{"id":4782,"date":"2015-08-21T13:16:24","date_gmt":"2015-08-21T10:16:24","guid":{"rendered":"http:\/\/www.matkasto.net\/blog\/?p=4782"},"modified":"2017-08-21T14:09:20","modified_gmt":"2017-08-21T11:09:20","slug":"vuorikiipeilya-ukonilmaa-vaistellen-mount-niblock","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/matkasto.net\/blog\/vuorikiipeilya-ukonilmaa-vaistellen-mount-niblock\/","title":{"rendered":"Vuorikiipeily\u00e4 ukonilmaa v\u00e4istellen: Mount Niblock"},"content":{"rendered":"

Matkan viimeiseksi vaellukseksi Kalliovuorilla varasimme vuorikiipeilyretken arvostetusta Yamnuska Mountain Adventures<\/strong> -seikkailumatkatoimistosta. K\u00e4vin viime vuonna Yamnuskan j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4n kolmen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4\u00e4tikk\u00f6- ja vuorikiipeilyn alkeiskurssin ja kiipesin oppaan kanssa parille alueen vuorelle, Boundary Peakille<\/strong> ja Mount Templelle.<\/a><\/strong>\u00a0 ( <– Kannattaa tsekata viime vuoden postaus – kuvia aurinkoisella ilmalla samalta alueelta!) Etenkin j\u00e4lkimm\u00e4inen oli niin mahtava kokemus, ett\u00e4 upeampaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 vuoristossa en ole koskaan viett\u00e4nyt! T\u00e4m\u00e4nkertaisella reissukaverillani Satulla ei ollut lainkaan kiipeilykokemusta, mutta arvelin, ett\u00e4 h\u00e4nkin nauttisi hiukan tavallisia\u00a0 vaelluksia haastavammasta vuoriseikkailusta.<\/p>\n

\"nib_1\"<\/a>
Ukkosrintamien etenemist\u00e4 katseltiin ennen vuorille l\u00e4ht\u00f6\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Aloittelijatasomme huomioon ottaen Yamnuskasta suositeltiin Mount Niblockia<\/strong>. Se oli vain 2990 metri\u00e4 korkea, joten nousumetrej\u00e4 tulisi noin 1500, mutta vaikeusasteeltaan kiipe\u00e4minen olisi hiukan vaativampaa kuin puoli kilometri\u00e4 korkeammalle Mt. Templelle kiipe\u00e4minen.<\/p>\n

Tapasimme oppaamme Grant Meekinsin<\/strong> Yamnuskan toimistolla aamulla kello 6.30. Satu sai kiipeilyvarusteet ja tsekkasimme s\u00e4\u00e4tutkan: useita ukkosrintamia seilasi ymp\u00e4ri aluetta, eik\u00e4 niiden etenemist\u00e4 voinut ennustaa tarkasti. P\u00e4\u00e4timme kuitenkin l\u00e4hte\u00e4 matkaan. Varasuunnitelmana olisi kalliokiipeily\u00e4 suojaisella paikalla, jos k\u00e4visi niin huono tuuri, ett\u00e4 ukkonen est\u00e4isi koko vuorelle kiipe\u00e4misen. L\u00e4hdimme ajelemaan puolentoista tunnin matkan takaisin kohti Lake Louisea<\/strong>, miss\u00e4 olimme edellisen viikon viett\u00e4neet.<\/p>\n

Grant oli entinen ranskan kielen ja matematiikan opettaja ja oli kasvanut lapsuutensa Yukonin<\/strong> syrj\u00e4isiss\u00e4 metsiss\u00e4. Yliopistoaikoina h\u00e4n oli hurahtanut kiipeilyyn, mutta vasta my\u00f6hemm\u00e4ll\u00e4 i\u00e4ll\u00e4 keksinyt, ett\u00e4 kiipeilyoppaana voisi my\u00f6s el\u00e4tt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4. H\u00e4n oli kiivennyt Kanadan vaativimpia j\u00e4\u00e4- ja mikstareittej\u00e4 (tyyli, jossa samalla reitill\u00e4 kiivet\u00e4\u00e4n jyrkki\u00e4 kallio- ja j\u00e4\u00e4pintoja), ja tehnyt useita vaativia ensinousuja. Grant toimii my\u00f6s Kanadan Alppiklubin<\/em> kouluttajana ja on mm. kouluttanut er\u00e4st\u00e4 maailman tunnetuinta j\u00e4\u00e4kiipeilij\u00e4\u00e4, Will Gaddia<\/strong>.<\/p>\n

Grant oli todella sympaattinen, eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4nyt olevan joskus nuoremmista vuoristo-oppaista huokuvaa p\u00e4temisen tarvetta. H\u00e4n oli toiminut useampia sesonkeja kiipeilyoppaana my\u00f6s Himalajalla<\/strong>, mm. Mount Everestill\u00e4<\/strong>, miss\u00e4 tapasi my\u00f6s nykyisen vaimonsa. T\u00e4m\u00e4n pesunkest\u00e4v\u00e4n vuorikiipeilij\u00e4n ammattitaitoon oli helppo luottaa!<\/p>\n

\"nib_2\"<\/a>
Lake Louisen laaksoa sateisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n
\"nib_3\"<\/a>
Aurinko sent\u00e4\u00e4n yritti pilkottaa pilvien l\u00e4vitse.<\/figcaption><\/figure>\n
\"nib_5\"<\/a>
Lake Agnesin teetupa.<\/figcaption><\/figure>\n

Saavuimme Lake Louisen<\/strong> rantaan ja l\u00e4hdimme kipuamaan suosittua vaelluspolkua kohti Lake Agnesin<\/strong> teetupaa. Sataa tihuutti, mutta ukkosta ei sent\u00e4\u00e4n kuulunut. S\u00f6imme ensimm\u00e4isen satsin ev\u00e4it\u00e4 teetuvalla (miss\u00e4 oli j\u00e4lleen kerran tee-friikin mielt\u00e4 l\u00e4mmitt\u00e4v\u00e4, j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n laaja valikoima gourmet-teelaatuja!).<\/p>\n

\"nib_6\"<\/a>
Kameraa esiin kaivaessani oppaamme, huippukiipeilij\u00e4 Grant Meekins totesi, ett\u00e4 kaikissa itsest\u00e4\u00e4n otetuissa valokuvissa h\u00e4n on juuri mussuttamassa ev\u00e4it\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n
\"nib_7\"<\/a>
Teen yst\u00e4v\u00e4n mielt\u00e4 l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4!<\/figcaption><\/figure>\n

J\u00e4rven taakse k\u00e4velty\u00e4mme polkua ei ollutkaan en\u00e4\u00e4 havaittavissa. Koska kiipeilysesonki ei ollut viel\u00e4 alkanut, kukaan ei ollut t\u00e4n\u00e4 vuonna k\u00e4ynyt vuorella. Talven lumivy\u00f6ryt olivat pyyhkineet edellisvuoden kulkureitit menness\u00e4\u00e4n. Grant ohjasi meit\u00e4 astumaan ainoastaan sammalettomille kiville, niin emme tuhoaisi herkk\u00e4\u00e4 kasvillisuutta. P\u00e4\u00e4simme kolmen vuoren v\u00e4liss\u00e4 sijaitsevaan laaksoon, josta aloittaisimme varsinaisen kiipeilyn. J\u00e4timme sateenvarjot (kyll\u00e4, Grantin mielest\u00e4 sateenvarjo on vuorikiipeilij\u00e4n paras varustus!) sek\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset vaellussauvat suuren kiven viereen s\u00e4il\u00f6\u00f6n. Puimme kiipeilyvaljaat ja kyp\u00e4r\u00e4t. Grant esitteli pikaisesti Satulle, kuinka vaellushakkua k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, jos sattuisi lipe\u00e4m\u00e4\u00e4n vuorenrinteelt\u00e4. Kiinnitimme kiipeilyk\u00f6yden v\u00e4liimme ja aloitimme jyrk\u00e4n kipuamisen rinteen lumikentti\u00e4 pitkin.<\/p>\n

\"nib_4\"<\/a>
Lake Agnes.<\/figcaption><\/figure>\n
\"nib_8\"<\/a>
Grant luottaa vuorillakin sateenvarjoon.<\/figcaption><\/figure>\n
\"nib_9\"<\/a>
Kohti lumikentti\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n
\"nib_10\"<\/a>
Pikakurssi kiipeilyhakun k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/figcaption><\/figure>\n

Edelleenk\u00e4\u00e4n ei kuulunut ukkosta. Sadekin oli tauonnut ja pilvi\u00e4 vaelteli ylitsemme ja alapuolellamme. V\u00e4lill\u00e4 maisemat avautuivat henke\u00e4salpaavina, ja sitten olimme taas keskell\u00e4 sumua. Lumessa kiipe\u00e4minen oli helppoa ja melko nopeaa.<\/p>\n

Sitten tulimme valuvalle sorarinteelle, jota oli huomattavasti hankalampi kulkea. Sorarinteen j\u00e4lkeen oli vuorossa reitin haastavampi osio: joka puolella oli vain jyrkki\u00e4 kalliosein\u00e4mi\u00e4, joista piti valita v\u00e4hiten vaikea. Grant ohjasi meid\u00e4t jyrk\u00e4nteelle, josta valui alas vett\u00e4. Ett\u00e4 ihanko tuosta vesiputouksen l\u00e4pi olisi helpointa kiivet\u00e4?\u00a0M\u00e4rk\u00e4 kallio oli todella liukas!<\/p>\n

Grant kiipesi ensin ja varmisti k\u00f6yden avulla meit\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in. Tuntui ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 luottaa ulkonemiin, jotka olivat aivan limaisia, eik\u00e4 niist\u00e4 saanut otetta. Sadehanskat olivat yht\u00e4 m\u00e4r\u00e4t sis\u00e4lt\u00e4 kuin ulkoa. Ihme ja kumma, softshell-housuni pitiv\u00e4t kuitenkin s\u00e4\u00e4ret kuivina. P\u00e4\u00e4simme lopulta pungertamaan itsemme yl\u00f6s tuosta kohdasta. Edess\u00e4 oli viel\u00e4 toinen samanlainen. Ylemp\u00e4n\u00e4, l\u00e4hell\u00e4 kahden vuoren v\u00e4list\u00e4 satulaa etenimme viel\u00e4 pitkin kapeaa kielekett\u00e4, josta ei todellakaan tehnyt mieli horjahtaa!<\/p>\n

\"nib_11\"<\/a>
Vermeet p\u00e4\u00e4lle ja vuorelle!<\/figcaption><\/figure>\n
\"nib_12\"<\/a>
Lake Agnes pienenee koko ajan…<\/figcaption><\/figure>\n
\"nib_13\"<\/a>
V\u00e4lill\u00e4 n\u00e4ytti jopa melko aurinkoiselta.<\/figcaption><\/figure>\n

Viitisen tuntia kiipeilyn aloituksen j\u00e4lkeen saavuimme harjanteelle, joka yhdisti Whyte<\/strong>– ja Niblock-vuoret. Pilvimassat peittiv\u00e4t harmillisesti n\u00e4kym\u00e4t satulan toiselle puolelle, miss\u00e4 olisi lumihuippuja ollut silm\u00e4n kantamattomiin. Jos s\u00e4\u00e4 olisi ollut parempi, olisimme voineet kiivet\u00e4 viel\u00e4 hiukan haastavammalle Whyte-vuorelle. Olimme noin sadan korkeusmetrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Niblockin huipusta. Loppumatka olisi kalliokiipeilypainotteisempaa: louhikko jatkui huipulle asti.<\/p>\n

\"nib_14\"<\/a>
Pilvet ujuttautuivat kuitenkin v\u00e4liin.<\/figcaption><\/figure>\n
\"nib_15\"<\/a>
Tummansinisen Lake Agnesin takana hohtaa maidonturkoosi Lake Louise, mist\u00e4 aloitimme k\u00e4velyn. Taustalla n\u00e4kyy my\u00f6s Icefields Parkway -tie.<\/figcaption><\/figure>\n
\"nib_16\"<\/a>
Mount Niblockin 2990 m korkea huippu. Tuon verran j\u00e4i kiipe\u00e4m\u00e4tt\u00e4!<\/figcaption><\/figure>\n
\"nib_17\"<\/a>
T\u00e4ss\u00e4 olisi ollut upeat n\u00e4kym\u00e4t pitk\u00e4lle vuoristoon, ellei lumisadepilvi olisi tullut v\u00e4liin…<\/figcaption><\/figure>\n

Samassa havahduin outoon \u00e4\u00e4neen. Ihan kuin korvan vieress\u00e4ni olisi siritt\u00e4nyt joku… Arvelin, ett\u00e4 \u00e4\u00e4ni l\u00e4hti juomapussin letkusta paineen vaihtelun ansiosta. Mutta ei – sirin\u00e4 jatkui, vaikka puhalsin putken tyhj\u00e4ksi. Vaellussauva t\u00f6r\u00f6tti kiinni repun sivussa metallip\u00e4\u00e4 korvani vieress\u00e4. Olisikohan t\u00e4m\u00e4 nyt se \u00e4\u00e4ni, josta Grant oli alkumatkasta varoittanut: kun ukkonen l\u00e4hestyy, alkaa staattista s\u00e4hk\u00f6\u00e4 ker\u00e4\u00e4nty\u00e4 varsinkin metalliesineisiin. Hakuista ja vaellussauvoista saattaa silloin kuulua sirin\u00e4\u00e4.<\/p>\n

”Tuota, Grant, onko t\u00e4m\u00e4 nyt SE \u00e4\u00e4ni?” Grant nosti nopeasti hakkunsa korvan viereen ja vakavoitui: ”Kyll\u00e4, t\u00e4m\u00e4 on juuri SE \u00e4\u00e4ni! Nyt otetaan kiireen vilkkaa valokuvat ja l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n alasp\u00e4in!” Hakkumme ja vaellussauvamme toimivat siis ukkosenjohdattimena! Alkoi sataa r\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja rakeita, mik\u00e4 my\u00f6s enteili l\u00e4hestyv\u00e4\u00e4 ukonilmaa.<\/p>\n

\"nib_18\"<\/a>
”Huippukuva”, eli korkein kohta, mihin p\u00e4\u00e4simme siritt\u00e4vien hakkujen kanssa. Takana Mount Whyte. Kuva: Grant Meekins<\/figcaption><\/figure>\n

Vaikka ukkosta ei kuulunut eik\u00e4 salamointia n\u00e4kynyt, t\u00e4m\u00e4 ilmi\u00f6 oli ihan tarpeeksi pelottava saadakseen meid\u00e4t pist\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00f6pp\u00f6st\u00e4 toisen eteen! Grant totesi, ett\u00e4 mink\u00e4\u00e4n vuoren huiputus ei ole t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin se, ett\u00e4 h\u00e4n palaa joka ilta t\u00f6ist\u00e4 kotiin pienen poikansa luo. Eik\u00e4 sielt\u00e4 huipulta olisi t\u00e4ll\u00e4 s\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kynyt yht\u00e4\u00e4n sen kauemmas, kun sumu peitti koko alueen. L\u00e4hdimme paluumatkalle.<\/p>\n

Mutta miten ne limaiset kalliojyrk\u00e4nteet kiivet\u00e4\u00e4n alasp\u00e4in? Aloin huolestua; alasp\u00e4in kiipe\u00e4minen on yleens\u00e4 paljon haastavampaa kuin yl\u00f6sp\u00e4in… Paikalle saavuttuamme minun oli laskeuduttava ensin, ja Grant sek\u00e4 Satu piteliv\u00e4t k\u00f6ydest\u00e4ni jyrk\u00e4nteen yl\u00e4puolella. K\u00f6ysist\u00f6n\u00e4 kiipe\u00e4misen er\u00e4s haaste on, ett\u00e4 k\u00f6ysi on useammassa henkil\u00f6ss\u00e4 kiinni kiinte\u00e4sti, joten v\u00e4limatkaa ei voi kovin joustavasti s\u00e4\u00e4dell\u00e4. Per\u00e4ss\u00e4 tulevan on siis edett\u00e4v\u00e4 samaa vauhtia kuin edell\u00e4 menev\u00e4n, ettei k\u00f6ysi j\u00e4isi l\u00f6ys\u00e4lle tai kiristyisi liikaa. Varsinkin t\u00e4m\u00e4n alasp\u00e4in kiipeilt\u00e4v\u00e4n kohdan kanssa oli v\u00e4lill\u00e4 pakko ottaa isoja harppauksia, ja k\u00f6ysi saattoi nyk\u00e4ist\u00e4 seuraavana tulevaa juuri ik\u00e4v\u00e4ss\u00e4 kohdassa.<\/p>\n

En p\u00e4\u00e4ssyt alas ensimm\u00e4isest\u00e4 kohdasta, jonka Grant osoitti. Viereinen kuilu n\u00e4ytti helpommalta, ja vaikka se olikin pitempi ja jyrkempi, k\u00e4det ja jalat sai sent\u00e4\u00e4n kuilun molemmille puolille. Kun vihdoin aikani temppuiltua sain itseni turvallisesti ulos kuilusta, rys\u00e4ytti Satu per\u00e4ss\u00e4 muutamassa sekunnissa! T\u00e4llaisissa tilanteissa ylivarovaisen ja r\u00e4m\u00e4p\u00e4\u00e4n luonne-erot tosiaankin korostuvat!<\/p>\n

\"nib_19\"<\/a>
Alasp\u00e4in kiipe\u00e4misess\u00e4 oli omat haasteensa, eik\u00e4 v\u00e4h\u00e4isimp\u00e4n\u00e4 limaiset kivet… Kuva: Grant Meekins<\/figcaption><\/figure>\n

Loppuosan rinteest\u00e4 liu’uimme nuoskalumessa keng\u00e4npohjillamme. Se olikin koko reitin nopein osuus! Kun saavuimme takaisin kivelle, jossa osa tavaroista odotti, hihkuimme innosta. Satu oli kiivenyt ensimm\u00e4isen vuorensa, ja v\u00e4istimme ukonilman! Huipun saavuttamatta j\u00e4\u00e4minen ei k\u00e4ynyt edes mieless\u00e4. Grant oli t\u00e4ysill\u00e4 hengess\u00e4 mukana – h\u00e4n todellakin osasi nauttia asiakkaidensa saavutuksista.<\/p>\n

Loppumatka oli leppoisaa k\u00e4vely\u00e4 alam\u00e4keen runsaiden turistilaumojen keskell\u00e4. Hakut, k\u00f6ydet ja kyp\u00e4r\u00e4t saivat muutaman teetuvalle suuntaavan mummelin p\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n. Usein paluumatkat vuorilta saattavat tuntua puuduttavilta, kun v\u00e4symys painaa jaloissa ja keskittymisest\u00e4 ei ole j\u00e4ljell\u00e4 h\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n, mutta Grantin j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 tarinoita kuunnellessa tuntui, kuin Lake Louise olisi p\u00f6l\u00e4ht\u00e4nyt eteemme hetkess\u00e4. Suunnittelimme jo, mitk\u00e4 vuoret olisi kiva kiivet\u00e4 seuraavaksi. Grant lupautui mieluusti oppaaksemme jatkossakin, ja h\u00e4nen palvelujaan todellakin haluan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4!<\/p>\n

\"nib_20\"<\/a>
Jee, selvisimme kiipeilyosuudesta! Taustalla horisontissa vuorten v\u00e4linen satula, johon asti p\u00e4\u00e4simme.<\/figcaption><\/figure>\n

Ajellessa takaisin kohti Banffia tuli vastaan j\u00e4lleen kerran jono moottoritien viereen pys\u00e4htyneit\u00e4 autoja. Mik\u00e4h\u00e4n villiel\u00e4in t\u00e4ll\u00e4 kertaa, ajattelin, ja hidastimme hiukan vauhtia. Moottoritien verkkoaitaan nojaili suuri harmaakarhu! Osa ihmisist\u00e4 oli tullut ulos autoistaan r\u00e4psim\u00e4\u00e4n kuvia karhu-parasta. Yksi otti kuvia parin metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 karhun naamasta. ”Hulluja…” pudisteli Grant p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Jos karhua yht\u00e4\u00e4n huvittaisi, se tulisi heppoisesta aidasta l\u00e4pi helposti. Sit\u00e4paitsi autoa ei saisi pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4, saati tulla sielt\u00e4 ulos villiel\u00e4imi\u00e4 kohdatessa. Harva matkailija n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 el\u00e4imen parhaaksi laadituista ohjeista v\u00e4litt\u00e4v\u00e4n… T\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin ensimm\u00e4inen harmaakarhubongaukseni! T\u00e4ll\u00e4 reissulla olimme n\u00e4hneet aiemmin ainoastaan kolme mustakarhua (kaikki autosta k\u00e4sin).<\/p>\n

Canmoressa<\/strong> hyv\u00e4stelimme haikeana ihanan ja super-ammattitaitoisen oppaamme. H\u00e4nen ansiostaan emme joutuneet panikoimaan limaisten kalliosein\u00e4mien, ukkospilvien ja reitin l\u00f6yt\u00e4misen kanssa. Vaikka olen kiipeilyharrastukseni (joka keskittyy nyky\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 sis\u00e4tiloihin) puitteissa opiskellut vuorikiipeilyynkin liittyvi\u00e4 asioita, en silti l\u00e4htisi hapuilemaan edes n\u00e4ille ”pienille” kolmetonnisille ilman p\u00e4tev\u00e4\u00e4 opasta. Toivottavasti p\u00e4\u00e4sen vuorille Grantin opastamana viel\u00e4 joskus uudestaan!<\/p>\n

Kiinnostuneimmille alla viel\u00e4 nelj\u00e4n minuutin videop\u00e4tk\u00e4 retkest\u00e4. (Sattuneesta syyst\u00e4 vaativammista kohdista ei ole kuvamateriaalia…)<\/p>\n