Spa Hotel Runni sai alkunsa ihmelähteestä

Runni Iisalmessa on kulttuurihistoriallisesti arvokas miljöö, jossa terveysturismin juuret ulottuvat satojen vuosien taakse.

Kaupallinen yhteistyö: Spa Hotel Runni

Runnissa Kiurujoen rannalla sijaitseva kylpylä on palvellut asiakkaita 1900-luvun alusta saakka, mikä tekee siitä Suomen vanhimman yhtäjaksoisesti toimineen kylpylän. Terveysmatkailukohteena Runnin historia ulottuu paljon kauemmaksikin, aina 1700-luvulle.

Runni tulee ruotsinkielisestä sanasta brunn (lähde), joka viittaa alueella pulppuavaan ”ihmelähteeseen”. Sen löytyminen oli alkusysäys koko nykyiselle kylpylätoiminnalle. Tänä päivänä paikalla toimiva Spa Hotel Runni ympäristöineen on luonnonkaunis ja rentouttava matkakohde, jossa voi nauttia niin kylpylä-, majoitus- kuin ravintolapalveluistakin.

Runnin ihmelähde: terveysbuumi jo 1700-luvulla!

Kerrotaan, että paikalliset asukkaat kävivät nauttimassa Runnin lähteen vettä jo ainakin 1700-luvulla, kenties aikaisemminkin. Rautapitoisen veden huomattiin olevan hyväksi terveydelle, ja kansan suussa alkoi kulkea ihmeellisiä tarinoita sen parantavasta voimasta.

Runnin lähde säilyi kuitenkin pienen piirin tietona, kunnes kuopiolainen lääkäri Emanuel Elfvenberg ”löysi” sen 1770-luvulla. Vesi tutkittiin ja sen todettiin muistuttavan kuuluisien eurooppalaisten terveyslähteiden vesiä. Tämän innoittamana Runniin alkoi saapua väkeä. Lähteen ympäristö siistittiin ja paikalle rakennettiin juomahalli sekä vaatimaton täysihoitola. Kun Suomela-laiva alkoi liikennöidä Runnille, oli kävijöitä kesäaikaan jo yli neljä tuhatta.

Terveyttään hoitamaan tulleet joivat vettä runsain mitoin. Varsinainen juomatunti oli kolmesti päivässä, mutta sen lisäksi monet nauttivat vettä pitkin päivää jopa kymmeniä lasillisia. Veden terveysvaikutuksiin liittyi erikoisia uskomuksia – esimerkiksi se, että vesi piti saada vatsalaukussa sekoittumaan ruokaan oikealla tavalla. Sen vuoksi tehtiin kierroksia juomahallin ympäri tai ”rullattiin” vesi sekaisin pölkkyjen varaan asetetuilla lankuilla keinumalla.

Tulijoille kerrottiin, että juomahallin lähistöllä oleva vaja oli täynnä sairaina tulleiden mutta terveinä lähteneiden jättämiä kainalosauvoja ja kävelykeppejä!

Kun tieto veden parantavasta voimasta levisi, alkoi lähteelle virrata myös varakkaampaa väkeä. Runnista muodostui säätyläisten, liikemiesten ja virkamiesten kesänviettopaikka, jossa viihtyivät esimerkiksi marsalkka Mannerheim sisarineen, Akseli Gallen-Kallela, Järnefeltin veljekset, Leevi Madetoja, Eino Leino ja Oskar Merikanto. Tätä kansanosaa palvelemaan rakennettiin kaksikerroksinen hotelli vuonna 1904.

Runnin vesi maistuu ruosteelta

Testataanpa: heti ensimmäisellä kulauksella on selvää, että Runnin ihmelähteestä pulppuava vesi on voimakkaan rautapitoista. Se jättää suuhun melko ärhäkän ruosteisen maun. Lähteestä juotuna vesi on virkistävän kylmää ja kristallinkirkasta, mutta samenee pullossa nopeasti rusehtavaksi. Sitä on siis paras nauttia paikan päällä.

Runnin vedessä on runsaasti paitsi rautaa, myös piitä ja 25 eri mineraalia: muun muassa natriumia, mangaania, kromia, nikkeliä ja seleeniä. Se sisältää siis monipuolisen yhdistelmän aineita, joita muissa terveyslähteissä esiintyy usein erikseen. Vaikka tarinat ihmeparanemisista kuulostavatkin nykytiedon valossa liioitelluilta, on Runnin veden kuitenkin todettu olevan hyväksi terveydelle. Sen sanotaan auttavan esimerkiksi uniongelmissa ja lisäävän vastustuskykyä.

Spa Hotel Runni: majoitusta kartanohotellissa ja kypylähotellissa

Nykyään Runnille tulija kohtaa hyvin toisenlaisen näyn kuin lääkäri Elfvenberg 1770-luvulla. Keltaisen, vuonna 1904 pystytetyn kartanohotellin lisäksi maisemaa hallitsee vuonna 1980 rakennettu kylpylähotelli, joka kuitenkin matalana rakennuksena sulautuu ympäröivään jokimaisemaan hyvin. Näkymä on avoin: parkkialueille mahtuvat hotellivieraiden autot, eikä rannassa kasva enää ryteikköä vaan siististi parturoitu nurmikko.

Runniin tullaan tänä päivänä monista syistä – osa ehkä edelleen veden houkuttelemina, toiset enemmänkin viihteen perässä. Heitä vetävät puoleensa allasosasto ja saunat, erilaiset spa-hoidot ja ravintolan palvelut. Majoituksen voi valita kahdesta täysin erilaisesta vaihtoehdosta: vanhasta kartanorakennuksesta tai modernista kypylähotellista.

Kartanohotelli huoneineen henkii entisajan tunnelmaa, mutta sieltä on lyhyt matka pihapiirin läpi nykyaikaisten palveluiden äärelle. Huoneet ovat saaneet nimensä Runnilla aikoinaan vierailleiden tunnettujen henkilöiden mukaan. Yksi huoneista on hirsiseinäinen Carl Gustaf -sviitti, jossa marsalkka Mannerheim yöpyi 1900-luvun alkupuolella.

Kartanohotelli on hyvä valinta historiallista tunnelmaa hakevalle. Ainoastaan kylpyhuoneet tuntuvat olevan hieman irrallaan muusta sisustuksesta – ne on tietenkin lisätty huoneiden nurkkiin jälkeenpäin.

Modernimpaa majoitusta arvostava voi valita huoneensa myös vuonna 1980 rakennetun ja 2015 siististi uudistetun kylpylähotellin puolelta. Siellä majoittuminen on helppoa ympäri vuoden, sillä huoneista on kulku sisäkautta kylpyläosastolle ja ravintolaan. Kesäisin pääsee myös suurelle aurinkoterassille kauniiseen jokimaisemaan. Kylpylähotellista löytyy mm. Valtioneuvos-sviitti, joka on saanut nimensä rakennushankkeen keskeisen henkilön Johannes Virolaisen mukaan.

Aamiainen tarjoillaan noutopöydästä ravintolasalissa. Jos ilma on kaunis ja lämmin, voi kahvinsa nauttia myös suurella ulkoterassilla maisemia ihaillen. Silloin ymmärtää toden teolla, kuinka kaunis Kiurujoen varsi onkaan.

Olisipa ollut mielenkiintoista olla paikalla vaikkapa 1800-luvulla, kun laiva saapui Runnin laituriin tuoden mukanaan ihmevedestä innostuneita terveyden etsijöitä. Nyt joudumme kuvittelemaan, miltä aluksen saapuminen ja matkustajien nouseminen laiturille on mahtanut näyttää.

Sen voimme edelleen itse kokea, miltä tuntuu hakea Runnin vettä juomahallista. Parinsadan metrin kävelymatka on juuri sopiva myös maisemien ihailuun. Käymme kokeilemassa riippusiltaa ja kuljemme hetken Runnin lumoavassa jokivarressa, jossa puut heittävät kuvajaisensa tyyneen pintaan. Ehkä se rautapitoinen vesi nyt sekoittuu vatsassa ja tekee ihmeitä!