Akklimatisoitumista ja sairastelua Kyanjin Gompassa

4.1.2013 Kyanjin Gompa (3890m)

Majapaikastamme tulikin sitten varsinainen sairastupa. Meidän oli tarkoitus kävellä rauhassa oppaan kanssa kylää ympäröivillä kukkuloilla katsomassa jäätiköitä ja järviä, mutta Sini ja minä emme saattaneet ajatellakaan liikahtavamme sängyistä mihinkään.

Aamiaisen jälkeen minulle tuli flunssan ja kuumeen lisäksi huono olo, ja pian huomasin jonkinlaisen vatsataudin ottaneen vallan. Pari kerrosta merinovillaa ja fleeceä ylläni sullouduin lähes koko päiväksi makuupussiini ja yritin hengittääkin lakanakankaan suojissa, ettei kylmä ilma olisi sattunut kurkkuun. Kolmas hiukan paremmissa voimissa ollut seurueemme jäsen lähti oppaan kanssa katsomaan jäätikköjärveä.

Majatalossa asui meidän lisäksemme korealainen pariskunta sekä jo muutaman kerran tapaamamme kaksi amerikkalaismiestä. Amerikkalaiset päättivät kuitenkin jo yhden yön jälkeen lähteä takaisin alemmas laaksoon, koska he eivät kestäneet Kyanjin Gompan kylmyyttä. Korealaiset sinnittelivät meidän kanssamme. Istuimme oman seurueemme ja korealaisten seurueen kanssa iltaa kamiinan äärellä.

Kamiina lämmitetään täällä puuttomalla alueella kuivatulla jakinlannalla. Se ei kuitenkaan pala kovin hyvin, joten muutama puukalikka tarvitaan tulen aikaansaamiseksi. Alempanakaan laaksossa, missä metsää jonkin verran on, ei puita kuulemma saa hakata. Metsästä saa kerätä vain valmiiksi kaatuneita puita ja pudonneita risuja. Lämmitysaineesta on siis todellinen pula. Siksi kamiina lämmitetään majataloissa vain kerran illassa.

Tuli sytytettiin noin viiden aikoihin, kun alkoi tulla hämärää. Auringon laskettua hyytävyys oikein iski luihin ja ytimiin. Kamiinaan lisättiin puita parin tunnin ajan, mutta kahdeksan aikaan tuli alkoi hiipua ja ihmisten oli aika käydä yöpuulle.

Sitä ennen keksimme opettaa toisillemme erilaisia lauseita omilla kielillämme. Minä ja Sini tiesimmekin jo joitain sanoja koreaksi, mutta suomi tuotti kyllä vaikeuksia yhtälailla nepalilaisille kuin korealaisillekin.

Kun korealaiset lähtivät yöpuulle, jäimme vielä vähäksi aikaa lämmittelemään kantajien ja oppaan kanssa. Pienen suostuttelun jälkeen toinen kantajista, Jange, saatiin viihdyttämään meitä laululla. Hänellä olikin oikein mukava lauluääni, ja hän esitti muutaman kansanlaulun. Tätä lisää joka ilta! Harmi, että oma lauluvarastoni on olematon – muuten olisin toki esittänyt vastineeksi muutaman suomalaisen laulun.