Tiwanakuksi, tai Tihuanacoksi, kutsuttu kulttuuri kukoisti Andien ylängöllä ennen inkoja. Tiwanaku oli aikanaan myös maailman suurimpia kaupunkeja.
Boliviassa, 72 kilometriä pääkaupunki La Pazista, lähellä Titicaca-järveä, sijaitsee Tiwanakun muinainen kaupunki. Tiwanaku oli kukoistuksensa aikoihin maailman suurimpia: asukkaita arvellaan olleen parhaimmillaan ainakin 60 000.
Andeilla on aina elänyt useita kulttuureja, ja nykyisen Boliviankin perustuslakiin on kirjattu 36 alkuperäiskansaa. Tiwanaku oli Andeilla edelleen elävien aimara-intiaanien luoma korkeakulttuuri. Se oli aikansa kulttuurikeskus, jonka vaikutus näkyi monien kansojen parissa satojen kilometrien päässä nykyisten Perun, Bolivian ja Argentiinan alueilla. Tiwanaku laajeni sotilaallisesti valtioksi, jonka kukoistus oli 800- ja 900-luvuilla.
Tiwanaku oli seremoniallinen keskus, jossa palvottiin muun muassa aurinkoa. Ihmiset asuivat vähän matkan päässä vuorten rinteillä, jotka siihen aikaan olivat metsien peittämiä. Nimi Tihuanaco tarkoittaa mahdollisesti ”keskellä olevaa kiveä”.
Tiwanaku sijaitsee äärimmäisissä luonnonoloissa: happi on ohutta, yöt kylmiä, routa vie satoja, sadetta tulee milloin vain. Yksi keskeisimmistä jumalhahmoista olikin ukkosen ja tulen jumala Tunapu, ja on helppo uskoa, että ympäröivät majesteettiset vuoret on myös käsitetty jumaliksi ja esi-isiksi. Kaupungin rakennuksien monumentaalisuus on varmasti tehnyt vaikutuksen aikalaisiin.
Tiwanakulaiset ovat kuuluisia kivenrakennustaidoistaan. Suurten temppelien rakentaminen alkoi suunnilleen vuoden 100 paikkeilla (jälkeen ajanlaskumme alun). Tiwanakussa kaikki rakennettiin ilman laastia, kuparitappeja hyväksi käyttäen. Tiwanakun jälkeen nousseen inka-kulttuurin sanotaan saaneen rakennusoppinsa Tiwanakusta.
Kaupunkiin rakennettiin muun muassa 17 metriä korkea ja 200 metriä pitkä pyramidi Akapana. Se oli ilmeisesti omistettu maskuliinisille taivaan ja vuorten jumalille. Viereinen, puoliksi maanalainen temppeli oli pyhitetty feminiinisille veden ja maan jumalille, Mama Cochalle ja Pachamamalle. Temppelin tuhosivat espanjalaiset 1500-luvulla etsiessään sieltä kultaa. Muitakin ihmisen lyhytnäköisyydessään aiheuttamia tuhoja Tiwanaku on kärsinyt, esimerkiksi junarata kulki arkeologisen alueen halki 1900-luvun alussa.
Tiwanaku sijaitsee 4000 metrin korkeudessa, mutta kekseliäs maatalous elätti satojatuhansia ihmisiä. Tärkeimmät kasvit olivat, ja ovat yhä, peruna ja kvinoa (quinoa). Pakastamalla ja kuivaamalla peruna säilyi jopa kymmeniä vuosia. Kvinoasta tehtiin muun muassa ”maitoa”. Laamaa käytettiin ihmisen hyväksi monella tavalla: kantojuhtana, kuivaamalla lihaa, kutomalla villasta vaatteita ja tekemällä luista huiluja.
Tarina kertoo, että ehkäisyyn juotiin nokkosenkukkamehua, eikä lapsia päässyt syntymään paria-kolmea enempää perhettä kohti. Miesten keskipituus oli 160 cm, naisten 150 cm. Tärkeitä vainajia muumioitiin, jotta arvokas perimätieto välittyisi seuraaville sukupolville.
Tiwanakun jätti tyhjäksi ilmeisesti ilmastonmuutos: sateet vähenivät alueella vuoden 1000 paikkeilla. Kanaviin perustuvat terassiviljelmät kärsivät, ja lopulta ihmiset hylkäsivät kaupungin. Valtiojärjestelmä romahti vuoteen 1100 mennessä.
Tiwanaku on Unescon maailmanperintökohde. Arkeologisen alueen tuntumassa on myös Tiwanaku-museo, jossa voi tutustua esimerkiksi aikakauden keramiikkaan ja muihin käyttöesineisiin. Museo on tosin aika pimeä, kylmä ja pölyinen. Viereen on rakennettu suoja seitsemään metriin kohoavalle, maan alta löytyneelle monoliitille.
Matkailija pääsee Tiwanakuun helpoiten retkibussilla La Pazista. Villi huhu kertoo, että paikalle voisi päästä kerran kuukaudessa myös junalla, mene ja tiedä.
Kaikki jutun kuvat © Hanna Apajalahti
