Pinjata (piñata) on suomalaisiinkin lastenjuhliin tiensä löytänyt meksikolainen perinne. Vai onko? Kaikkea tätä et luultavasti tiennyt pinjatasta!
Piñata eli suomeksi pinjata – sehän on sellainen paperimassasta tai pahvista valmistettu, värikkäästi koristeltu hahmo, jonka sisälle voi kätkeä makeisia, pähkinöitä, pieniä leluja ja muita aarteita.
Lastenjuhlista tutussa ohjelmanumerossa osallistujat yrittävät yksi kerrallaan osua pinjataan kepillä – silmät sidottuna. Lyöjää pyöritetään ensin ympäri, jotta suunnat sekoavat. Tehtävän vaikeuttamiseksi pinjataa, joka roikkuu narusta esimerkiksi puun oksan ympäri, liikutellaan ylös alas. Lopulta joku onnistuu rikkomaan pinjatan ja aarteet putoavat maahan. Ne kerätään yhdessä niin, että jokainen saa osansa.
Pinjata yhdistetään yleensä Meksikoon. On kuitenkin mahdollista, että perinne on saanut alkunsa Kiinassa! Jo Marco Polo törmäsi siellä härkä- ja lehmähahmoihin, jotka oli tehty värikkäästä paperista ja kovetettu lakalla. Hahmot oli tapana hakata kepillä rikki uudenvuoden aikaan, jolloin niiden sisältä putosi siemeniä. Rikkomisen jälkeen hahmojen jäänteet poltettiin. Tuhkan uskottiin tuovan onnea koko tulevaksi vuodeksi.
Tämä kiinalainen tapa levisi 1300-luvulla Eurooppaan, jossa se yhdistettiin paastonaikaan. Ensimmäisestä paastosunnuntaista tuli pinjata-sunnuntai. Italiankielinen sana pignatta merkitsee haurasta saviastiaa.
1500-luvulla espanjalaiset valloittajat veivät pinjata-perinteen mukanaan Meksikoon. Ihmeellistä kyllä, Mesoamerikan alkuperäisillä asukkailla oli samanlainen traditio jo omasta takaa. Juhliessaan Azteekkien sodan jumalan Huitzilopochtlin syntymäpäivää papit asettivat värikkäillä sulilla koristellun saviruukun temppeliin. Ruukun sisällä oli pieniä aarteita, ja kun se rikottiin kepillä, putosivat aarteet jumalan eteen uhrilahjana. Mayat pelasivat myös peliä, jossa piti huitoa naruun sidottua ruukkua silmät sidottuna.
Espanjalaiset lähetyssaarnaajat muuttivat Meksikossa vallinneet perinteet katolisen uskon mukaisiksi. Pinjatasta tuli tähden muotoinen ja sen sakarat kuvastivat seitsemää kuolemansyntiä. Karamellit ja hedelmät pinjatan sisällä olivat paholaisen houkutuksia ja pinjatan lyöminen kepillä taistelua kiusausta ja paholaista vastaan. Kun pinjata viimein särkyi, olivat putoavat makeiset se palkinto, joka uskon säilyttämisestä seuraa.
Pinjata-perinne elää ja muuttuu
Meksikossa ja muissa Latinalaisen Amerikan maissa pinjatan rikkominen on tänäkin päivänä tärkeä juhlaperinne. Se on kuitenkin menettänyt uskonnollisen merkityksensä – nykyään se on silkkaa huvia. Pinjatat ovat suosittuja varsinkin joulun aikaan ja syntymäpäivillä. Niitä on kaiken muotoisia Betlehemin tähteä symboloivasta perinteisestä, monisakaraisesta muodosta aina lasten rakastamiin sarjakuvahahmoihin.
Pinjatat valmistettiin alun perin saviruukun ympärille. Nykyään saviruukut ovat kuitenkin väistyneet käytöstä, sillä niiden sirpaleet ovat vaarallisia lapsille. Suurin osa pinjatoista muotoillaan tätä nykyä paperimassasta ja pahvista – usein ilmapalloa apuna käyttäen.
Meksikossa matkaillessa ei voi olla huomaamatta juhlatarvikekauppoja, joiden ulkopuolella roikkuu iloisen värikkäitä pinjatoja. Kannattaa ehdottomasti käydä sisällä tutustumassa kauppojen valikoimiin – ne loksauttavat suun auki. Ei taida löytyä sellaista hahmoa, josta ei voisi tehdä pinjataa! Vain mielikuvitus on rajana, ja sitä Meksikossa kyllä riittää.
