Nepalissa vaellusturisti hämmentyy kahdesta Tiibetin rajan takaa tulleesta, tamangeiksi itseään kutsuvasta kansasta, jotka eivät ymmärrä toistensa kieltä.
Nepalin väestö koostuu kymmenistä eri kansallisuuksista ja vähemmistöryhmistä. Jo pelkästään Kathmandun kaduilla kävellessä vastaan tulee etnisesti todella kirjavaa porukkaa, mikä luo kaupunkiin omaleimaisen ilmeensä. Vaikka n. 90% väestöstä osaa maan virallista kieltä nepalia, myös muita kieliä on kymmenittäin. Osa ihmisistä näyttää ulkoisesti enemmän eteläaasialaisilta ja osa, etenkin vuoristossa asuvat kansat, taas tiibetiläisiltä. Eri kansallisuudet elelevät sulassa sovussa, ainakin useimmiten.
Tammikuisella vierailulla Langtangin kansallispuistossa olin etukäteen selvittänyt, että alueella asuu tamang-kansaa. Kävi niin, että myös oppaamme Bishnu ja kaksi kantajaamme olivat tamangeja. Usein nepalilaisten sukunimi tulee oman kansan nimestä, kuten meidän henkilökuntamme: Bishnu Tamang, Jange Tamang sekä Pema Lama (Lama on yksi variaatio tamang-sanasta).
Arvelin, että oppaamme on kotoisin Langtangista ja tuntee alueen kuin omat taskunsa, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Kävi ilmi, että Langtangin alueella asuvat tamangit olivatkin ihan eri kansaa kuin Bishnu, Jange ja Pema.
Ne tamangit, joihin oppaamme ja kantajamme kuuluivat, vaelsivat Nepaliin todennäköisesti Tiibetistä (tai joidenkin arvioiden mukaan Mongoliasta asti) jo vuosisatoja, jopa tuhansia vuosia sitten, ja asettuivat Kathmandun laaksoon. Langtangin kansallispuiston alueen tamangit taas tulivat vasta n. 60-70 vuotta sitten Tiibetistä rajan yli epävakaiden poliittisten olojen vuoksi. Myös he ottivat sukunimekseen Tamang, ettei kukaan epäilisi heidän olevan ulkomaalaisia, ja saivat näin Nepalin kansalaisuuden. Nämä myöhemmin tulleet Langtangin tamangit puhuvat kieltä, joka on läheistä sukua tiibetille, ja josta meidän oppaamme ei ymmärtänyt sanaakaan. Useat heistä ovat vailla koulutusta eivätkä osaa nimeksikään nepalia.
Kathmandun laakson tamangit ovat vahvasti sitä mieltä, että he ovat yksi Nepalin alkuperäisimmistä kansoista. He ovat kuitenkin iät ajat kokeneet jonkinasteista syrjintää. Heillä ei ole omaa kirjoitettua historiaa, eikä heidän alkuperäänsä ole siksi pystytty todistamaan. Ehkä arkeologiset kaivaukset saavat asiaan jonain päivänä selvyyttä.
Kun pienet valtiot yhdistettiin 1700-luvulla nykyiseksi Nepalin alueeksi, Kathmandun laakson tamangit menettivät maansa sotilaille ja heidät otettiin työläisiksi entisille omille mailleen. Tamangien asuttama seutu on aina ollut strategisesti tärkeä, ja Kathmandun hallitsijat alkoivat huolehtia siitä, etteivät tamangit saisi pitää valtaansa alueella eivätkä yletä sosioekonomisessa hierarkiassa. Tämä johti mm. siihen, että kun Britannia perusti Intiaan kuuluisan ja arvostetun Gurkha-armeijan, sen riveihin värvättiin innokkaasti sotilaita kaikista muista vuoristoheimoista (gurung, magar, rai, limbu), mutta tamangeilta oli pääsy kielletty.
Mitä taas Langtangin alueen ”uusiin” tamangeihin tulee, heidän asuttamansa seutu Tiibetin rajan tuntumassa on hyvin köyhää ja karua. Ilmapiiri alueella oli oman kokemukseni mukaan täysin erilainen kuin esimerkiksi vauraammalla Annapurnan alueella. Kun Annapurnan kylissä ihmiset tervehtivät hymyillen jokaista vastaantulijaa, Langtangissa paikalliset vaikuttivat lähinnä kyräilevän turisteja kulmiensa alta, eikä muukalaisia juurikaan tervehditty.
Alueella on viime vuosina jopa sattunut muutama yksinäisen naistrekkaajan katoaminen ja murha. Nämä ovat tietenkin surullisia yksittäistapauksia, mutta karuilla poluilla tallustaessaan voi hyvin kuvitella, että äveriään näköinen turisti voi alkaa ärsyttää. Majatalojen pitäjät olivat toki äärimmäisen ystävällisiä asiakkailleen.
Langtangin seudun tamangien oloja on yritetty viime vuosina parantaa vaellusturismin kautta mm. perustamalla Langtangin kansallispuiston länsipuolella sijaitsevien kylien ympäri Tamang Heritage Trail -vaellusreitti. Alueelle on harva eksynyt, koska se on syrjässä Langtangin laaksosta ja Helambun ja Gosainkundan pyhiinvaelluskohteista. Alueen ympäri kävely kestää viikon. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin kyllä mieluusti itse käynyt tekemässä lisäreissun tamang-kyliin.
Alueella majoitus tapahtuu paikallisissa kodeissa, koska majataloja ei ole. Näin pääsee tutustumaan todelliseen ja alkuperäisenä säilyneeseen vuoristokylien kulttuuriin alueella, johon turismi ei ole vielä lyönyt leimaansa.
Innostuitko Nepalista? Reetan vaellusblogia Langtangin laaksosta voi lukea täällä!
