{"id":5050,"date":"2016-01-14T12:36:58","date_gmt":"2016-01-14T09:36:58","guid":{"rendered":"http:\/\/www.matkasto.net\/blog\/?p=5050"},"modified":"2016-01-14T12:36:58","modified_gmt":"2016-01-14T09:36:58","slug":"karhunkierros-paivat-2-ja-3-runsulammelta-juumaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/matkasto.net\/blog\/karhunkierros-paivat-2-ja-3-runsulammelta-juumaan\/","title":{"rendered":"Karhunkierros – P\u00e4iv\u00e4t 2 ja 3: Runsulammelta Juumaan"},"content":{"rendered":"

Edellisess\u00e4 postauksessa<\/a> alkanut vaellus Oulangan Kansallispuistossa jatkuu!<\/strong><\/p>\n

\"2_1\"<\/a>
Aamun pilvinen n\u00e4kym\u00e4 Runsulammen telttapaikalta.<\/figcaption><\/figure>\n
\"2_2\"<\/a>
Aamiaisen laittoa Runsulammen telttapaikalla.<\/figcaption><\/figure>\n

Ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 ja unettomasta y\u00f6st\u00e4 huolimatta onnistuimme makoilemaan ohi aikaisen aamun ja p\u00e4\u00e4simme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n leirist\u00e4 vasta kymmenen j\u00e4lkeen. Se siit\u00e4 pitk\u00e4st\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4!<\/p>\n

Samassa leiripaikassa riippumatossaan hytissyt turkulaisretkeilij\u00e4 oli annostellut retkiruokansa tarkasti ja menett\u00e4nyt aamiaisensa y\u00f6ll\u00e4 hiirille. Reippaista ruokavarastoistamme oli v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti iloa, kun saimme lahjoittaa osan puuroista herralle!<\/p>\n

S\u00e4\u00e4 oli onneksi edelleen aurinkoinen. K\u00e4vimme Oulangan luontokeskuksessa<\/strong> l\u00e4mmittelem\u00e4ss\u00e4 ja munkkikahvilla. Onneksi emme olleet laskeneet t\u00e4ysin luontokeskuksen l\u00e4hell\u00e4 olevalla leirint\u00e4alueella majoittautumisen varaan: se kun oli suljettu jo syyskuun lopussa.<\/p>\n

\"2_4\"<\/a><\/p>\n

\"2_5\"<\/a>
Kiutak\u00f6ng\u00e4s<\/figcaption><\/figure>\n

\"2_6\"<\/a>
\nLuontokeskuksen takana oli n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 Kiutak\u00f6nk\u00e4\u00e4n koski<\/strong>, ja p\u00e4iv\u00e4retkeilij\u00f6it\u00e4 oli liikkeell\u00e4 paljon. Muutaman kilometrin j\u00e4lkeen ihmiset kuitenkin kaikkosivat ja kuljimme taas kahdestaan.<\/p>\n

Taukoa pit\u00e4ess\u00e4mme alkoi jostain kaukaa kuulua kellojen kilin\u00e4\u00e4. Joen vastarannalla lymysi useita poroja. Kilin\u00e4 alkoi kuitenkin kuulua ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4n l\u00e4helt\u00e4, ja yht\u00e4kki\u00e4 meit\u00e4 vastaan polulla rymysikin toinen lauma h\u00e4mm\u00e4styneen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 el\u00e4imi\u00e4. Niist\u00e4 suurimmalla oli k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kokoiset sarvet. Serkku eh\u00e4tti h\u00e4tist\u00e4\u00e4 sen polulta juuri ennen kun sain siit\u00e4 kuvan, mutta ehk\u00e4 parempi niin! Puiden lomasta porot jatkoivat h\u00f6lmistynytt\u00e4 tuijotustaan riviss\u00e4 seisten.<\/p>\n

\"2_7\"<\/a>
Oulankajoki kiemurtelee harjun vieress\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

\"2_8\"<\/a>
\nIltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 saavuimme Ansak\u00e4mp\u00e4lle<\/strong>. Olimme ajatelleet jatkaa viel\u00e4 8 kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n Jussink\u00e4mp\u00e4lle<\/strong>, mutta s\u00e4rkev\u00e4t olkap\u00e4\u00e4t pistiv\u00e4t tuumimaan, ett\u00e4 ihanan tilavaan ja uudehkoon Ansak\u00e4mpp\u00e4\u00e4n olisikin hyv\u00e4 majoittua.<\/p>\n

Matkaa olimme sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kulkeneet 14 kilometri\u00e4. J\u00e4ljelle j\u00e4isi siis reilusti yli 20 kilometri\u00e4. Mit\u00e4s jos k\u00e4ytett\u00e4isiinkin reissuun 4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kolmen sijasta…? Meill\u00e4 kummallakin oli koko viikko lomaa, joten pieni matkan pidennys tuskin haittaisi. Ruokaakin oli j\u00e4ljell\u00e4 vaikka viikoksi! J\u00e4timme asian harkintaan ja levitt\u00e4ydyimme k\u00e4mp\u00e4n laverille.<\/p>\n

Autiotupaan saapui lopulta nelj\u00e4 muutakin ihmist\u00e4. Heid\u00e4n kanssaan oli mukava rupatella reittisuunnitelmista ja muusta retkeilyyn liittyv\u00e4st\u00e4. K\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 me olimme ainoat, jotka olivat rahdanneet telttaa mukana… Kun soitin Oulangan luontokeskukseen kuukautta aiemmin ja kyselin syysloma-ajan mahdollisesta v\u00e4enpaljoudesta, minulle kerrottiin, ett\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti olisi kovin ruuhkaista ja ruska parhaimmillaan, ja ett\u00e4 teltta pit\u00e4isi ehdottomasti olla. Eip\u00e4 ollut ruskaa, ei ruuhkaa eik\u00e4 kukaan muu ollut varautunut ulkona nukkumiseen. No, olimme sent\u00e4\u00e4n tarvinneet telttaa ensimm\u00e4isen\u00e4 y\u00f6n\u00e4, kun Runsulammen leiripaikalla ei ollut autiotupaa.<\/p>\n

Meist\u00e4 voiton tavaram\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 vei espanjalainen valokuvaaja, pitk\u00e4 mies, jonka rinkka kohosi torniksi yli h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4. Lis\u00e4ksi h\u00e4n kantoi toista, pienemp\u00e4\u00e4 kamerareppua etupuolellaan. H\u00e4nen p\u00e4iv\u00e4matkansa eiv\u00e4t olleet senk\u00e4\u00e4n vertaa kunnianhimoisia kuin meid\u00e4n: h\u00e4n k\u00e4veli rauhassa muutaman kilometrin autiotuvalta seuraavalle ja majoittui jo alkuiltap\u00e4iv\u00e4st\u00e4. Lounastettuaan h\u00e4n j\u00e4tti muut kamppeensa m\u00f6kkiin ja l\u00e4hti viel\u00e4 valoisaan aikaan valokuvailemaan mets\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"2_11\"<\/a>
\nOnneksi emme olleet ainoita suursy\u00f6m\u00e4reit\u00e4 tuvassa: er\u00e4s yksin vaeltava mies oli raahannut jo viisi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kuuden tuoreen munan kennoa sek\u00e4 paria pekonipakettia mukanaan. Nyt oli kuulemma oikea aika tuhota ruuat, ja me mieluusti autoimme teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4! Aamuh\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4, otsalamppujen valossa ja tulen r\u00e4tistess\u00e4 kamiinassa popsimme ev\u00e4it\u00e4 ja tarinoimme niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4. L\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 tuvassa nukuttu y\u00f6 oli selv\u00e4sti parantanut fiiliksi\u00e4!<\/p>\n

\"2_10\"<\/a>
Tunnelmallinen kynttil\u00e4aamiainen l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 k\u00e4mp\u00e4ss\u00e4 hyvin nukutun y\u00f6n j\u00e4lkeen.<\/figcaption><\/figure>\n

Nyt sitten piti p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, k\u00e4velemmek\u00f6 kerralla Juumaan asti, rapiat 20 kilometri\u00e4, vai j\u00e4\u00e4mmek\u00f6 mets\u00e4\u00e4n viel\u00e4 kolmanneksi y\u00f6ksi. Karttaa katsellessa selvisi, ett\u00e4 ainoa autiotupa ennen Juumaa olisi vain kahdeksan kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4, joten olisi haaskausta olla k\u00e4velem\u00e4tt\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4. P\u00e4\u00e4timme yritt\u00e4\u00e4 kunnon rypistyst\u00e4 ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 Juumaan ennen pime\u00e4\u00e4, sill\u00e4 toinen y\u00f6 teltassa ei sill\u00e4 hetkell\u00e4 todellakaan houkutellut!<\/p>\n

\"2_12\"<\/a>
Lounastauko Jussink\u00e4mp\u00e4ll\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Saavuimme seuraavalle autiotuvalle, Jussink\u00e4mp\u00e4lle, jo puolilta p\u00e4ivin. Meid\u00e4n j\u00e4ttim\u00e4isist\u00e4 ruokavarastoistamme oli j\u00e4lleen iloa, kun valmistimme lounaaksi pussin tekstin mukaan kahden hengen kuiva-aterian: aivan varmasti v\u00e4hint\u00e4\u00e4n nelihenkiselle perheelle tarkoitetusta risotosta j\u00e4i reippaasti yli, ja parahiksi saapunut espanjalainenkin sai osansa. H\u00e4n oli onnettomasti hukannut juuri ruokailuv\u00e4lineens\u00e4, joten lahjoitin viel\u00e4 kaupan p\u00e4\u00e4lle sporkini.<\/p>\n

\"2_14\"<\/a>
Noin kolmasosa kahden hengen ateriasta, joka olisi riitt\u00e4nyt kyll\u00e4 mainiosti nelj\u00e4lle…<\/figcaption><\/figure>\n
\"2_13\"<\/a>
Aika tuhota j\u00e4lkiruokalik\u00f6\u00f6rit!<\/figcaption><\/figure>\n

Reitti siirtyi aivan joen rantaan. En tied\u00e4, oliko vesi tavallista korkeammalla, mutta kolmenkymmenen sentin levyinen polku kirjaimellisesti rajoittui voimakkaana virtaavaan jokeen, joten sai olla tarkkana, ettei painavan kuormansa kanssa keikahtanut veteen. V\u00e4lill\u00e4 polku oli ilmeisesti j\u00e4\u00e4nyt kokonaan veden alle, joten piti suorittaa useita puunrankojen yli kapuamisia ja agility-henkisi\u00e4 reittiratkaisuja. Eteneminen oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hidasta ja pime\u00e4 alkoi uhkaavasti laskeutua, vaikka matkaa oli viel\u00e4 reippaasti j\u00e4ljell\u00e4.<\/p>\n

\"2_15\"<\/a> \"2_16\"<\/a>
\nS\u00e4kkipime\u00e4 saapui juuri, kun p\u00e4\u00e4simme Pienen Karhunkierroksen<\/strong> huolellisesti hoidetuille, leveille poluille. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa reitti\u00e4 olisi ilmeisesti ollut koko matkan hienoimmat maisemat \u2013 mutta eip\u00e4 niist\u00e4 otsalampun valossa erottanut yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n! Portaita riitti (er\u00e4\u00e4n retkeilij\u00e4n mukaan yhdess\u00e4 kohdassa oli kahdeksankerroksisen kerrostalon verran nousua), mutta enimmill\u00e4\u00e4n 15 minuuttia kest\u00e4v\u00e4t kipuamiset olivat silti kevytt\u00e4 kauraa, kun vertailukohtana piti vaikkapa vain Himalajan helpoimmilla reiteill\u00e4 syntyvi\u00e4 nousuja.<\/p>\n

\"2_17\"<\/a>
Kitkajoki<\/figcaption><\/figure>\n
\"2_18\"<\/a>
Pienen Karhunkierroksen portaita.<\/figcaption><\/figure>\n

Pari hurjan kuuloista koskea odotti viel\u00e4 aivan reitin lopussa. Olisi ollut mukava n\u00e4hd\u00e4 niist\u00e4 edes vilaus, mutta v\u00e4symys ja jalkapohjien jomotus aiheuttivat sen, ettei juuri tajunnut edes j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4 niiden ylityksi\u00e4. Viimeisell\u00e4 riippusillalla pient\u00e4 syd\u00e4mentykytyst\u00e4 tosin aiheutti \u00e4kkipys\u00e4hdys keskelle siltaa: olin ripustanut leiri-Crocsini rinkan sivuun (jostain syyst\u00e4 tavaram\u00e4\u00e4r\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 mahtunut kokonaan rinkan sis\u00e4puolelle), ja ne tarttuivat kapean sillan verkkokaiteeseen! Serkku oli porhaltanut edell\u00e4 jo kauas, eik\u00e4 kosken pauhun keskelt\u00e4 muutenkaan olisi kuullut, jos olisi huutanut.<\/p>\n

Onneksi sain Crocsit irrotettua kaiteesta ja matka jatkui pimeydess\u00e4 loputtomalta tuntuvan ajan. Noin kahdeksan aikaan illalla raahustus palkittiin ja p\u00e4iv\u00e4n saldoksi muodostui 24 km (matkalla sattui pikkuinen harharetki). Se oli siis l\u00e4hes tuplasti aiempien p\u00e4ivien matka, joten ei ihme, ett\u00e4 olo oli varsin r\u00e4hj\u00e4\u00e4ntynyt. Mutta me teimme sen! Kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 omavaraisesti mets\u00e4ss\u00e4! Hiukan yli 50 kilometri\u00e4 k\u00e4vely\u00e4!<\/p>\n

Takaisin m\u00f6kille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme tuntuivat sauna ja l\u00e4mmin tupa taivaallisilta. Ensimm\u00e4inen pidempi (ja omia l\u00e4hiseutuja kaukaisempi) Suomi-vaellus j\u00e4i mieleen opettavaisena kokemuksena. Heti kotiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni tilasin uuden, kevyen rinkan \u2013 tyhj\u00e4n\u00e4 vaivaiset 1,2kg painava Bergansin Rondane Lady 65L<\/em> istuu jopa minun lyhyelle sel\u00e4lleni, ja ensikokemuksien j\u00e4lkeen voisin sanoa, ett\u00e4 painavankin kuorman kantaminen onnistuu sill\u00e4 reilusti miellytt\u00e4v\u00e4mmin!<\/p>\n

Kaikki kunnia omalle Suomi-neidollemme, mutta huomasin kaipaavani hienoja n\u00e4k\u00f6aloja hiukan tihe\u00e4mm\u00e4ll\u00e4 frekvenssill\u00e4, kuin niit\u00e4 Karhunkierroksella tuli vastaan. Kenties minulle oli ennakkok\u00e4sityksen\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt mielikuva, ett\u00e4 rotkoja, koskia ja muita n\u00e4k\u00f6aloja piisaa tuon tuostakin. Patikointi on oikein mukava liikuntamuoto, mutta taitaa olla niin, ett\u00e4 vuorimaisemat ovat niit\u00e4, joiden vuoksi olen valmis jatkossakin hiukan k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n!<\/p>\n

Suosittelen silti Karhunkierrokseen tutustumista: se on mukava ja ei erityisen haastava ensivaellus, mik\u00e4li luonnossa liikkuminen kiinnostaa. Kesken reitti\u00e4kin on mahdollista p\u00e4\u00e4st\u00e4 pois (esim. luontokeskukselle voi tilata taksin, mik\u00e4li haluaa keskeytt\u00e4\u00e4), ja muita retkeilij\u00f6it\u00e4 on taatusti liikkeell\u00e4. Siit\u00e4 huolimatta saa tuntea olevansa suuren luonnon keskell\u00e4!<\/p>\n