Yksi kirkko riittää matkan syyksi. Santa Maria del Fiore on Firenzen sydän ja sielu, johon pääsee parhaiten tutustumaan Brunelleschi-passilla.
Santa Maria del Fiore eli Duomo di Firenze, Firenzen Duomo. Keskellä sokkeloisen vanhankaupungin kapeita katuja avautuu aukio, jossa kohoaa yksi maailman suurimmista kirkoista: 153 metriä pitkä, 90 metriä leveä ja 90 metriä korkea jättiläinen pilkistää kaupungilla kulkiessa yllättäen milloin mistäkin. Ilman sitä on vaikea kuvitella koko Firenzeä.
Katedraalin rakentaminen aloitettiin vuonna 1296 ja saatiin päätökseen 1436. Sen ulkoseiniä peittää valkoinen, punainen ja vihreä marmori, jossa on geometrisiä kuvioita ja kukka-aiheita. Pääsisäänkäynnin puoleinen julkisivu on 1800-luvulta ja edustaa uusgoottilaista tyyliä. Sisällä huomion kiinnittävät erityisesti geometrisesti kuvioitu marmorilattia 1500-1600-luvuilta ja kupolin sisäpuolen maalaukset. Kirkko on myös täynnä erilaisia taideaarteita.
Kaikkein tunnetuin Santa Maria del Fiore on kuitenkin valtavasta kupolistaan, joka on Firenzen symboli ja voidaan nähdä myös laajemmin koko renessanssin ja länsimaisen humanismin symbolina. Kupolin arkkitehtina toimi Filippo Brunelleschi, ja se rakennettiin vuosien 1420 ja 1436 välillä.
Suunnilleen kaikki Firenzen kävijät, tai ainakin ensikertalaiset, haluavat katedraaliin. Sinne onkin yleensä valtavan pitkät jonot. Opera di Santa Maria del Fiore on kuitenkin paljon muutakin kuin vain kirkko itsessään: se on kokonaisuus, joka käsittää monta upeaa nähtävyyttä vieri vieressä. Ostamalla kattavan pääsylipun pääsee näkemään ne kaikki.
Kolme erilaista passia
Liput Santa Maria del Fioren kohteisiin kannattaa ostaa hyvissä ajoin, sillä osaan niistä pääsee vain varaamalla ajan etukäteen. Valittavana on erilaisia vaihtoehtoja:
- Ghiberti-passi sisältää Battisteron + Santa Reparatan + museon
- Giotto-passi sisältää kolme edellistä + kellotornin
- Brunelleschi-passi sisältää neljä edellistä + kupolin
Näistä passeista Brunelleschi on kattavin, mutta jos et jostakin syystä ehdi tai pysty kiipeämään sekä kupoliin että kellotorniin, on Giotto-passi hyvä vaihtoehto. Kellotorni on maisemiltaan parempi kokemus kuin kupoli – ja sinne on myös hieman miellyttävämpi kiivetä. Ghiberti-passiin ei sisälly kiipeämistä ollenkaan.
Lisätietoa kohteista ja lipuista Opera di Santa Maria del Fioren nettisivuilta.
Testissä Brunelleschi-passi
Me valitsimme Brunelleschi-passin, joka oikeuttaa kaikkiin viiteen maksulliseen kohteeseen tutustumiseen. Heti varaushetkellä oli päätettävä päivämäärä ja kellonaika kupoliin kiipeämiseen, sillä siitä hetkestä alkaa passin voimasaoloaika (kolme vuorokautta). Muihin kohteisiin sai tutustua oman aikataulun mukaan. (Huom! Kannattaa tarkistaa varaushetkellä, pitääkö myös Giotton kellotorniin varata erikseen aika.)
Passi osoittautui loistavaksi tavaksi nähdä Firenzeä. Koska se oli voimassa kolme päivää, jäi kohteiden väleissä aina aikaa myös muuhun tärkeään, kuten kaupungilla pyörimiseen ja jokirannassa vaelteluun. Hinta-laatusuhde oli myös kohdallaan. 30 euroa viidestä kohteesta ei ollut näin upeassa kultuurikaupungissa paljon. Lapselle (7-14 v.) passi oli vielä huomattavasti edullisempi: vain 12 euroa.
Näihin kohteisiin passilla pääsi:
1. Cupola di Brunelleschi (Santa Maria del Fioren kupoli)
Kiipeämällä kupoliin näet ensin sen sisäpuoliset maalaukset lähempää ja sen jälkeen ulkotasanteelta näkymän kaikkiin suuntiin Firenzen yli. Kannattaa huomioida, että matka huipulle on normaalikuntoisellekin melko uuvuttava ja sisältää hyvin ahtaita portaikkoja. Pysähtyä ei oikeastaan voi, sillä seuraava ryhmä odottaa jo sisäänpääsyä ja aika näköalapaikalla on rajallinen. Elämys on kuitenkin jännittävä ja ehdottomasti kokemisen arvoinen, kun ottaa mukaan hieman urheiluhenkeä.
2. Campanile di Giotto (Giotton kellotorni)
Vaikka Brunelleschin kupoli onkin Firenzessä se juttu, täytyy myöntää, että paremmat näkymät aukeavat viereisestä Giotton kellotornista. Tämä johtuu tietenkin siitä, että kupoli näkyy tornista upeasti, joskin suojaverkon takaa. Kiipeäminen on myös hieman väljempää ja ilmavampaa, sillä tornissa on välitasanteita, joilla voi pysähtyä lepäämään ja nauttimaan maisemista.
Testimme perusteella kellotorni oli kaikista Duomon kohteista paras.
3. Battistero di San Giovanni (Pyhän Johanneksen kastekappeli)
Vuonna 1095 rakennetun kahdeksankulmaisen kappelin pohjana saattaa olla vielä paljon vanhempi rakennus. Sisällä on käsittämättömän upeita mosaiikkeja 1200-1300-luvuilta sekä hienot kuvioidut lattiat. Lokakuussa 2023 Battisteroa restauroitiin ja vain osa mosaiikeista oli näkyvissä, mutta kokemus oli siitä huolimatta vaikuttava.
4. Santa Reparata
Tämä varhaiskristillinen basilika sijaitsee nykyisen Santa Maria del Fioren katedraalin alla. Se kaivettiin esiin 1960-1970-luvuilla, ja nykyään portaat yhdistävät sen Santa Maria del Fioreen. Jännittävässä tilassa on näkyvissä raunioituneita rakenteita ja lattiamosaiikkeja. Siellä on myös lukuisia hautoja, joista yhdessä lepää Medici-suvun jäsen ja yksi kuuluu Filippo Brunelleschille, Santa Maria del Fioren kupolin arkkitehdille.
5. Museo dell´Opera del Duomo
Etukäteen ajattelin, että Brunelleschi-passin viidestä kohteesta museo olisi ollut viimeinen eli vähiten kiinnostava. Ei ollut! Tulin ulos lähes pökertyneenä ja annankin sijoitukseksi kakkosen heti kellotornin jälkeen. Tätä museota ei kannata jättää väliin. Mieleen jäivät esimerkiksi erikoiset pyhäinjäännökset, kupolin piirustukset ja Brunelleschin ällistyttävän yksityiskohtainen kuolinnaamio.
6. Mutta entäs se itse katedraali?
Santa Maria del Fiore on maksuton ja avoinna kaikille ilman pääsylippua, mutta se ei tarkoita, että sinne niin vain marssittaisiin sisään. Jono on varsinkin vilkkaana turistisesonkina kauhea! Se kiemurtelee pahimmillaan koko aukion halki hitaasti madellen.
Nähtävyyspassin ostaneet pääsevät kirkkoon kaupanpäällisiksi, käytyään ensin kupolissa tai Santa Reparatassa, sillä uloskäynnit niistä johtavat kirkon sisään. Brunelleschi-passilla pääsi siis kirkkoon jopa kahdesti. Passin ostaminen todella kannattaa, sillä vaikka passikohteisiinkin on jonot, eivät ne ole mitään verrattuna kirkon jonoon.
7. Näköala kruunaa matkan!
Vielä yksi tärkeä juttu. Tutustuminen Santa Maria del Fioreen ei ole täydellinen ilman käyntiä Piazzale Michelangelon näköalapaikalla Arno-joen toisella puolella. Kävelyä on jonkin verran ylämäkeen, mutta se palkitsee. Näköalapaikalta aukeaa esteettä koko Firenze. Santa Maria del Fioren lisäksi näkyy useita muitakin kuuluisia paikkoja, esimerkiksi Ponte Vecchio. Tämä näkymä piirtyy mieleen Firenzen kuvaksi, joka ei unohdu.
