. Alueella on useita telttapaikkoja ja vuokram\u00f6kkej\u00e4kin – seuraavalla kerralla emme ehk\u00e4 yrit\u00e4 kahmaista koko aluetta p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4… Lienee my\u00f6s parasta retkeill\u00e4 ihan oikeaan sesonkiaikaan hein\u00e4-elokuussa!<\/p>\n

\"taka_26\"<\/a>
Paluu Yohon laaksoon.<\/figcaption><\/figure>\n
\"taka_23\"<\/a>
Takakkaw Falls ja Yohon laakso oli iltavalaistuksessa viel\u00e4kin kauniimpi!<\/figcaption><\/figure>\n
\"taka_24\"<\/a>
Vuorin\u00e4kymi\u00e4 laaksossa.<\/figcaption><\/figure>\n
\"taka_25\"<\/a>
Takakkaw Falls<\/figcaption><\/figure>\n

Alla linkki videop\u00e4tk\u00e4\u00e4n vaellukselta, mik\u00e4li haluaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 tunnelmaan pitemm\u00e4n oppim\u00e4\u00e4r\u00e4n kautta! Aloittelevan action-kameran k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n j\u00e4lki tosin ei ole viel\u00e4 kovin hienostunutta. \ud83d\ude09<\/p>\n