Che Guevara raahasi mukanaan moottoripyörämatkoillaan ja Kuuban viidakoissa matea. Olihan hän sentään argentiinalainen, ja mate on Argentiinan kansallisjuoma.
Kuva: Flickr/mrlasse
Yerba mate -kasvi. Kuva: Flickr/Aleiex
Yerba mate (Ilex paraguariensis) on Etelä-Amerikassa kasvava puu, jonka kuivatuista lehdistä liotettua juomaa kutsutaan nimellä mate. Maku muistuttaa etäisesti vihreää teetä, mutta on karvaampi ja ruohoisampi. Mate juodaan yleensä kuumana, mutta myös kylmänä tai esimerkiksi uutettuna limonadiksi.
Juojia on kahta kuppikuntaa: toiset lisäävät kuumaan mateen sokeria, toiset eivät koskaan. Matea voidaan myös maustaa esimerkiksi appelsiinin tai mintun lehdillä. Sitä juodaan bombilla-suodatinpillillä mate-kupista. Kuppi voi olla esimerkiksi puinen, metallinen tai kasvin kuoresta tai siemenestä koverrettu. Pilli on toisesta päästä lituska ja rei´itetty, jotta se suodattaa matepurut.
Yerba mate sisältää paljon vitamiineja, mineraaleja, hivenaineita ja kofeiinia. Siitä valmistettu juoma lisää keskittymiskykyä ja virkistää mieltä ja kehoa aiheuttamatta kuitenkaan tärinää tai hermostuneisuutta, jonka kahvin kittaamisesta saattaa helposti saada. Mate on myös hiukan emäksistä eikä hapanta kuten kahvi, joten vatsakin tykkää. Se vahvistaa immuunijärjestelmää ja siinä on sydänystävällisiä antioksidantteja enemmän kuin vihreässä teessä tai punaviinissä.
Argentiina on maailman suurin maten tuottaja sekä kuluttaja. Mate on suosittua myös Paraguayssa, Brasiliassa, Uruguayssa ja Andien alueella, varsinkin Boliviassa ja Perussa. Se on Mercosur-talousliittouman nimittämä alkuperäistuote.
Mate-kuppi ja bombilla. Kuva: Hanna Apajalahti
Mate on Etelä-Amerikassa paikoin suositumpaa kuin kahvi. Näiden juomien historiakin on erilainen. Siinä missä kahvia, kaakaota ja teetä joivat ensin varakkaat ja vallanpitäjät, nauttivat matea köyhät ja poljetut.
Nykyisen Paraguayn alueen Guaraní-alkuperäiskansan tarun mukaan maan päällä vieraillut jumala lahjoitti yerba mate -kasvin ihmisille kiitokseksi vieraanvaraisuudesta, jotta he voisivat valmistaa siitä ”ystävyyden juomaa”. Guaranít käyttivät kasvia juomana ja lääkkeenä.
Myöhemmin espanjalaisten valloittajien katolinen kirkko yhdisti maten paholaiseen ja syntiin. 1600-luvulla maten juonnista saattoi saada vankeusrangaistuksen. Seuraavan vuosisadan puoliväliin mennessä matea juotiin jo kaikissa yhteiskuntaluokissa.
Vaikka matea juodaan myös yksin, on se vahvasti sosiaalinen juoma. Sen nauttimiseen liittyvät rituaalit vaihtelevat alueittain, mutta niillä pyritään sosiaalisuuteen, solidaarisuuteen, ystävyyteen ja tasa-arvoon. Varsinkin Argentiinassa on tapana kutsua juomaan matet siinä missä Suomessa ”mennään kahville”. Juominen ei tällöin ole pääasia, vaan seurustelu. Monet jopa kantavat mukanaan termospullollista kuumaa vettä ja matekippoa.
Che Guevara juo matea madridilaisessa seinämaalauksessa. Kuva: Flickr/Greg Robbins
Maten juomiseen kuuluu rauhallisuus: silloin ei ole sopivaa kiistellä. Tapoihin kuuluu, että yksi juo kipollisen tyhjäksi ja ojentaa sen sitten takaisin juoman tarjoajalle, joka täyttää kipon uudelleen. Silloin mate juodaan samasta kiposta ja samalla bombillalla. Hygieniasta tai pöpöistä puhuminen ei kuulu ollenkaan asiaan.
Matea on aina suotavaa tarjota muillekin, sillä muuten pidetään itsekkäänä. Maten avulla voikin helposti tutustua uusiin ihmisiin.
Jutussa on käytetty lähteenä muun muassa Johanna Pohjolan pro gradu -tutkielmaa Poné la pava – laita pannu tulelle (Helsingin yliopisto, 2008).
