Kristiinankaupunki – yllättävän ihana löytö!

Puutarhaunelmia, laiskoja kissoja ja tervan tuoksua – länsirannikon Kristiinankaupunki näyttää, mitä tarkoittaa Cittaslow!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Visit Kristiinankaupunki

Kun saavut Kristiinankaupungin keskustaan vanhaa kivisiltaa pitkin, voit melkein tuntea, kuinka kaupunki ottaa sinut hymyillen ja kädet ojossa vastaan. Kristiinankaupungin tunnelmaan on helppo sujahtaa mukaan – kuin saapuisi sivuosanäyttelijäksi verkkaisella vauhdilla etenevään historialliseen TV-sarjaan.

Länsirannikolla Vaasan ja Porin välissä sijaitseva Kristiinankaupunki (ruotsiksi Kristinestad) on yksi maamme kulttuurihistoriallisesti arvokkaimpia kohteita: sen vanha, ruutukaavan mukaan rakennettu puukeskusta on hämmästyttävän hyvin säilynyt ehjä kokonaisuus, jota tulipalot eivät ole päässeet tuhoamaan. Valtaosa nyt nähtävistä taloista on peräisin 1800-luvulta, mutta joukossa on myös 1700-luvun rakennuksia.

Kreivi Pietari Brahe perusti kaupungin jo vuonna 1649, jolloin Ruotsi-Suomen hallitsijana oli kuningatar Kristiina. Kristiinankaupunki oli 1800-luvun puolivälissä Suomen tärkeimpiä satamakaupunkeja, josta kauniit purjealukset veivät maailmalle tervaa ja puutavaraa. Merenkululla oli niin suuri vaikutus kaupungin kehitykselle, että siellä voi edelleen aistia tuulahduksen suurten purjelaivojen aikakaudelta.

Suomen ainoa Cittaslow-kaupunki

Tänä päivänä Kristiinankaupunki on pieni ja kotoisa yhteisö, jossa on noin 6500 asukasta. Heistä vanhan keskustan alueella asuu noin 2500. Kun kävelee kaupungilla, ehtii monta kertaa kuulla ihmisten tervehtivän toisiaan iloisesti, enimmäkseen ruotsiksi. Väestöstä suunnilleen 56 % puhuu äidinkielenään ruotsia ja 42 % suomea.

Kristiinankaupunki kuuluu Suomen ainoana kaupunkina kansainväliseen Cittaslow-verkostoon. Tämä Italiasta lähtöisin oleva verkosto on ottanut vaikutteita slow food -liikkeestä ja korostaa hyvää elämänlaatua. Siihen kuuluu eri puolilla maailmaa sijaitsevia pikkukaupunkeja, joissa Cittaslow-arvot kuten yhteisöllisyys, paikallisuus, perinteet ja rauhallinen elämänrytmi ovat osa arkipäivää. Nämä arvot tuntuvat selittävän Kristiinankaupungin olemusta niin hyvin, että vuonna 2011 toteutunut Cittaslow-jäsenyys tuntuu sille mitä luonnollisimmalta askeleelta.

Heti Kristiinankaupunkiin saavuttua tuleekin tunne: miksi en aiemmin tiennyt, että täällä on näin ihanaa?

Kristiinankaupunki yllättää monessa muussakin suhteessa. Tiesitkö esimerkiksi, että peräti kolmannes Suomen ruokaperunasta viljellään sen alueella, tai että kaupunkiin johtava kivisilta on todennäköisesti pohjoismaiden pisin lajissaan? Lisäksi monissa taloissa ihan oikeasti (!) kummittelee, ja hyvällä onnella voit nähdä ison siilin lyllertämässä iltahämärissä mukulakivikadulla. (Niin kävi myös tätä juttua tehdessä, kahdesti.)

Kristiinankaupunki on paikka, jonka viehätystä matkailijat eivät ole aivan vielä suurin joukoin löytäneet. Se on kuin mukava salaisuus, jonka mielellään pitäisi itsellään – ellei siitä olisi niin kiva kertoa muillekin. Ainakin toistaiseksi kauniilla kujilla saa vaellella ja tunnelmoida melko rauhassa heinäkuisena viikonloppuna: missään ei ole ruuhkaa, hälyä tai kiirettä.

Kristiinankaupunkia ei voi suositella hätäiseen pysähdykseen, sillä se suorastaan vaatii viipymään pidempään. Parasta siellä on kiireetön vanhanajan ilmapiiri ja rauhoittuminen perusasioiden äärelle. Kaupunki tarjoaa matkailijalle nähtävyyksiä helposti koko viikonlopuksi ja tunnelmaa paljon pidemmäksikin aikaa, jos vain ehtii jäädä.

Kristiinankaupungin nähtävyydet TOP 10

Matkasto vietti viikonlopun Kristiinankaupungissa ja ihastui. Tähän on koottu kaupungin parhaita paloja (sattumanvaraisessa järjestyksessä).

1. Ulrika Eleonoran kirkko ja tullitupa

Jo vuonna 1700 valmistunut Ulrika Eleonoran kirkko on sympaattinen punainen rakennus, jonka vasta tervatusta katosta lähtee ihana tuoksu. Vaikka kaupungin pääkirkkona toimiikin nykyään paljon suurempi, vuonna 1897 rakennettu punatiilinen Kristiinankaupungin kirkko, on Ulrika Eleonoran kirkko kuitenkin tärkeä osa kaupungin identiteettiä.

Kirkon torni on kallellaan länteen. Erään teorian mukaan haluttiin varmistaa, että torni pysyisi pystyssä rannikolla puhaltavissa kovissa tuulissa, joten siinä hyödynnettiin samaa tekniikkaa kuin laivanrakennuksessa – sehän Kristiinankaupungissa osattiin. Vaihtoehtoisesti torni on saattanut kallistua myös pommituksissa tai muuten vain ajan saatossa. Oikeaa vastausta ei tiedä kukaan.

Ulrika Eleonoran kirkon vieressä sijaitseva tullitupa on peräisin 1720-luvulta. Kun Suomi oli osa Ruotsia, kaupunkiin tuotavat tuotteet oli tullattava. Myöhemmin näitä tupia käytettiin köyhien asuntoina. Nykyään tullituvassa toimii kesäpuoti.

2. Raatihuone

Vuonna 1856 valmistunut Ernst Bernhard Lohrmannin suunnittelema raatihuone näyttää helsinkiläiseen silmään tutulta: se edustaa samaa tyyliä kuin Engelin rakennukset Senaatintorilla. Pikkukaupungin raatihuoneeksi se on poikkeuksellisen komea.

3. Lebellin kauppiaantalo

Jos etsitään Suomen kauneinta museota, voisi tässä olla yksi kilpailijoista. 1700- ja 1800-lukujen kauppiasperheen elämää esittelevä Lebellin kauppiaantalo on vuodelta 1762 ja toiminut museona jo vuodesta 1939. Yläkerrassa on upea 1600-luvun barokkisali, joka on ainoa laatuaan Suomessa. Salissa on alkuperäiset kattomaalaukset ja todennäköisesti myös Suomen vanhin kaakeliuuni – kauniin vihreä. Huoneiden käsinmaalatut, taidokkaasti restauroidut tapetit ja monet pikkuesineet ihastuttavat. Lebellin kauppiaantalo on ehdottomasti Kristiinankaupungin hienoin yksittäinen nähtävyys, jota ei kannata jättää väliin.

4. Merimuseo

Vuonna 1837 rakennettu pirteän keltainen talo oli aikanaan kauppias Wendelinin omistuksessa. Sen yläkerrassa ommeltiin purjeita kauppiaan laivoihin, joita oli parhaimmillaan kymmenkunta. Nyt samassa tilassa toimii Kristiinankaupungin Merimuseo, joka näyttää, miten merenkulku ja purjelaivat ovat kietoutuneet syvälle rannikolla sijaitsevan kaupungin historiaan. Samassa rakennuksessa toimii myös kaupunginkirjasto.

Merimuseolla on toinenkin näyttelytila Rantakadun Merimakasiinissa.

5. Kissanpiiskaajankuja

Kun tietokilpailussa seuraavan kerran kysytään, mikä on Suomen kapein kaksisuuntainen katu, on vastaus tässä. Kissanpiiskaajankujalla on leveyttä kolme metriä.

Kujan varrella oli aikoinaan kapakka, jonne telakkatyöntekijät kokoontuivat. Osa oli kotoisin Skaftung-nimisestä kylästä, joka vääntyi suomenkielisten suussa kissanpentua tarkoittavaksi sanaksi kattong. Telakkatyöntekijät pitivät lähtiessään niin kovaa meteliä, että kaupunkilaiset uhkasivat ajaa heidät piiskaamalla tiehensä. Saikohan kuja siitä nimensä? Toisen tarinan mukaan nimi liittyisi henkilöön, jonka tehtävänä oli poistaa kissarutto kaupungista.

Niin tai näin, nykyään Kissanpiiskaajankuja on hurjasta nimestään huolimatta mitä idyllisin ja rauhallisin katu.

6. Kissat

Jos et näe Kristiinankaupungissa käydessäsi yhtään vapaana kulkevaa kissaa, olet viettänyt siellä liian vähän aikaa. Kulje katuja rauhassa – kissat näyttäytyvät kyllä! Huomaat myös ikkunoilla lukuisia kissa-aiheisia koriste-esineitä. Kissoja on kaupungissa kaiken värisiä mustista oransseihin, ja ne pujahtavat piiloon kivijaloissa olevista aukoista, ehkäpä hiiriä pyydystämään. Kuulostaa kaupungilta, jossa myös Pekka Töpöhäntä ystävineen olisi varmasti viihtynyt!

7. Myllykallio

Jokaisessa kunnon kaupungissa on näköalapaikka – niin Kristiinankaupungissakin. Vaikka tämä kallio ei olekaan kovin korkea, on sieltä kuitenkin näkyvyys kattojen yli merelle saakka. Aikoinaan samalla luonnonkauniilla paikalla seisoi peräti 11 myllyä, mutta nykyään niitä on vain yksi jäljellä (ja sekin on tuotu Närpiöstä). Myllykallio on erityisen hieno auringonlaskun aikaan, kun mylly värjäytyy hehkuvan oranssinpunaiseksi.

8. Krepelinin talo

Yksi Kristiinankaupungin vanhoista, suurista puutaloista tunnetaan Krepelinin talona. Carl Wilhelm Krepelin syntyi Ruotsissa, mutta muutti jo nuorena Kristiinankaupunkiin, ensin kirjanpitäjäksi ja myöhemmin laivanvarustajaksi. Hän työskenteli tässä talossa, joka ennen pitkää myös siirtyi hänen omistukseensa. Nykyään Krepelinin talon pihapiirissä voi majoittua tunnelmallisissa puitteissa, sillä talon edessä olevat punaiset rakennukset toimivat kauniisti entisöitynä huoneistohotellina.

Lue myös tämä Hotelli Krepelinistä kertova juttu!

9. Kauppahuone Corner

Tässä aivan Kristiinankaupungin keskustassa sijaitsevassa vanhassa liikerakennuksessa toimivat esimerkiksi kahvila, kukkakauppa, kangaskauppa sekä taide- ja käsityöliike. Rakennuksen sisäpiha on alun perin ollut avoin, mutta sittemmin sen on katettu. Näin on syntynyt mukava olohuonemainen tila, jossa voi istua myös huonommalla säällä. Kauppahuone Corner onkin kristiinankaupunkilaisille (ja miksei matkailijoillekin) tärkeä kokoontumispaikka.

10. Carlsro

Tämä vuonna 1896 valmistunut puurakennus sijaitsee Suurjärven rannalla noin 5 kilometriä Kristiinankaupungin keskustasta pohjoiseen. Nykyään kaupunginmuseona toimiva talo oli aikoinaan laivanvarustaja Carlströmin omistuksessa. Sisällä arvioidaan olevan noin 11 000 esinettä – saattaa olla enemmänkin siitä päätellen, miten paljon ullakolla on vielä lajittelematonta tavaraa. Jännittävintä on kuitenkin se, että Carlsro on ihan oikea kummitustalo. Ylläkerrasta löytyy esimerkiksi kummallinen sohva, jolla aina istuu joku, ja vintin pimeät nurkat saavat mielikuvituksen laukkaamaan.

(11. Bonus: juorupeilit!)

Ihmettelet kuitenkin, mitä ne häkkyrät ikkunanpuitteissa ovat – tässä selitys. Juorupeilissä kaksi peiliä on asetettu kulmittain niin, että sisältä huoneesta voi nähdä kadulle kumpaankin suuntaan. Ovela tapa tarkkailla kadun tapahtumia näkymättömänä. Pienessä kaupunkiyhteisössä ihmiset tuntevat toisensa, juttelevat kohdatessaan – ja tietävät sinusta ehkä enemmän kuin aavistatkaan.

Kiinnostuitko Kristiinankaupungista seuraavana kotimaan seikkailunasi? Lue lisää Suomen ainoasta Cittaslow-kohteesta Kristiinankaupungin matkailusivuilta!