{"id":7361,"date":"2020-07-10T19:52:46","date_gmt":"2020-07-10T16:52:46","guid":{"rendered":"http:\/\/matkasto.net\/blog\/?p=7361"},"modified":"2020-07-13T20:12:33","modified_gmt":"2020-07-13T17:12:33","slug":"karlstadtoppen-vuoren-huipulla-huippuvuorilla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/matkasto.net\/blog\/karlstadtoppen-vuoren-huipulla-huippuvuorilla\/","title":{"rendered":"Karlstadtoppen \u2013 vuoren huipulla Huippuvuorilla"},"content":{"rendered":"\n

Koko luontoseikkailumme oli sujunut niin t\u00e4ydellisesti t\u00e4h\u00e4n asti, ett\u00e4 melkeinp\u00e4 odotin v\u00e4hint\u00e4\u00e4n sadetta tai muuta ik\u00e4v\u00e4\u00e4 viimeiseksi retkip\u00e4iv\u00e4ksi. Mutta ei: kolmas p\u00e4iv\u00e4mme Ymerbuktan er\u00e4maassa oli jos mahdollista viel\u00e4kin t\u00e4ydellisempi kuin aiemmat. L\u00e4hdimme vuorikiipeilylle!<\/h4>\n\n\n\n

Hitaan ja runsaan aamiaisen j\u00e4lkeen suuntasimme leirist\u00e4 kohti niemen etel\u00e4ist\u00e4 osaa. Mit\u00e4\u00e4n polkuja alueella ei kummemmin ollut havaittavissa, mutta maasto oli onneksi helppokuluista pient\u00e4 joenylistyst\u00e4 lukuun ottamatta. Lauma poroja lymysi j\u00e4ljist\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Ruokaa ei t\u00e4lt\u00e4(k\u00e4\u00e4n) retkelt\u00e4 puuttunut. Aamiaisen j\u00e4lkeinen siivous oli melkoinen operaatio!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Taas on j\u00e4nn\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 luvassa!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Leirin valkoiset teltat siint\u00e4v\u00e4t lahdenpoukamassa.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Hilde pys\u00e4htyi tarkkailemaan j\u00e4\u00e4karhutilannetta.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Ensimm\u00e4isen harjanteen ylitys laakealle tasangolle.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen korkeamman harjanteen kohdalla ryhm\u00e4mme oslolaisj\u00e4sen sai k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4ns\u00e4 kentt\u00e4\u00e4 ja samalla viestin miehelt\u00e4\u00e4n, joka kysyi, olemmeko kohdanneet j\u00e4\u00e4karhun \u2013 nimitt\u00e4in Longyearbyenin vastarannalla oli parhaillaan menossa evakuonti j\u00e4\u00e4karhun hy\u00f6k\u00e4tty\u00e4 er\u00e4\u00e4n toisen matkanj\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n leiriin! Matkaahan ei ollut kuin jokunen kymmenen kilometri, ja sen matkan karhu liikkuisi helposti p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Taas hyv\u00e4 muistutus j\u00e4\u00e4karhujen tarkkailun t\u00e4rkeydest\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Poronj\u00e4lki\u00e4 mudassa.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Pieni puronylitys.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Kohti Karlstadtoppenia!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Pidimme tovin p\u00e4\u00e4st\u00e4 pikku neuvottelupaussin. Osa porukastamme ei ollut kovin innokkaasti l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 kipuamaan jyrkk\u00e4\u00e4 vuorenrinnett\u00e4, ja heille j\u00e4rjestettiin vaihtoehtoinen k\u00e4velyretki tasamaalla arktisia kukkia ja pieni\u00e4 el\u00e4imi\u00e4 ihaillen.  Tshekkil\u00e4inen oppaamme Eva l\u00e4hti opastamaan vuoriryhm\u00e4\u00e4, ja kukkaisretkeilij\u00e4t saivat johtajakseen Hilden. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Vuorenrinne oli aluksi jalkojen alla muljahtelevaa kivikkoa. <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
N\u00e4kym\u00e4 pienelle niemelle, jossa toinen ryhm\u00e4 tutkaili meid\u00e4n kiivetess\u00e4mme kukkasia ja el\u00e4imi\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Huippuvuorten leinikki (ranunculus spitsbergensis)<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
J\u00e4\u00e4merenh\u00e4rkki (cerastium arcticum)<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kohti korkeuksia<\/h4>\n\n\n\n

Ilma oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n l\u00e4mmin, ja kun l\u00e4hdimme kipuamaan jyrkk\u00e4\u00e4 sorarinnett\u00e4, oli pakko pys\u00e4hty\u00e4 karsimaan vaatteita. Ei tarvinnut nousta kuin hiukan, kun maisemat avautuivat entist\u00e4kin hulppeampina ymp\u00e4rill\u00e4! V\u00e4lill\u00e4 rinne oli niin jyrkk\u00e4, ett\u00e4 sopivaa kiipe\u00e4miskohtaa piti haeskella tovi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Olimme Susanin kanssa niin onnellisia, ett\u00e4 puolitoista vuotta aiemmin sovittu retki yhdess\u00e4 Huippuvuorille vihdoin toteutui!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4simme lopulta tasanteelle, josta n\u00e4imme eilisen Esmarkin j\u00e4\u00e4tik\u00f6n: se olikin ihan j\u00e4ttim\u00e4inen! Olimme tosiaan k\u00f6nynneet vain pienell\u00e4 pl\u00e4ntill\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6n vasemman reunan tuntumassa, kun sit\u00e4 nyt katsoi yl\u00e4ilmoista. Ei voinut muuta kuin ihailla.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Leiri\u00e4mme oli jo vaikeampi havaita t\u00e4lt\u00e4 korkeudelta!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Esmarkin j\u00e4\u00e4tikk\u00f6, jolla edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 k\u00e4velimme, jatkuikin silm\u00e4n kantamattomiin…<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Osa porukasta oli tyytyv\u00e4inen n\u00e4ihin maisemiin ja halusi j\u00e4\u00e4d\u00e4 ev\u00e4iden sy\u00f6nnin j\u00e4lkeen viel\u00e4 lep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n upealle n\u00e4k\u00f6alapaikalle. Me loput jatkoimme Karlstadtoppenin huipulle. Pienen lumikent\u00e4n j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme huippuharjanteelle. Se oli melko kapea, joten sai olla tarkkana, ettei olisi livennyt jommallekummalle puolelle!<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Ja voi sit\u00e4 n\u00e4kym\u00e4\u00e4, mik\u00e4 huipulta avautui! Vuorenharjanteen molemmilla puolilla oli j\u00e4\u00e4tikk\u00f6. Ne n\u00e4yttiv\u00e4t yhdistyv\u00e4n kaukana yhdeksi ja samaksi valtavaksi j\u00e4\u00e4kent\u00e4ksi, joka ilmeisesti peitt\u00e4\u00e4 suurimman osan t\u00e4st\u00e4 Oscar II:n maaksi kutsutusta Huippuvuorten alueesta. Vaikka vuorella ei ollut korkeutta kuin rapia kolmesataa metri\u00e4, tuntui, kuin olisi kliseisesti maailman katolla! Ter\u00e4vi\u00e4 vuorenhuippuja jatkui silm\u00e4n kantamattomiin \u2013 ei ihme, ett\u00e4 Huippuvuorten saksankielinen nimi on Spitsbergen (ter\u00e4v\u00e4t vuoret). Ihmeellisint\u00e4 oli ajatella, ettei n\u00e4ill\u00e4 seuduilla juuri ihminen liikuskele. Ei kaupunkeja, ei polkuja. T\u00e4llaisen n\u00e4kym\u00e4n edess\u00e4 iskee n\u00f6yryys ja kunnioitus luontoa kohtaan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Lis\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6it\u00e4 vuorenhuipun toisella puolella<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Vuoren huipulla Huippuvuorilla! Karlstadtoppen.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Tarpeeksi maisemia ihailtuamme oli aika aloittaa paluumatka. Oli ihana vaeltaa niin, ettei mihink\u00e4\u00e4n ollut kiirett\u00e4. Aikaa vier\u00e4hti taas koko p\u00e4iv\u00e4, vaikka matkaa tuli tuskin taitettua kovin montaa kilometri\u00e4. Palasimme leiriin kiert\u00e4en er\u00e4\u00e4n lahdenpoukaman kautta, jossa ranskalainen firma pit\u00e4\u00e4 kes\u00e4isin leiri\u00e4. J\u00e4ljell\u00e4 oli vain yksi kajakki, sill\u00e4 koko leiri oli evakuoitu viikkoa aiemmin j\u00e4\u00e4karhun hy\u00f6kk\u00e4yksen tielt\u00e4. Karhu oli saanut saalikseen poron. Tuore luuranko oli kaluttu putipuhtaaksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Matkanj\u00e4rjest\u00e4j\u00e4mme (Svalbard Wildlife Expeditions<\/a>) <\/strong>tekem\u00e4n aikatauluk\u00e4mmin ansioista leiriin saapui illaksi toinenkin retkeilyporukka (meill\u00e4 oli tieto, ett\u00e4 olisimme saaneet olla leiriss\u00e4 omalla porukalla matkan loppuun asti). Koska leiri oli suunniteltu maksimissaan 12 hengelle, toinen ryhm\u00e4 toi mukanaan telttoja lis\u00e4majoitukseksi. Uusi ryhm\u00e4 oli sekalainen porukka toisilleen tuntemattomia nuoria aikuisia mm. Kreikasta, Kiinasta ja Uzbekistanista. He eiv\u00e4t vaikuttaneet kovin avoimilta tutustumaan meihin \u2013 eiv\u00e4t tervehtineet eiv\u00e4tk\u00e4 muutenkaan tuntuneet olevan perill\u00e4 leirin s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 (havahduin siihen, kun miespuolinen henkil\u00f6 oli yht\u00e4kki\u00e4 kaikessa rauhassa pissill\u00e4 meid\u00e4n telttamme oven edess\u00e4!). Noh, olihan meill\u00e4 ainakin lis\u00e4\u00e4 porukkaa y\u00f6n karhuvahtivuorossa, ajattelimme. Sit\u00e4k\u00e4\u00e4n hommaa n\u00e4m\u00e4 tulokkaat eiv\u00e4t tosin n\u00e4ytt\u00e4neet ottavan tosissaan, vaan vahtivuorolaiset seisoskelivat omien telttojensa edess\u00e4 tupakalla vaikka olisi pit\u00e4nyt t\u00e4hyill\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u2026 Olin entist\u00e4 kiitollisempi, ett\u00e4 meid\u00e4n ryhm\u00e4mme koostui kesken\u00e4\u00e4n samanhenkisist\u00e4, luonnosta kiinnostuneista ja mukavista ihmisist\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Viimeinen y\u00f6vartiovuoro leiriss\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Viimeisen\u00e4 aamuna vanha tuttu laiva Lang\u00f8ysund<\/strong> palasi hakemaan meit\u00e4. Koska laiva hoiti samalla p\u00e4iv\u00e4turistiristeily\u00e4, k\u00e4vimme viel\u00e4 katsomassa j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunaa l\u00e4helt\u00e4, mink\u00e4 j\u00e4lkeen oli vuorossa vierailu vanhassa ven\u00e4l\u00e4isess\u00e4 kaivoskaupungissa Barentsburgissa<\/strong>. Minua neuvostoarkkitehtuuri ei  liiemmin olisi kiinnostanut, mutta Amerikan mantereelta tuleville se n\u00e4ytti olevan jonkin sortin h\u00e4mm\u00e4styksen aihe. K\u00e4nnyk\u00e4n kentt\u00e4 muuttui Ven\u00e4j\u00e4ksi heti saavuttuamme satamaan \u2013 \u00e4kki\u00e4 data roaming<\/em> pois p\u00e4\u00e4lt\u00e4! Saimme oppaaksi nuoren surkuhupaisan ukrainalaismiehen, joka kertoi asuneensa Huippuvuorilla vasta pari kuukautta. H\u00e4n puhui mukiinmenev\u00e4\u00e4 englantia voimakkaalla ven\u00e4j\u00e4aksentilla ja heng\u00e4styi omasta selostuksestaan niin paljon, ett\u00e4 h\u00e4nen piti pys\u00e4hty\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 huohottamaan. H\u00e4nen tahattoman koomiset selostuksensa saivat kanadalaisporukan repeilem\u00e4\u00e4n. Opastuksen j\u00e4lkeen meill\u00e4 oli pari tuntia aikaa haahuilla kaupungissa itseksemme.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Hei hei Esmarkbreen!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Barentsburg, pala Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 Huippuvuorilla.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Barentsburgin satamasta johtaa kaupunkiin jokusen sataa porrasta.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Barentsburgin vanhimmat rakennukset ovat ihan miellytt\u00e4vi\u00e4 silm\u00e4lle…<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
… mutta neuvostoarkkitehtuuri ei hivele ainakaan omaa estetiikantajuani.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Paikallinen ruokakauppa oli jonkin sortin n\u00e4ht\u00e4vyys, mutta sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnist\u00e4 ei kyll\u00e4 ollut tehty mitenk\u00e4\u00e4n huomiotaher\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4! Vasemmalla myym\u00e4l\u00e4n p\u00e4\u00e4ovi.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Sis\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4si kunnolla vanhanajan tunnelmaan! Ukrainalaisille myyjille (ei hymyn karettakaan) piti esitt\u00e4\u00e4 haluamansa tuotteet sanallisesti. Jostain mielen sy\u00f6vereist\u00e4 putkahti mieleen sana j\u00e4\u00e4tel\u00f6 ven\u00e4j\u00e4ksi (viiden vuoden kieliopinnoista aikaa noin 30 vuotta) ja sain sent\u00e4\u00e4n jotain sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4! Maksutapana ruplat tai luottokortti.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Pieni kirkko oli sent\u00e4\u00e4n vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Paluumatka Longyearbyeniin<\/strong> sujui l\u00e4hes aikataulussa. Merenk\u00e4ynti tuntui voimakkaammalta kuin menomatkalla. Kun kaupunki jo l\u00e4hestyi, laiva teki \u00e4kkin\u00e4isen k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen: kapteeni oli havainnut sinivalaita! Rynt\u00e4sin kameroineni kannelle, ja toden totta: kaksi sinivalasta uiskenteli n\u00e4k\u00f6et\u00e4isyydell\u00e4! Ne puhalsivat ilmaa aina kolme kertaa per\u00e4kk\u00e4in, ja kolmannen suihkauksen j\u00e4lkeen sukelsivat syv\u00e4lle. Laivan sein\u00e4ll\u00e4 oli taulukko, josta voi tarkistaa, mink\u00e4 valaslajin oli tullut n\u00e4hneeksi. Laivan opas kertoi, ett\u00e4 sinivalaita n\u00e4kyy todella harvoin. Laivan kapteenikaan ei ollut n\u00e4hnyt sellaista, vaikka oli seilannut n\u00e4it\u00e4 vesi\u00e4 jo 8 vuotta! T\u00e4m\u00e4 kohtaaminen maailman isoimman nis\u00e4kk\u00e4\u00e4n kanssa oli kuin kirsikka kakun p\u00e4\u00e4ll\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Loppu hyvin, kaikki hyvin<\/h4>\n\n\n\n

Olimme jo aivan haikeina siit\u00e4 tosiasiasta, ett\u00e4 ihana reissuporukkamme hajoaisi jo samana iltana. Kanadalaisia yst\u00e4vi\u00e4 oli ollut ihana tavata parin vuoden j\u00e4lkeen, ja heid\u00e4n kauttaan ker\u00e4\u00e4ntyneet uudet yst\u00e4v\u00e4t olivat jo ehtineet tulla l\u00e4heisiksi. Buukkasimme p\u00f6yd\u00e4t Kroa-pubista<\/a> ja kutsuimme oppaammekin mukaan juhlistamaan t\u00e4ydellist\u00e4 luontoretke\u00e4mme. Kutsuja Kanadaan, Saksaan, Japaniin, Singaporeen ja toki Suomeen sinkoili, ja vietimme l\u00e4mminhenkisen illan burgereita mutustellen.<\/p>\n\n\n\n

Min\u00e4 ja Sachi olimme l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 takaisin Suomeen vasta seuraavan p\u00e4iv\u00e4n y\u00f6n\u00e4, mutta olimme buukanneet hotellista varmuudeksi kaksi y\u00f6t\u00e4. Olin puntaroinut, kannattaisiko huoneen varaaminen ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n, kun lento l\u00e4hti heti puoleny\u00f6n j\u00e4lkeen. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin, kun Longyearbyen peittyi y\u00f6ll\u00e4 niin sankkaan sumuun, ettei lentokone p\u00e4\u00e4ssyt laskeutumaan. Kaupungin jo tutuksi tullut bussikuski heitti meid\u00e4t kuitenkin kent\u00e4lle, miss\u00e4 terminaalin ty\u00f6ntekij\u00e4 huusi kova\u00e4\u00e4nisesti (\u00e4\u00e4nentoisto on so last season<\/em>), kuinka kaikkien kannattaisi nyt vaan palata majapaikkoihinsa koska mit\u00e4\u00e4n lentokoneita ei ole nyt tulossa. Onneksi meill\u00e4 siis todellakin oli se hotellihuone aamuun asti \u2013 vain 20 minuuttia my\u00f6hemmin olimme takaisin s\u00e4ngyiss\u00e4mme vailla tietoa, miten ja milloin meille ilmoitettaisiin lentokoneen uusi l\u00e4ht\u00f6aika. SAS onneksi l\u00e4hetti viestin aamusella, ja rauhallisesti nautitun aamupalan j\u00e4lkeen uusi yritys lentokent\u00e4lle tapahtui puolenp\u00e4iv\u00e4n aikoihin. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Hotellin (Coal Miners’ Cabins) takapihan\u00e4kym\u00e4 bussia odotellessa.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Muutama p\u00e4iv\u00e4 on reissun j\u00e4lkeen sain viestin toiselta oppaalta Evalta: meid\u00e4n j\u00e4lkeemme saapunut ryhm\u00e4 oli juuri evakuoitu Longyearbyeniin, koska j\u00e4\u00e4karhu oli tunkeutunut leiriin. Hilde viel\u00e4 odotteli omaa evakuointivuoroaan, mutta my\u00f6hemmin kuulin, ett\u00e4 h\u00e4nkin oli selviytynyt ehjin nahoin.<\/p>\n\n\n\n

Lue retken edellinen osa: Esmarkbreen – k\u00e4velyretki j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4<\/a><\/strong><\/p>\n\n\n\n

\n