Sari on Intiassa koko kansan vaate

Jopa kahdeksan metriä pitkään kankaaseen voi kietoutua esimerkiksi filmitähtien tai lentoemäntien tyyliin.

Saria, pitkää ompelematonta kangasta, on käytetty vaatteena Indus-joen laaksossa jo tuhansien vuosien ajan. Siitä on tullut koko Intian kulttuurin symboli – laskostettava naisen muotoja mukaileva vaate on sovitettavissa käyttäjänsä mukaiseksi.

Nykyinen sari, joka pitkän kankaan lisäksi sisältää lyhyen ja kireän paidan sekä alushameen, voidaan kietoa kymmenillä eri tavoilla. Laskostustavat vaihtelevat sekä alueittain että tilanteen mukaan.

Sari on yleisin naisen asu Intiassa, Bangladeshissa ja Sri Lankassa. Myös Nepalissa saria käytetään yleisesti, joskin hiukan käytännöllisempi tunika-housu-yhdistelmä (hindiksi salwar kameez, nepaliksi kurta suruwal) on vallalla Pohjois-Intiassa ja Nepalissa arkiasuna. Juhlatilaisuuksissa sariin pukeudutaan yhä, vaikka naimattomat nuoret naiset pitävät myös länsimaisia vaatteita suurissa kaupungeissa.

Sari on 4,5–8 metriä pitkä, saumaton kangas. Kankaan toinen pää on koristelematon, ja toinen, pallu, voi olla hyvinkin runsaasti ornamentoitu. Kankaan reunoissa on yleensä myös koristelua.

Yleisin käytössä oleva laskostustyyli on nimeltään nivi. Siinä sari laskostetaan vasemman olkapään yli, ja pallu saa roikkua vapaasti selkäpuolella. Roikkuva kangas voidaan tarpeen vaatiessa kietaista hartioiden tai pään peitoksi.

Pukeminen aloitetaan taittamalla koristelematon pää alushameen vyötärökaitaleen alle lantion oikelta puolelta alkaen. Kangasta kierretään lantion ympäri yksi kierros, jonka jälkeen vielä toinen kierros löyhästi. Sitten pallu laskostetaan pituussunnassa symmetrisiksi vekeiksi ja viedään lantion oikealta puolelta vasemman olkapään yli. Pallun tulisi ylettyä noin polvitaipeeseen asti.

Seuraavaksi vekitetään edellisen löyhän kierroksen ylijäänyt kangas ja taitetaan se navan kohdalle alushameen vyötärökaitaleen alle. Vyötärölle jääneet sarin reunat taitetaan myös siististi alushameen alle. Vekkikohdat voi varmistaa kiinnittämällä ne huomaamattomasti hakaneulalla.

Tytöt näyttävät videolla mallia!

Sarin paita (choli) teetetään räätälillä mittojen mukaan, koska se muotoillaan hyvin vartalonmyötäiseksi eikä kangas jousta lainkaan. Hihat voivat olla pitkät tai lyhyet, tai choli voi olla hihaton. Myös alushame ommellaan yleensä kunkin sarikankaan sävyiseksi, tai jos kangas ei ole läpikuultava, alushame voi olla muunkin värinen. Alla voi nykyisin pitää myös housuja – pääasia on, että vyötäröllä on jonkinlainen napakka kaitale, jonka alle sarin laskokset voi taittaa.

Sari voi olla äärimmäisen edullinen, huokeasta ohuesta puuvillasta valmistettu, tai äärimmäisen arvokas silkkinen, kulta- ja helmikirjailtu taideteos – tai mitä vain siltä väliltä. Se on siis todellinen koko kansan vaate.

Sarinpukemistrendit ovat usein saaneet innoituksensa kuuluisilta filmitähdiltä, kuten Mumtazilta (s. 1947), joka näytteli useissa 1970-luvun Bollywood-elokuvissa. Mumtaz-tyylinen laskostus on nykyään laajalle levinnyt, tosin vain juhlakäytössä, koska näin puetussa sarissa on vaikea liikkua.

Ohessa video sarin pukemisesta Mumtaz-tyyliin. 

1900-luvulla kangaslaatuja alkoi tulla yhä enemmän, ja läpikuultava sifonki tuli suureen huutoon. Se laskeutuu hyvin ja ohuena sopii lämpimään ilmastoon. Häissä ja juhlatilaisuuksissa käytetään arvokkaimpia sarikankaita, jotka on käsin kudottu ja kirjailtu. Punainen väri kultakirjailuin on varattu morsiamelle, ja valkoinen taas on surevan lesken vaate. Muuten sarikankaiden väri- ja kuviointimaailma on loputon – vain mielikuvitus toimii rajana!

Myös lentoemännät käyttävät saria työasuna joissakin lentoyhtiöissä. Niin kutsuttu ”air hostess style” antaa ammattimaisemman vaikutelman, koska laskokset on prässätty kankaaseen ja kiinnitetty tiukasti hakaneuloilla. Myös choli on pidempää mallia paljastaen vähemmän ihoa. Naiset politiikassa ja muissa johtotehtävissä suosivat tätä tyyliä.