”Suunnaton, kaikuva ja jumalainen.” Noin 50 kilometrin päässä turistien suosimasta Aqabasta sijaitseva Wadi Rum on Jordanian hienoin hiekka-aavikko.
Sanotaan, että autiomaa on maisema, joka innoittaa ihmisiä jättämään tutun ja turvallisen ja ruokkii heidän uskoaan siihen, että sen toisella puolella on jotakin.
Wadi merkitsee laaksoa. Se on näennäisesti kuivassa autiomaassa oleva joen uoma. Kun sateet tulevat joskus vuosien tauon jälkeen, vesi ei imeydy kuivaan maahan, vaan syöksyy alas vuorten rinteitä ja saa wadin tulvimaan hetkessä. Rum taas merkitsee korkeaa tai kohollaan olevaa. Maisema on täynnä hiekkakivikerrostumia, jotka sisältävät kvartsia, rautaa, natriumia ja mangaania. Alkuaineet värjäävät kalliot keltaisen, oranssin, vaaleanpunaisen ja violetin sävyihin. Graniitista muodostuneiden vuorten huiput kohoavat korkeimmillaan 1 854 metriin.
Wadi Rum on ikuista maisemaa. Autiomaassa hiekka on aina yhtä punaista, kalliot yhtä jylhiä ja aurinko taivaalla yhtä ankara. Kun ihminen ja ihmisen varjo yhtyvät keskipäivän auringon porotuksessa, maan ja taivaan suhteet katoavat. Wadi Rumin vuoret, kivimuodostelmat ja veden uurtamat kanjonit ovat olleet paikoillaan miljoonia vuosia.
Wadi Rumissa tajuaa selvästi oman paikkansa luonnossa, historiassa ja maailmassa. Aurinko nousee ja laskee, päivät kasautuvat vuosiksi ja vuosikymmeniksi, mutta maisemassa mikään ei muutu. Ei ole mitään uutta auringon alla.
Wadi Rum on ollut asuttu jo 12 000 vuotta
Suurin osa Jordniasta on kuivaa ja karua hiekka-aavikkoa. Hiekkainen maa on aina kaunista, mutta erityisen kaunis on Wadi Rumin autiomaa, joka sijaitsee noin 50 kilometrin päässä turistien suosimasta Aqabasta.
Vuonna 1966 perustettu Kuninkaallinen luonnonsuojelujärjestö (The Royal Society for the Conservation of Nature) takaa sen, että Jordanian luonto on tiukasti suojeltu. Autiomaat ovat laajoja, asumattomia, tiettömiä ja lähes luonnontilaisia alueita. Ne on tarkoitus myös säilyttää sellaisina.
Maan päällä ei ole niin vaikeapääsyistä kolkkaa, etteikö siellä joku olisi ollut jo aikojen alussa. Wadi Rumissa on ollut asutusta jo 12 000 vuotta sitten. Se oli aikaa, kun Suomen päällä oli vielä jäätä ja loput jään alta paljastuneesta maasta oli veden alla.
Täällä ovat vaeltaneet niin egyptiläiset, turkkilaiset, roomalaiset kuin nabatealaisetkin. 40 km päivässä, päivästä toiseen, kamelikaravaanit kulkivat ja kuljettivat suitsuikkeita, mirhaa, Kuolleenmeren bitumia (jota tarvittiin balsamoinnissa) sekä kultaa ja mausteita Jemenistä Jordanian aavikoiden yli.
Vaikka maisemassa ei ole muuta kuin hiekkaa ja kalliota, on siellä kuitenkin aina jotain ääntä. Korva herkistyy nopeasti kuuntelemaan tuulta. Eroosio muokkaa kallioita jatkuvasti: tuulen huminan ja kaiun voi selvästi kuulla reikäisiksi syöpyneistä kallioseinämistä. Jos on oikein hiljaa, voi kuulla menneiden karavaanien äänet.
Arabian Lawrence innoittaa turisteja
”Suunnaton, kaikuva ja jumalainen”. Näin kuvaili Wadi Rumin autiomaata brittiläinen upseeri T. E. Lawrence. Legenda Arabian Lawrencesta tulee vastaan Jordaniassa kaikkialla. Elokuva vuodelta 1962 on liki pakollinen katsottava ennen matkaa Jordaniaan.
Osa turisteista tekee viikkojen matkoja Arabian Lawrencen maisemissa. He haluavat laukata kamelilla ja kuvitella olevansa osa Arabian Lawrencen beduiinikapinallisten joukkoa häätämässä turkkilaisia ottomaaneja pois Jordaniasta. Osalle taas riittää istuminen samalla keitaalla tai museorautatien upeaan taistelunäytökseen osallistuminen.
Beduiinit – aavikoiden ammattivaeltajat
Valtiot ovat ihmisten keksintöjä ja niiden rajat muutettavissa. Wadi Rumin ihmisiä ovat beduiinit. He ovat aavikoiden ammattivaeltajia, nomadeja. Heimo tai klaani on heille se tärkein, ei jonkun maan kansalaisuus tai valtioiden rajat.
Vain beduiineilla on oikeus järjestää maastoauto- ja kamelisafareita Wadi Rumissa. Turistit saapuvat autiomaahan muutamaksi tunniksi, jotkut yöpyvät aavikolla beduiinien majoissa. Uskaliaimmat vaeltavat aavikolla tai kiipeilevät kallioilla päiväkausia.
Captain’s Campin edustaja vannoo, että 5 peittoa riittää pitämään matkailijan lämpimänä aavikon kylmässä yössä. Hän hauduttaa kahvin hitaasti ja tarjoilee sen makeana kuin siirappi. Hummus, falafel-pyörykät, lammaskebabit, tabbouleh-salaatti ja “arabileipä” khubz tulevat eteeni verkalleen. Ei ole kiire. Alan vihdoinkin uskoa, että autiomaassa voi selvitä hengissä.
Beduiineilla on sanonta: Sinun täytyy rakastaa aavikkoa, mutta et saa koskaan luottaa siihen täysin, sillä se koettelee miestä jokaisella askeleella ja tappaa sen, joka ei ole varuillaan.
Ei kameli vaan dromedaari
Dromedaarilla on edelleen beduiinien elämäntavassa oma ohittamaton sijansa. Jokaisen yksilön omistaja tiedetään, ja jos joku myy dromedaarin, sekin tiedetään heti. Vaikka Jeep on city-beduiinille tärkeä, on dromedaari vielä tärkeämpi.
Hyvä dromedaari maksaa saman kuin hyvä auto, mutta autoa ei voi syödä eikä lypsää, eikä sen karvoja voi kutoa huovaksi. Auto ei kulje syvässä hiekassa, sen pakokaasut eivät käy polttoaineeksi eikä mikään auto kulje ilman tankkausta 30 päivää.
Jordanian kuningas pitää dromedaariajoista, ja hän lahjoittaakin voittajille avokätisesti palkintoja.
Jordania on 6,4 miljoonan asukkaan valtio Arabian
niemimaan länsilaidalla Israelin, Syyrian, Irakin ja Saudi-Arabian naapurissa. Maa on kaikista Lähi-idän arabimaista länsimielisin ja suvaitsevaisin.
Wadi Rum kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Jutun kaikki kuvat © Anna Koskela. Matka toteutettiin yhteistyössä Jordanian matkailutoimiston kanssa.
