Stok Kangri Basecamp (4930m)

21.7.

Koko yön satoi, välillä rankemmin ja välillä vähemmän. Aamuyöstä sade taukosi välillä, mutta alkoi taas uudestaan. Aamuisella vessaretkellä koko leirin oli peittänyt lumi- ja raekerros. Teltat kestivät vettä aluksi kohtuullisesti, mutta alkoivat pikkuhiljaa vuotaa katosta. Heitimme sisäteltan katon päälle pari avaruushuopaa, mutta sisälle tiivistyvä vesihöyry teki kaikesta enemmän tai vähemmän kosteaa.

Vuoren huiputus alkoi vaikuttaa koko ajan epätodennäköisemmältä, koska sateella sinne olisi vaarallista kiivetä. Koko operaatioon menee yleensä tavallisilta trekkaajilta noin 10-18 tuntia, vaikka Shekhar oli kerran kipaissut huipulla sveitsiläisen ammattikiipeilijäpariskunnan kanssa 5 tunnissakin. Yleensä huipulle lähdetään klo 4 maissa aamuyöllä, mutta jos oletetaan huonoa säätä tai erityisen hidasta kiipeämistä, voidaan lähteä jo puolilta öin.

Osa porukasta näki aamulla, kun yksi tsekkiläinen mies (joka taisi olla ainoa eilen huonossa säässä vuorelle lähtenyt) laahusti alas leiriin puolikuolleena silmät päässä seisoen tajuamatta, missä edes oli. Hänet ohjattiin lopulta telttaansa. Taitaa siis olla aikamoinen koitos edessä, mikäli ihme tapahtuisi ja sää selkenisi…

Söimme aamiaisen ”vasta” klo 8 normaalin klo 6:45 sijaan. Suurin osa porukasta kömpi sen jälkeen takaisin telttoihinsa odottamaan lounasta, mutta kyhjöttäminen ahtaassa ja märässä ei itseäni houkutellut, joten lähdimme parin muun kanssa leirin viereiselle kukkulalle valokuvailemaan jännän näköisiä vuorikasveja ja ihmettelemään sumuista maisemaa siltä varalta, ettemme pääsisikään tämän korkeammalle. Kävimme 5050 metrin korkeudella, eikä kävely ylös tuntunut lainkaan raskaalta. Olisi kyllä varsinainen harmi, kun nyt kaikki ovat akklimatisoituneet loistavasti eikä kukaan ole sairas, jos emme pääsisi yrittämään huipulle nousua sään takia!

Tämä on vasta toinen kerta kummankaan kiipeilyoppaamme muistissa, että trekkaussesongin aikana tälle alueelle olisi osunut kiipeilyn estävä sade. Yleensä osa vuorelle lähtijöistä joutuu kuitenkin kääntymään jossain vaiheessa takaisin väsymyksen tai huonon olon takia. Sen vuoksi meilläkin on nyt kaksi kiipeilyopasta mukana (kolmas vaelluksella apuoppaana toiminut nepalilainen nuori mies nimeltä Buddha ei ole itse käynyt koskaan vuorella, joten hän jää päivystämään leiriin muun henkilökunnan kanssa).

Leiri tyhjeni yhtäkkiä puolenpäivän jälkeen, ja jäljelle jäi vain meidän porukkamme sekä muutama yksittäinen teltta sadetta pitämään. Mikäli sää ei puoleen yöhön mennessä parane, lähdemme huomenna suoraan Leh’iin.

Vetäydyimme iltapäivästä telttoihin, mutta yhtäkkiä havahduimme siihen, että teltassa tuntui suorastaan kuumalta. Vilkaisu ovesta ulos paljastikin, että aurinko oli alkanut paistaa! Nyt vain sormet ristiin, että hyvä sää jatkuu ja pääsemme matkaan yöllä…