{"id":7160,"date":"2019-07-24T17:03:01","date_gmt":"2019-07-24T14:03:01","guid":{"rendered":"http:\/\/matkasto.net\/blog\/?p=7160"},"modified":"2019-07-24T17:05:29","modified_gmt":"2019-07-24T14:05:29","slug":"ensikertalainen-kasivarren-eramaassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/matkasto.net\/blog\/ensikertalainen-kasivarren-eramaassa\/","title":{"rendered":"Ensikertalainen K\u00e4sivarren er\u00e4maassa"},"content":{"rendered":"\n

Er\u00e4\u00e4n\u00e4 kev\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 2018 yst\u00e4v\u00e4ni vihjaisi ilmoittautuneensa opastetulle ryhm\u00e4matkalle Halti-tunturille. Kun p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t vaikuttivat sopivan kerrankin omiin menoihini, viiden minuutin harkinnan tuloksena n\u00e4pyttelin ilmoittautumiskaavakkeen k\u00e4nnyk\u00e4ll\u00e4 – ensimm\u00e4inen Lapin-vaellukseni odotti muutaman kuukauden p\u00e4\u00e4ss\u00e4! <\/h4>\n\n\n\n

Tosin vasta my\u00f6hemmin luin tarkemman kuvauksen jossa selvisi reitin ja p\u00e4ivien pituus. Olin kuvitellut hiukan lyhyemp\u00e4\u00e4 retke\u00e4, mutta menk\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n

Olen onnistuneesti v\u00e4ltellyt Lapissa vaeltamista kaikki n\u00e4m\u00e4 vuodet – osin aikaansaamattomuuttani ja osin siksi, ett\u00e4 varsinkin ilman Lappi-scenen tuntemusta j\u00e4rjestelyt ovat vaikuttaneet haastavilta. Nyt, kun kyseess\u00e4 olisi opastettu retki, ei tarvitsisi mietti\u00e4 turvallisuusseikkoja ihan niin perinpohjaisesti, ja ryhm\u00e4st\u00e4kin saisi juttuseuraa.<\/p>\n\n\n\n

P\u00c4IV\u00c4 1: KILPISJ\u00c4RVI – SAARIJ\u00c4RVI (12,5km)<\/h4>\n\n\n\n

Suomea olivat juuri hein\u00e4kuussa koetelleet historiallisen korkeat l\u00e4mp\u00f6tilat jo melkein kahden viikon ajan. Luojan kiitos pahin helleaalto v\u00e4istyi vaelluksen ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 hein\u00e4kuun lopulla: mittari n\u00e4ytti en\u00e4\u00e4 +21c. Sekin toki tuntui tukahduttavalta, kun sel\u00e4ss\u00e4 painoi j\u00e4ttikokoinen upouusi rinkka, jota en ollut muistanut kertaakaan koettaa selk\u00e4\u00e4n sitten ostotapahtuman.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Reippaana kohti er\u00e4maata!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Poroaita ylitettiin n\u00e4pp\u00e4ri\u00e4 portaita pitkin.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ryhm\u00e4ss\u00e4mme oli 13 toisilleen kutakuinkin vierasta henkil\u00f6\u00e4. Ensimm\u00e4isten kilometrien aikana ryhm\u00e4dynamiikka alkoi muotoutua: viisi urheilullisinta henkil\u00f6\u00e4 hengitti oppaan niskaan ja kulki etunen\u00e4ss\u00e4. V\u00e4limatka seuraavina tuleviin alkoi kasvaa suuremmaksi, ja loppup\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ensimm\u00e4isten ja viimeisten vaellusvauhtien v\u00e4lill\u00e4 oli eroa jo tunti. Retki oli aloitettu ennen puoltap\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja parin pidemm\u00e4n pys\u00e4hdyksen taktiikalla olimme ensimm\u00e4isess\u00e4 leiripaikassa Saarij\u00e4rvell\u00e4 iltasella.

Olen aiemmin vaellellut vain mets\u00e4-Suomessa, joten puuttomat aukeat olivat ilo silm\u00e4lle, kun reitti n\u00e4kyi kauas eteenp\u00e4in. Jo ensimm\u00e4isten tuntien aikana sai tuntea olevansa oikeasti suuressa er\u00e4maassa! <\/p>\n\n\n\n

\"\"
T\u00e4m\u00e4 on varmaankin nyt sit\u00e4 kuuluisaa kivirakkaa!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Pitkospuut helpottavat kulkua kostealla alueella.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Ei ole puita maisemaa pahentamassa.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Reitti Haltille seurailee Kalottireitti\u00e4<\/a><\/strong>. Se on merkitty keltap\u00e4isin kakkos-kakkosin, ja polku selke\u00e4sti tallautunut, joten eksymisen vaaraa ei ollut, vaikka me keskijoukkio j\u00e4imme sek\u00e4 ensimm\u00e4isen ett\u00e4 viimeisen oppaan v\u00e4limaastoon.

Saarij\u00e4rvell\u00e4 oli autiotupa, mutta koska maasto sen ymp\u00e4rill\u00e4 oli kivikkoista, parempi leiriytymisalue l\u00f6ytyi muutaman sadan metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4. Pystytimme teltat harvakseltaan s\u00e4ilytt\u00e4en suomalaisen oman tilan tunteen ja kokkailimme kukin illallisemme itseksemme.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Majoittumista Saarij\u00e4rven autiotuvan ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Laiskana ihmisen\u00e4 minusta oli erityisen ahdistavaa pohtia kuuden p\u00e4iv\u00e4n ruuat etuk\u00e4teen. Kun yleens\u00e4 on mahdollisuus hakea kaupasta mit\u00e4 vain milloin vain mielitekojen mukaan, oli haastavaa keksi\u00e4 mieluisaa sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4, joka olisi kuivassa muodossa eik\u00e4 painaisi liikaa. Hylk\u00e4sin kalliit retkiruuat jo heti k\u00e4ttelyss\u00e4, ne kun vaan eiv\u00e4t sovi makunystyr\u00f6illeni. P\u00e4\u00e4dyin hamstraamaan Aasia-marketista extra-tulisia pussinuudeleita ja kuivattua korealaista herkkua bibimbap<\/em>ia, lis\u00e4ksi pikariisi\u00e4, merilev\u00e4\u00e4 ja japanilaista furikake<\/em>-riisimaustetta sek\u00e4 valmiita misokeittopusseja. N\u00e4m\u00e4 olisivat ainakin hyv\u00e4n makuisia! <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuivattu kimchin makuinen bibimbap<\/em> oli ehdottomasti parasta, mit\u00e4 mukaan tuli otettua! Kun ruoka on hyv\u00e4\u00e4, sit\u00e4 pystyy sy\u00f6m\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n. Taktiikkani oli tehd\u00e4 useampia pikkuannoksia n\u00e4l\u00e4n suuruuden mukaan. J\u00e4ttikokoiset ja mauttomat retkiruoka-annokset j\u00e4\u00e4v\u00e4t aina puoliksi sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4, siksi en viitsinyt raahata niit\u00e4 mukana edes h\u00e4t\u00e4varaksi. <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Aamiaiseksi varasin ankeasti kaurapuuroa ja lounaaksi muutaman j\u00e4lkiuunileiv\u00e4npalan, meetvurstia, Aamupala-juustoa ja pieni\u00e4 tortilloja sek\u00e4 maustettua tonnikalaa pusseissa. Muutamia ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 pussikeittoja, perunamuusijauhetta sun muuta heittelin varmuudeksi sekaan. Todella vaikea arvioida, kuinka n\u00e4liss\u00e4\u00e4n sit\u00e4 oikein rehkimisest\u00e4 on!<\/p>\n\n\n\n

\"\"
En ole kaurapuuron yst\u00e4v\u00e4, mutta kun mukaan sekoitti kuivattuja banaaneja sen sai jotenkin kauhottua vatsan kurniessa suuhunsa. <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n haasteena oli totuttaa kehoa edes jollain tasolla rinkan kantamiseen. Muut tuskailivat 17kg:n kantamustensa kanssa, mutta minullapa oli tapani mukaan rapiat 22kg. Ihan varmasti olin karsinut kaiken ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen! Heittelin viel\u00e4 viime hetkell\u00e4 pois muutamia potentiaalisesti tarpeettomia asioita, kuten ensiapupakkauksen. Luulen, ett\u00e4 kannoin silti mukanani keskivertoa enemm\u00e4n hygienia- ja l\u00e4\u00e4kint\u00e4tarvikkeita, enk\u00e4 tule toimeen ilman kahta p\u00e4\u00e4llekk\u00e4ist\u00e4 makuualustaa (naurakaa vaan – jo muutenkin nukun teltassa huonosti, ja minusta tulee ihmishirvi\u00f6, jos viel\u00e4 selk\u00e4kin on kipe\u00e4!).

Vaikka Lapin vesien kerrotaan olevan puhtaimpia maailmassa, en mill\u00e4\u00e4n viitsisi riskeerata vatsatautiin, joten mukana oli SteriPen<\/a><\/em>, vedenpuhdistustabletteja sek\u00e4 uutuutena viime vuonna hankittu filtteri, MSR:n TrailShot<\/a><\/em>, joka oli odottanut k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 kaapissa (olin toki testannut sit\u00e4 muutamaan otteeseen vesijohtovedell\u00e4).<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Lapin vedet ovat kyll\u00e4 puhtaita, paitsi jos sattuu huono tuuri…<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen vesipullon tyhjetty\u00e4 jo matkan puoliv\u00e4liss\u00e4 p\u00e4\u00e4tinkin innoissani testata filtteri\u00e4. Olin jopa muistin virkist\u00e4miseksi katsonut opastusvideon juuri ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4: letku asetetaan vesil\u00e4hteeseen, pumppuosaa puristellaan k\u00e4dess\u00e4, ja filtter\u00f6ity\u00e4 vett\u00e4 lorottaa suuttimesta. N\u00e4in idioottivarma kuin t\u00e4m\u00e4 laite olikin, vesi ei suinkaan pulpunnut filtterin p\u00e4\u00e4st\u00e4, vaan koko suutin alkoi rakoilla liitoskohdistaan aina kun pumppua puristi. Vett\u00e4 siis suihkusi liitoksista eik\u00e4 suuttimesta. Jotenkin karmani oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt hajottaa t\u00e4m\u00e4nkin vedenpuhdistimen. No, t\u00e4ll\u00e4 kertaa sain onnekseni SteriPenin toimimaan (vaikka olin hiljan vaihtanut paristot, sek\u00e4\u00e4n ei aivan joka kerta toimi), eik\u00e4 uimahallin makuisiin tabletteihin tarvinnut viel\u00e4 kajota. Onnittelin itse\u00e4ni tripla-back upista. (My\u00f6hemmin sivistyksen parissa selvisi, ett\u00e4 TrailShotin filtteriss\u00e4 oli kuin olikin valmistusvirhe, ja sain muutaman kuukauden odottelun j\u00e4lkeen maahantuojalta uuden vekottimen.)

Helle oli poistanut mukanaan l\u00e4hes kaikki hyttyset. Maasto oli hyvin kuivaa, ja suuri osa kosteikoista ja puroista oli kuivunut olemattomiin. T\u00e4m\u00e4 oli ehdottomasti iloinen yll\u00e4tys! Leiripaikassamme hyttysi\u00e4 tosin jonkin verran lenteli, kun varjo osui sopivasti. Ilta oli k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n l\u00e4mmin, ja taisi olla viimeinen y\u00f6t\u00f6n y\u00f6kin. Yst\u00e4v\u00e4ni p\u00e4\u00e4tti tempaista iltauinnin j\u00e4rvess\u00e4, min\u00e4 tyydyin hiusten pesuun (biohajoavalla, hiukset takkuisiksi j\u00e4tt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 shampoolla toki). <\/p>\n\n\n\n

P\u00c4IV\u00c4 2: SAARIJ\u00c4RVI – VUOMAKASJ\u00c4RVI (22km)<\/h4>\n\n\n\n

Liikkeelle l\u00e4hdettiin kahdeksan j\u00e4lkeen. Edess\u00e4 olisi pitk\u00e4 p\u00e4iv\u00e4. S\u00e4\u00e4 oli t\u00e4ydellinen – l\u00e4mmin ja aurinkoinen. Reitti jatkui jokseenkin puuduttavan tyls\u00e4ll\u00e4 p\u00e4tk\u00e4ll\u00e4 loivaa yl\u00e4m\u00e4ke\u00e4 parin tunnin ajan, ja pohdin, mik\u00e4 se Lapin vieh\u00e4tys on, joka saa ihmiset palaamaan kerta toisensa j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Norjan puolella n\u00e4ytt\u00e4isi olevan hulppeita vuoria!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Aamun yl\u00e4m\u00e4kijumppaa.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Erona aiempiin opastettuihin vaelluksiini ulkomailla oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kotimaassa se, ett\u00e4 vaikka kyseess\u00e4 oli opastettu ryhm\u00e4matka, kukin n\u00e4ytti kulkevan yksikseen omaa tahtiaan. Oppaitakaan ei koko p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ollut n\u00e4k\u00f6piiriss\u00e4, jos ei halunnut juosta k\u00e4rjess\u00e4 tai olla aivan viimeisen\u00e4, koska etjoukkojen ja viimeisen v\u00e4lille v\u00e4limatkaa muodostui useita kilometrej\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tuli minulle yll\u00e4tyksen\u00e4, olisin nimitt\u00e4in nimenomaan kaivannut juttuseuraa ja oppaiden asiantuntemusta seudun luonnosta ja kulttuurista, min\u00e4 kun kyll\u00e4styn yksin punnertamiseen alta aikayksik\u00f6n. Ulkomailla vastaavilla retkill\u00e4 porukka on tasoeroista huolimatta pyritty pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kasassa, ja asia on tehty selv\u00e4ksi heti l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4, eik\u00e4 yhten\u00e4 ryhm\u00e4n\u00e4 vaeltamisen kanssa ole ollut mit\u00e4\u00e4n ongelmia. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Ihanaa, ett\u00e4 kivikon p\u00e4\u00e4lle oli v\u00e4lill\u00e4 tehty pitkospuita!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
T\u00e4m\u00e4 joen ylitys olisi ilmeisesti sateiseen aikaan paljon hankalampi.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

P\u00e4iv\u00e4n leiriytymispaikkaa ei ollut etuk\u00e4teen tarkoin m\u00e4\u00e4ritelty, koska oli tarkoitus p\u00e4\u00e4st\u00e4 mahdollisimman pitk\u00e4lle niin, ett\u00e4 seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oltaisiin l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Haltia. P\u00e4iv\u00e4 oli raskas niin fyysisesti kuin psyykkisesti: me seitsem\u00e4n ryhm\u00e4n keskivauhtista emme n\u00e4hneet kumpaakaan opasta koko p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja kun Meekonj\u00e4rvelt\u00e4 (johon oltiin sovittu tapaaminen, mutta ket\u00e4\u00e4n ei sitten siell\u00e4 odottanutkaan) oltiin p\u00e4\u00e4sty vaivoin kolmisen kilometri\u00e4 eteenp\u00e4in, ei edelleenk\u00e4\u00e4n ollut mit\u00e4\u00e4n viitett\u00e4 etujoukkojen olinpaikasta. Viimeisen\u00e4 tulevalla oppaalla oli radiopuhelinyhteys p\u00e4\u00e4oppaaseen (mik\u00e4li puhelimet olisivat olleet kantomatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 toisistaan), mutta h\u00e4n tuli yhden asiakkaan kanssa viel\u00e4 puolisen tuntia muiden per\u00e4ss\u00e4, joten emme saaneet omilla lepotauoillamme h\u00e4nelt\u00e4k\u00e4\u00e4n informaatiota. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
”Tavataan Meekonj\u00e4rven risteyksess\u00e4 lounastauolla” oli sovittu oppaan ja etujoukkojen kanssa, mutta kas, eip\u00e4 siell\u00e4 ket\u00e4\u00e4n ollut odottamassa. T\u00e4ytyy my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 varsinkin vailla tietoa leiriytymispaikasta tuli hiukan huijattu olo.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ryhm\u00e4ss\u00e4 alkoi ilmet\u00e4 vahvaa motivaation puutetta etenemisen suhteen, ja olin itse jo useaan otteeseen vapaan leiriytymisen kannalla. Yht\u00e4\u00e4n tasaista kohtaa ei kuitenkaan reitin varrelle ollut siunaantunut, joten istuimme kivelle pohtimaan vaihtoehtoja. Samassa n\u00e4imme p\u00e4\u00e4oppaan jolkottelemassa luoksemme. Leiri oli kuulemma pystytetty ihan l\u00e4helle, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 matkaa oli viel\u00e4 puolitoista kilometri\u00e4 helvetillist\u00e4 kivikkoa ja aavistuksen kylm\u00e4\u00e4v\u00e4 kanjonin ohitus kallioon pultatusta letkusta kiinni pidellen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Enp\u00e4s tiennyt, ett\u00e4 Suomessakin on turkooseja jokia, vaikkei ole j\u00e4\u00e4tik\u00f6it\u00e4!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Polun vieress\u00e4 virtasi jylisev\u00e4 koski rotkon sy\u00f6vereiss\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
N\u00e4kym\u00e4 polulta alasp\u00e4in.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Joukkio h\u00e4nt\u00e4p\u00e4\u00e4n vaeltajia laahusti siis leiriin seitsem\u00e4n, puoli kahdeksan kieppeill\u00e4. Oli melkoinen ty\u00f6 saada itsens\u00e4 kokoamaan teltta ja valmistamaan ruokaa. V\u00e4symys oli edennyt niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 vaikka keho huusi energiapulaa, ruokaa ei tehnyt mieli sy\u00f6d\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa tuliset kiinalaiset nuudelit ja yst\u00e4v\u00e4n keitt\u00e4m\u00e4 ylij\u00e4\u00e4m\u00e4vesi tuntuivat taivaan lahjalta! <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Leiriytyminen hiukan ennen Vuomakasj\u00e4rve\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Er\u00e4maa-alueissa on se mukava puoli, ett\u00e4 leiriyty\u00e4 saa ihan mihin huvittaa toisin kuin kansallispuistojen alueella. Toisaalta, jos l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 ei ole autiotupaa, ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n vessaa, ja sopivan n\u00e4k\u00f6suojan etsiminen varvikon, kivirakan ja suonsilm\u00e4kkeiden sekamelskassa voi olla oikeasti haastavaa. Telttapaikkojen n\u00e4kym\u00e4t ovat kuitenkin vailla vertaa!<\/p>\n\n\n\n

P\u00c4IV\u00c4 3: VUOMAKASJ\u00c4RVI – PIHTSUSJ\u00c4RVI (7,5km)<\/h4>\n\n\n\n

Olin jo illalla p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 en l\u00e4hde kieli vy\u00f6n alla ruttaamaan Haltille asti. Nyt, kun kartan maastoa ja korkeuseroja oli oppinut hahmottamaan, t\u00e4ksi p\u00e4iv\u00e4ksi suunniteltu 20-30 km urakka ei houkuttanut. Useimmille osallistujille nousu Haltille oli tietysti matkan p\u00e4\u00e4tarkoitus, kun taas min\u00e4 halusin vaan nauttia K\u00e4sivarren er\u00e4maaluonnosta. Olen muutenkin sen verran hedonisti, ett\u00e4 kun homma alkaa menn\u00e4 suorittamiseksi, ly\u00f6n mieluummin hanskat tiskiin silt\u00e4 istumalta. P\u00e4\u00e4tin lopulta l\u00e4hte\u00e4 muun porukan mukana Pihtsusj\u00e4rvelle asti (karttaan kun oli merkitty matkan varrelle muutama n\u00e4k\u00f6alapaikka) ja leiriyty\u00e4 siihen, kun ryhm\u00e4 jatkoi viel\u00e4 eteenp\u00e4in leiriytym\u00e4\u00e4n ja kohti Haltia.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Aamun aloitus heti leirist\u00e4 poistuttua. T\u00e4m\u00e4n kuvan ottamisen j\u00e4lkeen en sitten n\u00e4hnytk\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 ihmisi\u00e4 ennen seuraavaa iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Vuomakasj\u00e4rvest\u00e4 laskeva joki.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Aamu oli onneksi valjennut aurinkoisena. J\u00e4tt\u00e4ydyin porukan viimeiseksi, ett\u00e4 sain rauhassa r\u00e4pl\u00e4t\u00e4 kuvia kolmella eri kamerallani. Maisemia alkoikin taas ilmaantua: kaunis Vuomakasj\u00e4rvi<\/strong>, upea 17 metri\u00e4 korkea Pihtsusk\u00f6nk\u00e4\u00e4n vesiputous<\/strong> ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t tunturit olivat kerrassaan ihailemisen arvoinen n\u00e4ky! N\u00e4it\u00e4 maisemia varten tosiaan kannatti ponnistella! Kuvasimme Suomen suurimpiin kuuluvaa vesiputousta hartaudella kakkosoppaan kanssa, ja pidimme runsaasti taukoja h\u00e4nt\u00e4p\u00e4\u00e4n nautiskelukerhon kesken.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Syv\u00e4 kanjoni ennen Pihtsusk\u00f6ng\u00e4st\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Pihtsusk\u00f6nk\u00e4\u00e4n mittakaavaa on vaihea hahmottaa, kun viereen ei p\u00e4\u00e4se seisomaan, mutta isolta se vaikutti!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Kosken toiselta puolelta olisi luultavasti saanut parempia otoksia k\u00f6nk\u00e4\u00e4st\u00e4, mutta emme j\u00e4\u00e4neet etsim\u00e4\u00e4n ylityspaikkaa. <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Haltille l\u00e4htij\u00e4t lounastivat Pihtsusj\u00e4rvell\u00e4 ennen kuin jatkoivat matkaa. Sovimme, ett\u00e4 odottelen porukkaa seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 joskus klo 13:n ja 17:n v\u00e4lill\u00e4 riippuen siit\u00e4, k\u00e4yv\u00e4tk\u00f6 Haltilla illalla vai aamulla.

Ah autuutta! Sain valita telttapaikkani aivan itse, koska muita leiriytyji\u00e4 ei viel\u00e4 alkuiltap\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ollut. Kallistumatonta pinta-alaa oli verrattaen v\u00e4h\u00e4n, mutta sellainen onneksi l\u00f6ytyi, eik\u00e4 ollenkaan huonoilla n\u00e4kymill\u00e4. Pyk\u00e4sin teltan pystyyn, lekottelin patjalla ja nautin auringonpaisteesta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Illemmalla teltat alkoivat lis\u00e4\u00e4nty\u00e4 Pihtsusj\u00e4rven autiotuvan l\u00e4heisyydess\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Sit\u00e4 iloa ei tosin kest\u00e4nyt kauaa: samassa sadepilvet t\u00e4yttiv\u00e4t taivaan, ja vett\u00e4 alkoi tulla kuin saavista. Veden tulo ei kuitenkaan ollut huolenaiheista suurin: alkoi tuulla niin hirvitt\u00e4v\u00e4sti, ett\u00e4 pelk\u00e4sin telttani rikkoutuvan! Se kun ei ole tunturioloihin suunniteltu tunneliteltta, vaan siro hyv\u00e4n s\u00e4\u00e4n kupoliteltta. Pitelin ainakin tunnin verran kaksin k\u00e4sin teltan sis\u00e4saumoista kiinni niin, etteiv\u00e4t telttakaaret taittuisi poikki. Myrsky tuntui kest\u00e4v\u00e4n ikuisuuden, ja k\u00e4teni olivat hapoilla teltan kiinni pitelyst\u00e4. Kun sade taukosi, k\u00e4vin asentamassa pari kiinnikenarua lis\u00e4\u00e4, vaikka teltan omat kiinnikkeet olivatkin jo k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
S\u00e4\u00e4 selkeni myrskyn j\u00e4lkeen.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ilta onneksi kirkastui uudestaan kahdeksan maissa, ja sain keitelty\u00e4 iltateet. S\u00f6in itseasiassa toiseen kertaan p\u00e4iv\u00e4llisen, kun tarkempien laskujen mukaan ruokaa olikin aika moneksi p\u00e4iv\u00e4ksi liikaa…

Yhdentoista maissa alkoi kuulua moottorin p\u00f6rin\u00e4\u00e4. En ensin kiinnitt\u00e4nyt siihen mit\u00e4\u00e4n huomiota, kunnes aivoni ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 er\u00e4maassa ei kuuluisi olla liikennett\u00e4. Taivaalta kaarsi pieni vesitaso tuoden ihmisi\u00e4 l\u00e4heiselle laiturille! Kone teki viel\u00e4 toisenkin keikan, ja katosi auringonlaskuun. Aloin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti suunnitella uutta retke\u00e4 t\u00e4lle alueelle, mutta lentokoneen tai helikopterin kyydiss\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4nne p\u00e4\u00e4see my\u00f6s lentokoneella!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Porukkaa leiriytyi lopulta Pihtsusj\u00e4rven autiotuvan ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 noin kahdeksan teltallista, ja tupa sek\u00e4 viereinen varaustupa olivat my\u00f6s t\u00e4ynn\u00e4. Rupattelin joidenkin retkeilij\u00f6iden kanssa alueella vaeltelusta ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n, ja ajatuksia suorittamisvapaasta valokuvailuretkest\u00e4 alkoi hahmottua p\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Nautiskelin rauhallisesta illasta, Lapin er\u00e4maatunnelmasta ja s\u00f6in iltapalaksi pari p\u00e4iv\u00e4llisateriaa. <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

P\u00c4IV\u00c4 4: PIHTSUSJ\u00c4RVI – MEEKONJ\u00c4RVI (20km)<\/h4>\n\n\n\n

Ah, miten ihanan rauhallinen aamu! Ei sovittua her\u00e4\u00e4misaikaa (ennen yhdeks\u00e4\u00e4 her\u00e4\u00e4minen on minulle myrkky\u00e4 kaikissa olosuhteissa)! Sain nautiskella aamiaisen jos toisenkin tuijotellen er\u00e4maaj\u00e4rve\u00e4 ja poukamassa kelluvia vesilintuja. Aurinko paistoi taas, joskin tuuli oli melko navakka.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Seurailin kaikessa rauhassa vesilintujen puuhia.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
N\u00e4m\u00e4 telttan\u00e4kym\u00e4t voisin ottaa koska vaan uudestaan!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Pilvet t\u00e4plittiv\u00e4t karuja kumpareita kauniisti. <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Oli sovittu, ett\u00e4 odotan Haltilla k\u00e4vij\u00f6it\u00e4 palaavaksi klo 13 ja 17 v\u00e4liss\u00e4. Sielt\u00e4 ensimm\u00e4iset kipittiv\u00e4tkin kahden maissa ohi Pihtsusj\u00e4rven. Liityin porukan jatkoksi, ja k\u00f6ny\u00e4minen takaisinp\u00e4in kohti Meekonj\u00e4rve\u00e4 alkoi.

Niin selke\u00e4sti kuin reitti olikin merkitty (merkkipaaluja oli tiheimmill\u00e4\u00e4n parin-kolmenkymmenen metrin v\u00e4lein), er\u00e4\u00e4n mutaiseksi muuttuneen kohdan j\u00e4lkeen harhauduin toisen ryhm\u00e4l\u00e4isen kanssa pois reitilt\u00e4. Huomasimme asian vasta k\u00e4velty\u00e4mme parisataa metri\u00e4 merkkaamatonta polkua. P\u00e4\u00e4timme oikaista oikealle polulle p\u00f6pelik\u00f6n kautta: olimme kumpareiden ja kivirakan saartamana. L\u00f6ysimme parinkymmenen minuutin harhailun j\u00e4lkeen tiemme oikealle polulle, mutta t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa minulla ei ollut k\u00e4sityst\u00e4, oliko viimeinen opas jo ohittanut meid\u00e4t vai ei.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Pieni on kaunista – kukkia katsellakseen (ja kuvatakseen) piti melkein kontata maassa.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"
N\u00e4ill\u00e4 seuduilla (jossain Pihtsusk\u00f6nk\u00e4\u00e4n ja Pihtsusj\u00e4rven v\u00e4limaastossa) oli mielest\u00e4ni reitin hulppeimmat maisemat. <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Jatkoimme k\u00e4vely\u00e4mme taas yksitellen. Seutu oli onneksi nyt tuttua, mutta motivaatio p\u00e4\u00e4si lopahtamaan uudestaan, kun ihmisi\u00e4 ei ollut n\u00e4k\u00f6piiriss\u00e4. Istahdin kivelle, riistuin keng\u00e4t ja aloin n\u00e4pytell\u00e4 muistiinpanoja p\u00e4iv\u00e4kirjaan – mit\u00e4\u00e4n oikeaa kiirett\u00e4h\u00e4n mihink\u00e4\u00e4n ei ollut, kun pimeyden saapumisesta ei ollut ongelmaa eik\u00e4 ruuan loppuminenkaan ollut vaarana.

Siin\u00e4 jalkoja heilutellessa p\u00f6l\u00e4hti samassa kulman takaa yksi ryhm\u00e4n j\u00e4sen, mik\u00e4 oli p\u00e4iv\u00e4n iloisin yll\u00e4tys! Jaoimme yhteisen valokuvaus- ja rupatteluharrastuksen, joten saimme loppumatkaksi toisistamme seuraa omaan mateluvauhtiimme. P\u00e4\u00e4timme pit\u00e4\u00e4 kilometrin v\u00e4lein ev\u00e4stauon.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Retken paras p\u00e4iv\u00e4unikivi!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Leiri oli pystytetty Meekonj\u00e4rven varaustupien tuntumaan. Otin telttani suunnaksi hulppean 830 metri\u00e4 korkean Saivaaran<\/strong>: jylh\u00e4 ja jyrkk\u00e4 tunturi on tullut tunnetuksi presidentti Kekkosen kiivetty\u00e4 sen laelle. S\u00e4\u00e4 oli edelleen mit\u00e4 mainioin. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olisi edess\u00e4 taivallus takaisin Saarij\u00e4rvelle, miss\u00e4 vietimme ensimm\u00e4isen y\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

P\u00c4IV\u00c4 5: MEEKONJ\u00c4RVI – SAARIJ\u00c4RVI (19km)<\/h4>\n\n\n\n

Ryhm\u00e4n aamuvirkut urheilijat olivat pinkaisseet matkaan jo joskus seitsem\u00e4n j\u00e4lkeen. Ensimm\u00e4ist\u00e4 aamua lukuunottamatta yhteisl\u00e4ht\u00f6j\u00e4 ei t\u00e4ll\u00e4 retkell\u00e4 harrastettu – porukka oli muutenkin niin hajallaan ja omissa oloissaan, etten edes oppinut 6 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 kaikkien nimi\u00e4. Hedonistiryhm\u00e4 kampeutui polulle reippaasti yhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Paluumatkalla Meekonj\u00e4rve\u00e4 edelt\u00e4nyt virtaus n\u00e4ytti viel\u00e4kin turkoosimmalta erilaisesta valaistuksesta johtuen.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Sain nauttia j\u00e4lkimm\u00e4isen oppaan kertomuksista Lapin luonnosta ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 sek\u00e4 rupattelusta toisen ryhm\u00e4\u00e4n kuuluneen hengenheimolaisen kanssa. T\u00e4m\u00e4nkin p\u00e4iv\u00e4n matka oli pitk\u00e4hk\u00f6, joten sosiaalinen viihdyke oli tervetullutta. Lounastauon yhteydess\u00e4 otimme reippaasti puolen tunnin nokoset er\u00e4\u00e4n autiotuvan pihalla. Ihmettelimme poroja, jotka s\u00e4nt\u00e4iliv\u00e4t sinne t\u00e4nne: ilmeisesti petolinnut olivat jahtaamassa vasoja, ja porot hajaantuivat turvallisuussyist\u00e4. Enp\u00e4 olisi t\u00e4t\u00e4k\u00e4\u00e4n tiennyt ilman pitk\u00e4\u00e4n Lapissa asunutta opasta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

P\u00c4IV\u00c4 6: SAARIJ\u00c4RVI – KILPISJ\u00c4RVI 12,5 km<\/h4>\n\n\n\n

Saarij\u00e4rvell\u00e4 koitti viimeinen y\u00f6 er\u00e4maassa. Jostain niit\u00e4 hyttysi\u00e4kin sitten ilmaantui aamuksi sellaisessa mittakaavassa, ettei tahtonut aamiaista saada sy\u00f6dyksi! Viimeinen lyhyt etappi takaisin Kilpisj\u00e4rvelle tuntui sujuvan nopeammin kuin tulomatkalla. Ensimm\u00e4inen Lapin er\u00e4mavaellukseni oli pulkassa!<\/p>\n\n\n\n

Nyt kun tied\u00e4n, mist\u00e4 Lapissa on kyse, voisin hyvinkin harkita uusintareissua tunturialueille. Suurimpana esteen\u00e4 tosin on j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4 ajomatka – t\u00e4ll\u00e4 reissulla sen hoiti onneksi yli-inhimillisell\u00e4 keskittymiskyvyll\u00e4 varustettu yst\u00e4v\u00e4, joka tarvitsi 13 tunnin ajomatkan aikana yhden 5 minuutin breikin (vrt. min\u00e4: nokoset tienposkessa noin tunnin v\u00e4lein). Hereill\u00e4 pysyv\u00e4n kuskin puuttuessa voi olla, ett\u00e4 vaellukset suuntautuvat tulevaisuudessakin herkemmin v\u00e4hemp\u00e4\u00e4 ajamista vaativiin tai julkisilla saavutettaviin kohteisiin. Kunnolliseen Lapin-hulluteen taitaa siis viel\u00e4 olla matkaa. \ud83d\ude42 <\/p>\n\n\n\n

El\u00e4v\u00e4\u00e4 kuvaa retkelt\u00e4 voi katsoa YouTubesta<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

\n