Toiset käyvät Intian-matkallaan palatseissa, toiset rannoilla – mutta on ainakin yksi paikka, jossa jokainen matkailija käy. Tässä jutussa Matkasto paljastaa, millaisia ovat tyypilliset intialaiset vessat!
Naisten ja miesten puolet. Nandi Hills, Bangalore. Kuva: Flickr/Peter Rivera.
(Jutussa kerrotaan intialaisista vessoista, mutta sama pätee toki joihinkin muihinkin maihin. Aihetta lähestytään naisnäkökulmasta, sillä naisille tämä(kin) asia on tehty hieman hankalammaksi.)
Intiassa vessoja on karkeasti jaotellen kahdenlaisia: toisissa on pönttö, toisissa ei ole. Jälkimmäisiä voidaan kutsua myös kyykkyvessoiksi eli perinteisiksi vessoiksi, ja niitä jokainen intialainen osaa käyttää. Pönttö puolestaan on monelle tuntemattomampi käsite.
Intiassa vessanpöntön rengas on usein hiekkainen ja siinä saattaa näkyä selviä kengänjälkiä. Tämä todistaa kiistattomasti, että jotkut mokomat seisovat sen päällä. Aika pelottava temppu – kokeilkaapa vaikka korkeakorkoiset sandaalit jalassa! Ja kun yksi harjoittaa akrobatiaa, alkavat muut tehdä perässä – elleivät halua hiekkaa pöksyihinsä.
Parempi vaihtoehto onkin yleensä valita se oikea kyykkyvessa. Se on hygieenisempi, koska siellä ei luojan kiitos tarvitse istua mihinkään.
Jos unohtaa ottaa nenäliinapaketin mukaansa, löytyy kyykkyvessan lattianrajasta vaihtoehtoinen menetelmä: vesihana ja muovinen kannu. Paperia ei tietenkään ole. Toisaalta ei vesikannullakaan mitään tee ilman vettä. Joko sitä ei tule ollenkaan, tai se sinkoaa hetken odottelun ja koko hanan auki ruuvaamisen jälkeen täydellä paineella pitkin seiniä.
Paikalliset vaatteet, joihin moni matkailijakin sonnustautuu, tarjoavat omat haasteensa. Tunika–housu-yhdistelmässä (salwar kameez) naisten kiusana on roikkuvien liepeiden lisäksi tuhottoman pitkä huivi (dupatta), jota pidetään meidän näkökulmastamme väärinpäin kaulassa, siis siten, että päät roikkuvat selkäpuolella lähes maata viistäen. Vessoissa ei yleensä ole koukkuja eikä laskutilaa, ja jottei huivi laahaisi lattialla, on se kiedottava kaulan ympärille. Siitä riittää moneen tukalaan kerrokseen.
Intian kansallisvaatteen, sarin, jätämme tässä yhteydessä huomioimatta. Yksinkertainen ohje kuuluu: jos sinut on pakattu sariin, vältä kyykkyvessaa. Jos mahdollista, vältä pönttövessaakin.
Yleisissä vessoissa saa yllättäen myös palvelua. Käynnin jälkeen ei kannata odottaa löytävänsä saippuaa tai käsipaperia, sillä ne on jemmattu jonnekin perimmäiseen nurkkaan, jotta niitä voitaisiin tulla ojentamaan tarvittaessa. Ojennus maksaa rahaa. Maksaakseen on pidettävä mukanaan laukkua, jossa on lompakko. Koukuttomassa vessassa jää siis vain yksi vaihtoehto: kuristaa itsensä laukun hihnalla, kun kaulan ympärillä on jo se jättipitkä huivi viisinkertaisesti kierrettynä.
Pelkkää lompakkoa on hankala raahata vessaan. Missä sitä pitäisi, kun toisessa kädessä on paperinenäliinapakkaus ja toisessa käsidesipullo – ja kolmannella huitoo hyttysiä?
Loppuhuomautus niille, jotka eivät ymmärrä vessahuumoria: Vakavasti ottaen, Intian kaltaisissa maissa on hienoa, että ihmisillä on edes jonkinlaiset saniteettitilat. Meillä on niin erilaiset käsitykset elämänmenosta, ettei ole syytä vertailla. Paitsi tietysti vähän leikillään! 🙂
