Diwali (deepavali) – hindujen valon juhla

Diwali, hindujen tärkein vuosittainen juhla, tuo valon pimeyteen monin tavoin. Se on täynnä kynttilöitä, ilotulituksia ja välkkyviä valonauhoja, yhteisöllisyyttä ja hyvää mieltä.

Diwali (deepavali) on hindulainen valon juhla, jota vietetään Intiassa myöhään syksyllä, loka-marraskuussa. Diwalia viettävät hindujen lisäksi myös mm. buddhalaiset, sikhit ja jainalaiset. Se on virallinen kalenterijuhla myös esimerkiksi Nepalissa, Pakistanissa, Sri Lankassa, Burmassa, Malesiassa ja Singaporessa.

Diwali on viettäjilleen yhtä merkittävä juhla kuin kristityille joulu. Sen aikana sytytetään paljon kynttilöitä, syödään hyvin, annetaan lahjoja ja räjäytellään ilotulitteita. Juhlaan liittyy myös voimakas yhteisöllisyyden tunne ja hyvä tahto.

Diwali tulee sanoista diya/deepa (öljykynttilä savikupissa) ja avali (rivi). Öljykynttilöiden rivejä näkyy juhlan aikaan kaikkialla kotien edustoilla. Ne symboloivat sisäistä valoa, jonka diwali tuo jokaiselle taustaan ja asemaan katsomatta.

Lakshmi kutsutaan koteihin

Diwalin aikana on tapana pyytää suojelusta Lakshmilta, hindulaiselta vaurauden jumalattarelta. Aiemmin maatalousyhteiskunnassa Lakshmin uskottiin takaavan hyvän sadon. Nykyään ajatus ulottuu myös bisneksen puolelle: diwali merkitsee uuden tilikauden alkamista ja vanhan päättämistä. Jotta Laksmi olisi tulevana vuonna suosiollinen, avaavat ihmiset kotinsa ovet ja ikkunat, sytyttävät kynttilöitä ja kutsuvat näin jumalattaren taloon.

Eri puolilla Intiaa diwaliin liittyy myös uskomuksia ja tarinoita, joita yhdistää ajatus hyvän voitosta pahasta. Esimerkiksi Pohjois-Intiassa juhlitaan kuningas Raman voittoa Ravana-paholaisesta, Etelä-Intiassa Krishnan voittoa Narakasurasta. Jainalaiset puolestaan juhlivat diwalin aikaan myös Mahaviran siirtymistä nirvanaan (15. lokakuuta vuonna 527 eaa.).

Uudet vaatteet ja siisti koti

Diwalia juhlitaan perinteisesti viisi päivää. Ensimmäisenä ja toisena päivänä siivotaan koti perusteellisesti ja koristellaan se välkkyvin värivaloin. Ulko-oven edustalle taiteillaan värjätystä riisijauhosta rangoli-kuvioita.

Diwaliin kuuluvat myös ostokset ja suoranainen markkinatunnelma. Lähes joka kotiin hankitaan ainakin savisia öljykynttiläkuppeja ja kynttilän sydänlankoja, joita tarvitaan puja-seremoniassa. Myös erilaisia kynttilälyhtyjä on myynnissä runsaasti. Moni ostaa myös kovaäänisiä ilotulitteita.

Uutta alkua on tapana juhlistaa myös hankkimalla kaikile perheenjäsenille uudet vaatteet. Vaatekaupoissa onkin diwalin kynnyksellä mahtava tungos.

Kolmas päivä on tärkein: silloin järjestetään kodeissa puja (yhteinen rukoushetki), syödään juhlaruokia, annetaan lahjoja ja lähetetään ilotulitusraketteja. Monet käyvät myös oman uskontokuntansa temppelissä sytyttämässä kynttilöitä.

Diya-kynttilöitä viedään kotona järjestetyn pujan jälkeen kaikkiin huoneisiin antamaan valoa. Niitä pannaan huoneiden nurkkiin, parvekkeelle ja ulos ovenpieliin. Monet polttavat suurta diyaa aamuun saakka – sen liekki ei saa sammua diwali-yönä.

Kahtena seuraavana päivänä vieraillaan perinteisesti ystävien ja sukulaisten luona. Nyky-yhteiskunnassa diwalin vietto on kuitenkin monilla käytännön syistä tiivistynyt muutamaan päivään.

Positiivista diwalissa on ihmisten hyväntahtoisuus ja lämmin yhteisöllisyys: perheet, sukulaiset ja ystävät kokoontuvat yhteen usein pitkästä aikaa ja koko ilmapiiri on kaunis ja koskettava. Negatiivista puolestaan on ilmanlaadun heikkeneminen jopa hälyttävälle tasolle ilotulitteiden takia. Esimerkiksi Intian pääkaupungin Delhin ympäristössä diwali-saaste on jokavuotinen, yhä paheneva ongelma, jota matkailijakaan ei voi olla huomaamatta.

Aika näyttää, omaksutaanko Intiassa ympäristöystävällisempiä tapoja viettää valon juhlaa. Keskustelua siihen suuntaan käydään jo.

Lue lisää diwalista Mangostania-blogin kaksiosaisesta sarjasta:

• Diwali tulee kynttilöin, valoin ja värein (valmistautumista juhlaan)
• Diwali, kynttilöiden yö (diwalin viettoa Pohjois-Intiassa)