Kulttuuri-instituutti tuli apuun, kun nepalilaiset gandharba-muusikot alkoivat muuttua jumalten viestinviejistä katukauppiaiksi.
Kathmandun kaduilla samoillessa vastaan tulee tuon tuostakin sarangi-viulua soitteleva muusikko, joka kenties kauppaa taidokkaasti koristeltujen, erikokoisten viulujen lisäksi perinnemusiikkia sisältäviä cd-levyjä.
Suurin osa näistä muusikoista kuuluu gandharba-kastiin, muusikkojen yhteiskuntaluokkaan. Heidän tehtävänään on satoja vuosia ollut vuoristoisessa ja vaikeakulkuisessa maassa levittää uutisia kylästä kylään päivänpolttavat asiat lauluiksi puettuna.
1700-luvun loppupuolella, kun kuningas Prithvi Narayan Shah päätti yhdistää Nepalin pienet kuningaskunnat yhdeksi valtioksi, gandharboilla oli tärkeä rooli levittäessään kuninkaan sanaa ja suostutellessaan alueita yksi kerrallaan yhdistymisen kannalle.
Hindu-mytologian mukaan gandharbat olivat muinoin jumalien siivekkäitä viestinviejiä ja soittajia. Totuus on kuitenkin karumpi. Vaikka Nepalissa ei virallisesti enää noudateta kastijärjestelmää, ovat muusikot yhteiskuntaluokkien pohjalla ja joutuvat taistelemaan toimeentulostaan.
Sen sijaan että esiintyisivät kylissä, ovat gandharbat nykyään keskittyneet Kathmandun turistialueelle kauppaamaan perinnesoittimia ja cd-levyjä.
Radio ja televisio ovat luonnollisesti syrjäyttäneet muusikkojen tehtävän tiedonvälittäjinä. Moni gandharba-muusikko onkin luopunut ammatistaan paremman elinkeinon toivossa. Samalla myös arvokas kansanperinne uhkaa kadota, kun suullisena perinteenä kulkenut musiikkityyli jää unholaan.
Vuonna 1994 perustettiin norjalaisen säätiön toimesta Gandharba Cultural Art Organisation, joka tukee gandharbojen kulttuuria ja identiteettiä. Kulttuuri-instituutin puitteissa matkailijat voivat esimerkiksi sarangi-viulun ostettuaan saada soitonopetusta pientä korvausta vastaan.
