{"id":7287,"date":"2019-12-25T21:51:50","date_gmt":"2019-12-25T18:51:50","guid":{"rendered":"http:\/\/matkasto.net\/blog\/?p=7287"},"modified":"2020-07-10T19:55:22","modified_gmt":"2020-07-10T16:55:22","slug":"esmarkbreen-kavelyretki-jaatikolla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/matkasto.net\/blog\/esmarkbreen-kavelyretki-jaatikolla\/","title":{"rendered":"Esmarkbreen – k\u00e4velyretki j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Leiriel\u00e4m\u00e4mme Huippuvuorilla oli varsin leppoisaa: ei kukonlaulun aikaan her\u00e4\u00e4misi\u00e4 eik\u00e4 tiukkoja aikatauluja. Kanadalaiselle retkiseurueelle t\u00e4m\u00e4 oli uusi kokemus, koska he eiv\u00e4t olleet aiemmin vaeltaneet niin pohjoisessa, etteik\u00f6 pime\u00e4\u00e4n olisi tarvinnut varautua her\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 varhain ja pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 huoli, ett\u00e4 takaisin leiriin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n ennen iltaa. <\/h4>\n\n\n\n

Sovimme iltaisin, ett\u00e4 aamiainen sy\u00f6d\u00e4\u00e4n sitten, kun suurin osa porukasta vaikuttaa olevan hereill\u00e4, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 klo 9-10 aikoihin. Yhdentoista pintaan olimme ahmineet kylliksemme paahtoleipi\u00e4, rieskoja, norjalaisia sulatejuustoja ja munakokkelia sek\u00e4 puuroa, ja tiskausten j\u00e4lkeen hiukan ennen puolta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 olimme vihdoin valmiit p\u00e4iv\u00e4n retkelle. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Hilde asettelee h\u00e4t\u00e4rakettiin panoksia.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Toisena leirip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 suuntasimme kohti 1700-1800 -luvuilla el\u00e4neen tanskalaisen j\u00e4\u00e4tikk\u00f6tutkijan Jens Esmarkin<\/a><\/strong> mukaan nimetty\u00e4 j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4, joka vaikutti olevan melkein leirimme vieress\u00e4. Todellisuudessa matkaa j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle oli kuitenkin kolme kilometri\u00e4. Pysyttelimme melko tiiviiss\u00e4 rypp\u00e4\u00e4ss\u00e4, ja oppaat edess\u00e4 sek\u00e4 takana pys\u00e4htyiv\u00e4t muutaman sadan metrin v\u00e4lein kiikaroimaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 j\u00e4\u00e4karhujen varalta. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kohti Esmarkbreenia! Jostain syyst\u00e4 t\u00e4m\u00e4 v\u00e4limatka n\u00e4ytti paljon lyhyemm\u00e4lt\u00e4 kuin 3km…<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Olin ollut hiukan huolissani koko j\u00e4\u00e4tikk\u00f6k\u00e4velyideasta, koska j\u00e4\u00e4tik\u00f6st\u00e4 putoili talon kokoisia kimpaleita mereen tuon tuostakin. P\u00e4\u00e4oppaamme Hilde kuitenkin kertoi, ett\u00e4 k\u00e4velisimme vain j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunalla, miss\u00e4 j\u00e4\u00e4 on liikkumatonta (\u201ddead ice<\/em>\u201d) eik\u00e4 sortumavaaraa ollut. Olin varmuudeksi selvitt\u00e4nyt etuk\u00e4teen vakuutusasiat, j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 haahuilu kun ei kuulu normaalin matkavakuutuksen piiriin. Selvisi, ett\u00e4 Suomen Kiipeilyliiton<\/a><\/strong> kautta voimassa oleva kiipeilyvakuutus kattoi my\u00f6s j\u00e4\u00e4tikk\u00f6hommelit (t\u00e4m\u00e4 oli siis tilanne kes\u00e4ll\u00e4 2019), joten en tarvinnut erityisi\u00e4 lis\u00e4vakuutuksia. Vaikka mist\u00e4\u00e4n extremest\u00e4 ei todellakaan ollut kyse, kannattaa n\u00e4m\u00e4 asiat kuitenkin selvitt\u00e4\u00e4 ennen matkaa. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Osuimme parahiksi paikalle, kun j\u00e4\u00e4tik\u00f6st\u00e4 sortui taas osia mereen. Kuvassa tapahtuma ei n\u00e4yt\u00e4 milt\u00e4\u00e4n, mutta aika kova jyrin\u00e4 siit\u00e4 l\u00e4hti!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kun saavuimme j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunalle, piti toisen oppaan Evan\nkoira DJ j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois seurueesta. Sen hihna sidottiin kiinni isoon kiveen. DJ\noli ollut ihan hiljaa koko matkan, mutta nyt se alkoi hermostuneen oloisesti\ntuijottaa yhteen suuntaan ja haukkua merkitsev\u00e4sti. Eva kiikaroi alueen, mutta\nmit\u00e4\u00e4n merkkej\u00e4 el\u00e4imist\u00e4 ei n\u00e4kynyt. Koiran k\u00e4yt\u00f6s oli silti hiukan huolestuttavaa\u2026<\/p>\n\n\n\n

J\u00e4\u00e4tik\u00f6lle johti j\u00e4\u00e4silta, jonka kest\u00e4vyytt\u00e4 Eva ja Hilde k\u00e4viv\u00e4t testaamassa. J\u00e4\u00e4tikk\u00f6 oli t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 sulanut huomattavasti nopeammin kuin aiempina vuosina. Sillan alla virtasi vuolaana j\u00e4\u00e4tik\u00f6n sulamisvedest\u00e4 muodostunut mutainen koski, joten ylitimme sillan yksitellen ja hyvin rivakasti! Puimme p\u00e4\u00e4lle j\u00e4\u00e4raudat ja kyp\u00e4r\u00e4t sek\u00e4 valjaat. Emme viel\u00e4 muodostaneet k\u00f6ysist\u00f6j\u00e4, koska railoja ei ollut n\u00e4k\u00f6piiriss\u00e4. Eva ja Hilde opastivat kokemattomampia oikeaan j\u00e4\u00e4raudoilla k\u00e4velemisen tekniikkaan. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kaukaa harmaalta ja ankealta n\u00e4ytt\u00e4nyt j\u00e4\u00e4tikk\u00f6 alkoi l\u00e4hiet\u00e4isyydelt\u00e4\nn\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silmiss\u00e4mme upealta taideteokselta: mit\u00e4 muotoja ja ruskean, harmaan\nsek\u00e4 sinisen s\u00e4vyj\u00e4! Ruskea muta j\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli vuorilta tuulen puhaltamaa\np\u00f6ly\u00e4. Se oli todella liukasta!<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

J\u00e4rjest\u00e4ydyimme jonkin matkaa edetty\u00e4mme kahdeksi k\u00f6ysist\u00f6ksi. Kiemurtelimme railoviidakossa ja ylitimme muutaman helpon, kapean railon hypp\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Kun saavuimme kohtaan, jossa vastassa oli pystysuora sein\u00e4m\u00e4 emmek\u00e4 p\u00e4\u00e4sseet eteenp\u00e4in, pidimme lounastauon. Sill\u00e4 v\u00e4lin Hilde ja Eva k\u00e4viv\u00e4t viritt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sopivaan kohtaan yl\u00e4k\u00f6ysipisteen. Halukkaat saivat kokeilla j\u00e4\u00e4kiipeily\u00e4! J\u00e4\u00e4tikk\u00f6j\u00e4\u00e4 oli helppoa kiivett\u00e4v\u00e4\u00e4, koska materiaali oli huokoista ja murenevaa, eik\u00e4 ollut pakkasasteitakaan. Hakku upposi siihen kuin sulaan voihin. Urheilutuokion j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme takaisin leiriin p\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Meid\u00e4n matkamme tyss\u00e4si n\u00e4ihin j\u00e4\u00e4sein\u00e4miin. Ei uskoisi, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4tikk\u00f6 jatkuu 15km!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"
T\u00e4llaiset minirailotkin vaikuttivat olevan melkoisen syvi\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
J\u00e4\u00e4tik\u00f6n mittakaavaa oli vaikea hahmottaa: vasta seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4imme vuoren laelta, kuinka pienell\u00e4 l\u00e4ntill\u00e4 olimme koko p\u00e4iv\u00e4n tepastelleet!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Koiran haukuntaa ei kuulunut, kun saavuimme l\u00e4helle kohtaa, mihin sen j\u00e4timme. N\u00e4ink\u00f6h\u00e4n DJ-parka on joutunut poissa ollessamme j\u00e4\u00e4karhun ateriaksi, ajattelin! Ei sent\u00e4\u00e4n, harmaan kivikon seassa se onneksi heilutteli h\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4, kun saavuimme paikalle. Takaisin p\u00e4in otimme reitin aivan meren rannalta. Laskuvesi oli j\u00e4tt\u00e4nyt rannalle tuhansittain j\u00e4\u00e4kimpaleita. Ne olivat upea n\u00e4ky! <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kun jatkoimme eteenp\u00e4in, oppaat kehottivat meit\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n fossiileja. Kun k\u00e4\u00e4ntelimme soralta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kivikkoa, alkoi yksi jos toinenkin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 liuskekivi\u00e4, joissa oli kotilon muotoinen painauma! Ne olivat ammoniitteja<\/a><\/em>, jotka eliv\u00e4t 240-65 miljoonaa vuotta sitten, ja kuolivat sukupuuttoon samaan aikaan dinosaurusten kanssa. Huippuvuorilta saa vapaasti ker\u00e4ill\u00e4 fossiileja ja kuljettaa pois maasta ilman rajoituksia. Survoin reppuuni useita liuskekivi\u00e4 \u2013 onneksi, sill\u00e4 ennen kotiin p\u00e4\u00e4sy\u00e4 muutama niist\u00e4 oli hajonnut, niin haperoa oli kivimateriaali. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

P\u00e4iv\u00e4llisen valmistaminen ven\u00e4hti taas iltamy\u00f6hiin, ja p\u00e4\u00e4simme iltapuuhiin vasta ennen puoltay\u00f6t\u00e4. Saimme Sachin kanssa ensimm\u00e4isen karhuvartiovuoron, mutta se oli pahin kaikista! Nukahdin kivell\u00e4 istuessani varmaan kaksikymment\u00e4 kertaa, kun vasta ahmittu illallinen painoi vatsassa\u2026 Joka kerta s\u00e4ps\u00e4eht\u00e4ess\u00e4ni hereille olin varma, ett\u00e4 er\u00e4s valkoinen kivi oli j\u00e4\u00e4karhu, ja pysyin valppaana seuraavat viisi minuuttia syd\u00e4n pamppaillen!<\/p>\n\n\n\n

Lue retken edellinen osa: Melontaa Ymerbuktan j\u00e4\u00e4tikk\u00f6vuonossa<\/a><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Lue retken seuraava osa: Karlstadtoppen – vuoren huipulla Huippuvuorilla<\/a><\/strong><\/p>\n\n\n\n

\n