Tutkimusmatkailijoiden Sahara: yllätyksiä Egyptin aavikolla

Egyptin Läntinen aavikko on paljon muutakin kuin hiekkaa. Strutsinmunat ja muinaiset kalliopiirrokset kertovat ajasta, jolloin Sahara oli vehreää savannia.

Maaliskuussa 2014 sain olla mukana historiallisella tutkimusmatkalla Egyptin Läntisellä aavikolla. Kahden viikon aavikkomatkalle osallistui noin sata henkilöä, jotka matkasivat 30 maastoautolla yli 2000 kilometriä maastossa vaihtelevissa maisemissa.

Matkan pääkohde oli Gilf Kebirin tasanko, jonka löysi egyptiläinen intohimoinen tutkimusmatkailija prinssi Kamal El Din Hussein vuonna 1926. Prinssi Kamal rakasti aavikkoa niin paljon, että luopui kruunusta voidakseen jatkaa tutkimusmatkojaan.

Maaliskuun 2014 tutkimusmatka oli nimetty prinssi Kamalin mukaan Kamal Expeditioniksi. Matkalla oli mukana kansainvälinen joukko tiedemiehiä ja tutkijoita, kokeneita aavikkomatkaajia, toimittaja ja valokuvaajia.

Kamal Expedition olisi hyvin voinut löytää aavikolta entuudestaan tuntemattoman luolan täynnä kalliomaalauksia. Gilf Kebirin tasanko on suurelta osin kartoittamatonta aluetta.

Vuonna 1933 unkarilainen tutkimusmatkailija Lazslo Almasy löysi alueelta luolan, jossa oli hiekka-aavikolle outoja kalliopiirroksia, jotka kuvasivat uivaa ihmishahmoa. Almasy nimesi luolan uimarien luolaksi, ”Cave of Swimmers”.

Viimeisin löytö alueella tehtiin vain 13 vuotta sitten. Vuonna 2003 italialais-egyptiläinen tiimi löysi noin kymmenen kilometrin päästä Uimarien luolasta kalliosyvennyksen, jossa on 5000 maalattua tai kaiverrettua ihmis- tai eläinhahmoa. Kiinnostavin hahmo esittää päätöntä petoa, joka on edelleen tutkijoillekin arvoitus. Peto ei muistuta yhtäkään tunnettua eläintä, mutta siinä on nähty niin virtahevon kuin kirahvinkin piirteitä.

Kalliopiirrosten tarkkaa ikää tai keskinäistä ikäjärjestystä ei ole toistaiseksi kattavasti määritelty. Päätön peto on tutkijoiden mukaan maalattu uimarihahmojen jälkeen. Pedon ympärillä olevien ihmishahmojen perusteella voidaan ajatella pedon joko synnyttävän tai tuhoavan elämää.

Kalliopiirrokset ovat kuin muinainen Facebook, johon alueen ihmiset ovat jättäneet kuvauksia arjestaan. Vielä 12 000 vuotta sitten Itä-Sahara oli samanlaista kuivaa aavikkoa kuin nykyään. Monsuunisateiden vaikutuksesta alueesta tuli vehreä savanni noin 10 500–9 000 vuotta sitten. Vaihtelevia sateita saatiin noin 2000 vuotta. Alueella eläneiden elinkeinoina oli tuolloin metsästys ja keräily.

Monsuunisateiden väheneminen ennakoi savannin kuivumista 7 300–5 500 vuotta sitten. Noin 5 500 vuotta sitten eli 3 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua sateet loppuivat kokonaan ja alueen asukkaiden oli pakko muuttaa pois kuivalta aavikolta Niilin laaksoon.

Kalliomaalaukset ovat siis merkittävästi vanhempia kuin Egyptin muinaisten faaraoiden aikakauden muistomerkit.

Egyptin Läntinen aavikko kuuluu maapallon kuivimpiin alueisiin. Esimerkiksi Gilf Kebirin tasangolla sadetta saadaan harvoin, jopa vuosikymmenien välein.

Mielikuvissa Sahara on yleensä hiekkainen. Hienonhienoa hiekkaa dyynimuodostelmineen on kuitenkin vain noin viidennes Saharasta.

Syvän aavikon kahden viikon matka satojen kilometrien päässä asutuksesta kännykkäverkon kantamattomissa on paitsi unohtumaton elämys, myös prosessi – matka itseen.

Kamal Expedition -tutkimusmatkan järjesti Egyptin kokenein syvän aavikon matkoihin erikoistunut saksalais-egyptiläinen yritys Dabuka, joka järjestää myös räätälöityjä aavikkomatkoja asiakkaiden toiveiden mukaan. Gilf Kebirin alueelle ei toistaiseksi järjestetä matkoja turvallisuussyistä.

Artikkelin kaikki kuvat © Päivi Arvonen. 

Lue lisää Kamal Expeditionista täältä!

Päivi Arvonen piti Kuusamo Nature Photo 20-vuotisjuhlatapahtumassa syyskuussa 2015 Kamal Expedition -tutkimusmatkasta ja Gilf Kebirin tasangosta kuvaesitysluennon, joka on tilattavissa ja räätälöitävissä erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. (Lisätietoja/tiedustelut: Timantti-idea, paivi@timantti-idea.net.)