{"id":7255,"date":"2019-11-30T21:20:18","date_gmt":"2019-11-30T18:20:18","guid":{"rendered":"http:\/\/matkasto.net\/blog\/?p=7255"},"modified":"2019-12-25T22:02:48","modified_gmt":"2019-12-25T19:02:48","slug":"melontaa-ymerbuktan-jaatikkovuonossa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/matkasto.net\/blog\/melontaa-ymerbuktan-jaatikkovuonossa\/","title":{"rendered":"Melontaa Ymerbuktan j\u00e4\u00e4tikk\u00f6vuonossa"},"content":{"rendered":"\n

Arktisessa kes\u00e4ss\u00e4 on se hyv\u00e4 puoli, ett\u00e4 kelloa ei tarvitse paljon katsella\npime\u00e4n suhteen. Kahdentoista hengen ryhm\u00e4ss\u00e4mme y\u00f6t\u00f6n y\u00f6 oli kaikille muille\nuusi kokemus paitsi minulle ja Oslossa asuvalle hollantilaiselle. Aurinko\npysyttelee horisontin yll\u00e4 Longyearbyenissa 20.4.-22.8.<\/h4>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Koko porukka valmiina melontaan!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kaikessa rauhassa lounastettuamme aloimme sonnustautua kuivapukuihin melontaretke\u00e4 varten. Vesi on sen verran hyist\u00e4 keskikes\u00e4ll\u00e4kin, ett\u00e4 paleltuminen uhkaa hetkess\u00e4, joka meloessa sattuu lipsahtamaan veteen ilman kuivapukua. Svalbard Wildilfe Expeditions <\/a><\/strong>s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kajakkejaan kiinte\u00e4ss\u00e4 leiriss\u00e4 koko kes\u00e4sesongin, joten niit\u00e4 emme sent\u00e4\u00e4n joutuneet rahtaamaan itse paikalle. Sen sijaan jalkatukien ja penkkien s\u00e4\u00e4t\u00e4misess\u00e4 meni tovi jos toinenkin. P\u00e4\u00e4simme kuitenkin lopulta matkaan – s\u00e4\u00e4 olikin sopivasti sill\u00e4 v\u00e4lin seljennyt, ja saimme meloa ihanan sinitaivaan alla!<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Oli aivan tyynt\u00e4 ja hiljaista. Vain j\u00e4\u00e4tik\u00f6n murentumisen jyrin\u00e4 rikkoi hiljaisuuden noin vartin v\u00e4lein. Meloimme kohti j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunaa. Mittasuhdetta oli vaikea hahmottaa: leirimme oli kolmen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6st\u00e4, ja silti tuntui, ett\u00e4 olimme aivan j\u00e4\u00e4tik\u00f6n edess\u00e4. Kun lohkareita sortui mereen, olin varma, ett\u00e4 joudumme hy\u00f6kyaaltoihin, mutta aaltoja tunsi lopulta tuskin ollenkaan. V\u00e4lill\u00e4 vedess\u00e4 kelluvat j\u00e4\u00e4lohkareet rytisiv\u00e4t kajakin kylkiin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Toinen opas tuli per\u00e4ss\u00e4 ja tarkkaili vastarannan j\u00e4\u00e4karhutilannetta.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Pidimme tauon j\u00e4\u00e4tik\u00f6n l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 olevalla rannalla, johon oli helppo\nrantautua. Rantavesi oli t\u00e4ynn\u00e4 jonkin sortin meduusoita, jotka puoli tuntia\nmy\u00f6hemmin olivat j\u00e4\u00e4neet kuivalle maalle vuoroveden laskettua. Jatkoimme matkaa\ntoisella puolen vuonoa ja n\u00e4imme vanhoja kalastajien h\u00f6kkeleit\u00e4. Vesi oli\ntodella matalalla, ja kajakista k\u00e4sin pystyi koskettamaan upeita vesikasveja\nheti allamme. Kelluimme ihaillen maisemaa ja hiljaisuutta. Samassa jostain\nkuului h\u00f6nk\u00e4ys. Ja toinen. Jossain p\u00e4in vuonoa oli valas, joka otti ilmaa!\nKylm\u00e4t v\u00e4reet meniv\u00e4t l\u00e4pi kehoni. T\u00e4llaisina hetkin\u00e4 todellakin kirkastuu,\nett\u00e4 meress\u00e4 elelee kaikenlaista porukkaa… Onneksi kajakkimme olivat\nmatalassa vedess\u00e4, eik\u00e4 vesinis\u00e4kk\u00e4it\u00e4 ainakaan ollut heti allamme!<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Kuuntelimme valaan hengityst\u00e4 ja yritimme n\u00e4hd\u00e4 sen. Opas eh\u00e4tti n\u00e4hd\u00e4 vilaukselta valaan hengitysaukon keskell\u00e4 vuonoa.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kuuden tunnin rauhallisen melonnan j\u00e4lkeen palasimme leiriin. P\u00e4\u00e4oppaamme Hilde hypp\u00e4si mereen kuivapuku p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja otti pienet iltakellunnat. Min\u00e4 p\u00e4\u00e4tin seurata per\u00e4ss\u00e4. Samassa alkoi rinnuksia pitkin tuntua j\u00e4nn\u00e4 kylm\u00e4 valuminen… Kas vaan, kuivapuvun tuplavetoketjusta oli j\u00e4\u00e4nyt toinen laittamatta kiinni! Sainkin samalla pienen iltakylvyn. Kokkailimme illallista ja vietimme aikaa rupatellen. Ruuasta ei ollut pulaa: oppaat olivat itse vastuussa leirin ruuista, ja oli kuulemma tosi vaikea tiet\u00e4\u00e4 etuk\u00e4teen, kuinka suuriruokaista porukkaa retkelle milloinkin osallistui. Ensimm\u00e4isen illan menussa oli tortilloja runsailla t\u00e4ytevaihtoehdoilla. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kelluntahetki.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Illallisen valmistusta.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Oppaat kertoivat el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n Huippuvuorilla. Hilde oli asunut Huippuvuorilla viisi vuotta. H\u00e4n oli k\u00e4ynyt armeijan ja oli  p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt opiskella liikunnanopettajaksi yliopistossa. Sitten h\u00e4n oli bongannut Tromssan yliopiston Huippuvuorten kampukselta er\u00e4opaslinjan, ja vaihtoi opintonsa sinne. Opintojen j\u00e4lkeen h\u00e4n siirtyi opashommiin nykyiseen ty\u00f6paikkaansa. Hilde arveli, ettei varmaankaan kovin vanhaksi asti jaksa raskasta er\u00e4oppaan ty\u00f6t\u00e4, mutta toistaiseksi h\u00e4nell\u00e4 ei ollut mik\u00e4\u00e4n kiire pois pohjoisesta. Toinen oppaamme, Eva, oli tshekkil\u00e4inen. H\u00e4n asuu Huippuvuorilla vain kes\u00e4sesongit ja viimeistelee viel\u00e4 turismin alan opintojaan kotimaassaan. H\u00e4nell\u00e4 oli tavoitteena ty\u00f6skennell\u00e4 tulevaisuudessa Huippuvuorilla pidempi\u00e4 aikoja. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Messiteltassa oli ev\u00e4it\u00e4 vahtivuorolaisille: kuumaa juomaa, keksej\u00e4, karkkia, hedelmi\u00e4 sun muuta. Kyll\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 ev\u00e4ill\u00e4 puolitoista tuntia jaksoi!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Arvoimme ensimm\u00e4iset j\u00e4\u00e4karhuvahtivuorot. Jaoimme yhdeks\u00e4n tuntia kuuteen puolentoista tunnin vuoroon. Jokainen telttapari hoitaisi yhden vuoron. Me saimme telttakaverini Sachin kanssa kello 3-4:30 vuoron. Yll\u00e4tt\u00e4en keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 nouseminen ei ollut kovin hankalaa, ja pysyimme hyvin hereill\u00e4 vuoromme ajan. Toisin oli seuraavana y\u00f6n\u00e4, kun meille annettiin heti illallisen j\u00e4lkeinen ensimm\u00e4isen vuoro klo 11-00:30: meinasin nukahtaa pystyyn noin viiden minuutin v\u00e4lein, vaikka normaalisti valvon kotioloissa helposti aamuy\u00f6h\u00f6n! Tukevalla ja my\u00f6h\u00e4isell\u00e4 illallisella saattoi olla osuutta asiaan. Sain yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n helposti unen p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiinni vahtivuoron loputtua. Olin varautunut huonosti nukuttuihin \u00f6ihin, mutta tieto siit\u00e4, ett\u00e4 leiri\u00e4 tosiaankin vartioitiin koko y\u00f6n oli hyvin rentouttavaa! Pidin kasvoilla silm\u00e4lappuja ja korvissa tulppia, niin t\u00e4ydelt\u00e4 taivaalta posottava aurinko ja vartin v\u00e4lein jyrisev\u00e4 j\u00e4\u00e4tikk\u00f6k\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t h\u00e4irinneet.    <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Hiljainen leirimme aamuy\u00f6ll\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Luottaisitko t\u00e4h\u00e4n vahtikoiraan? DJ:t\u00e4 ei olisi voinut v\u00e4hemp\u00e4\u00e4 kiinnostaa. \ud83d\ude00 Se her\u00e4si vasta sitten, kun vuorovesi osui sen takamukseen.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\n